keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Nuorisolakia uudistamassa...


Nuorisolakia uudistetaan. Uuden lain pitäisi olla voimassa 1.1.2016. Tahti on semmoinen, että heikompia hirvittää...

Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiertänyt maakunnissa informoimassa ja kuulemassa ahkerasti. Kierros päättyy Rovaniemelle ensi perjantaina 27.2. Mielenkiintoista. Odotan innolla miten keskustelu käy...

Lupasin itselleni, etten kommentoi julkisesti. Melko hyvin päätös piti. Lappilaisen päätoimittaja Riitta oli kumminkin niin sinnikäs, että tänään siinä lehdessä on luettavissa oma kannanotto. Pistän sen tähänkin.

Mantamahdollistaja Riitasta sen verran, että pisteet hänelle. Ei siitä, että hän onnistui jallittamaan minut, vaan siitä, että hän on antanut lehdessä paljon tilaa lappilaiselle nuorisotyölle ja nuorille. Mahtavaa, arvostan todella kovasti. Mutta se kannanotto:


Nuorisolain kynsitulilla…
Jos en väärin muista, nyt on menossa kolmas nuorisolain uudistamiskierros oman inarilaisen nuorisotyöurani ajoilta. Tahti ollut kerta vuosikymmenessä.
Minulla on selkeä muistikuva parinkymmenen vuoden takaa, lakiuudistusvuodelta 1996. Oli huono hillavuosi. Liikuskelin Karigasniemen tie varren jängillä ja turhautuneena hillattomuuteen nousin lähitunturiin. Sieltä näki kauas Muotkatuntureille ja myös Utsjoen suuntaan. Pötköttelin tunturikoivikossa, kun tajuntaan piirtyi absurdina ajatuksena se, että yhteiskunta on kehittänyt nuorisopolitiikan tännekin. Ajatus kummitteli korvien välissä koko päivän ja piirtyi kysymyksenä mitä sillä ja nuorisotyöllä on tekemistä täällä. Aika outoa, luulisi että tunturi inspiroisi aivan muihin mietteisiin.

Sittemmin on tapahtunut paljon. 

Nuorisotyö on laji, jossa tekeminen tempaa mukaansa ja usein vimma on ajatusta edellä. Työ on täynnään kiintoisia kokeiluja ja onnistuneita toimia, sellaisia jotka koukuttavat ja vievät eteenpäin. 

Ajatus puolestaan vaatii rauhoittumista. Työtovereiden tapaamisesta saa hyvät sytöt ja ajetuilla kilometreillä on ajatusta edistävä vaikutus. Monilla kynsitulillakin on tullut pohdiskeltua nuorisotyön maailmaa. Suurimmat niistä tulista ovat ne kolmen metrin kynsitulet, ne joilla ajatus on ollut todella kirkas ja joiden lämmöstä on loihdittu parhaat ideat.  Ja taas on menty…

Kun on riittävän kauan hommissa, saa mahdollisuuksia ottaa kantaa. Ellen väärin muista, niin olen arvioinut julkisesti ainakin kahta lakiuudistusta ja yhtä hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa. Ja kun ihminen on lappilainen nuorisotyöntekijä, on kehys selvä: kauas on pitkä matka, verkostojen yhteistyö on voimaa, perinteinen monikulttuurisuus elää ja maassamuuttoon liittyvän työn tarve on voimissaan. Tulevaisuuden Lapin itsetunto on juuri niin vahva kuin niillä nuorilla, jotka maakunta lähettää Innovaatio-Suomen kasvukeskuksiin toteuttamaan opinnollisia unelmiaan ja ottamaan mittaa elämästä.

Lueskelin ministeri Pia Viitasen nuorisolain uudistamiseen liittyvää tiedotetta. Jotenkin päädyin kysymään, että löytyykö uutta auringon alla. Tiedotteessa hehkutellaan tavoitteella turvata palvelujen saatavuuden tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koko maassa. 
Ei, ei taas tätä. Jos tuota lukee kuin piru raamattua, niin se on kuin läiskäisy märällä rätillä päin naamaa. Miksi pitää kirjoitella tuommoista, josta kaikki täällä tietävät, että se ei ole totta. 

Huomioni kiinnittyi myös siihen, että rakettimaisesti eri puolille maata levinnyt etsivä nuorisotyö on tiedotteen suurin viime vuosien menestystarina. Onhan se toki sitä ja siellä tehdään todella arvokasta työtä kovalla sykkeellä. Silti: virhe ei ole nuorisotyön, mutta joidenkin virhearviointien varaanhan se menestystarina rakentuu.
Minun onni taitaa olla se, että nyt on menossa työkohdaltani viimeinen lain uusintakierros. Semmoinen lapsenuskoinen toive on, että seuraavalla kierroksella ei enää pidettäisi tulipalojen sammuttamista keskiössä. Jospa palattaisiin juurille ja nuorisotyö keskittyisi sammuttelun sijasta toimintaan, jolla tuetaan sitä, ettei uusia palopesäkkeitä löydy. Siinä on vinha ero.

Niin. Ei tämäkään kierros taida olla kolmen metrin kynsituli, lopullinen ratkaisu. Eteenpäinmeno kuitenkin. Sitä paitsi palveluthan voivat sijoittua mihin tahansa ja silti tie lappilaisnuorille on avoin muutenkin kuin poismuuttomielessä.  

Palataanpa sinne Karigasniemen tien varteen. Ei niiltä ”minun” hillajängiltä ole mikään matka sinne mistä muuan Ailu Valle on noussut oman kulttuurinsa valovoimaiseksi lähettilääksi.  Itsetunto ja tahto, niitä ei onneksi voi määritellä pykälillä tai momenteilla.  Niihin voidaan kylläkin vaikuttaa. Jopa nuorisotyö voi.

Oli laki mikä tahansa, nuorisotyö tarvitsee ennakkoluulottomuutta ja tervettä itsetuntoa. Se tulee tekemisestä. Ja siitä, että käyttöön otetaan se paras voimavara mikä on: lappilainen nuori.

Kun Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostot ja Inarin nuorisovaltuusto lähtivät syksyllä tapaamaan opetusministeriä ja valloittamaan Helsinkiä, ja muodostivat yhteistyön allianssin, Pohjosen Vinkkelin, meillä nuorisotyöläisilläkin oli kyllä voittajafiilis. Missähän se onkaan, se Innovaatio-Suomi…

Mietiskelee

Skoeoe

Ei kommentteja: