sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

II osavuosikvartaali 2013


Ja tässä eletään huhtikuun alkua. Elämä ei suinkaan ole silkkaa liikettä. Aikaa kuluu myös toimistolla, Kunnantalon uumenissa. Pöytä on kestosekainen, paperia tulee ja menee. Taisin saada ensimmäisen PC:n (286 Olivetti) pöydälleni elokuussa 1990. Silloin puhuttiin paperittomasta toimistosta. Enää niitä puheita ei muista kukaan...

Olen muuten julistautunut viisumittoman itärajan kannattajaksi pohjoisessa jo aikoja sitten. Huhtikuun Rock Attacks Barents -valmistelut vahvistivat uskoani


Kuva on otettu ennen kevätlomaa, mutta Ivalon nuorisotila Stönö oli ja eli koko kevään. Iltahommiin ei kerjennyt muutamaa piipahdusta huolimati eikä oikein tarvinnutkaan, kun porukkaa on ollut töissä mukavasti. Toimistopalavereita pidämme periaatteessa joka toinen torstai ja useinmiten täällä. Sählyt ovat suosiossa ja etsivä Antin käynnistämä K17 -Stönö yllätti suosiollaan...


Iltaöinen Polarnye Zor... Tunnelma huhtikuisessa Murmanskissa oli kuin huhtikuisessa Murmanskissa. Oli taas kerran mukavaa. Hyvällä porukalla matkustettiin Rock Attacks Barents -festareille yhdessä torniolaisten hankekumppaneiden kanssa. Irdon ja Kolmannen asteen Kuulustelu täydensivät mainosti toisiaan: sámietnolatinopop ja hardcorepunk osui ja upposi sekä Murmansk Youth House Mr. Pinkin että Golfstream klubin stagella....



Tiukasta aikataulusta huolimatta Irdon revittiin väkisin takaisin stagelle Golfstreamin keikkasetin jälkeen... Odottelin encorebiisin valintaa jännityksellä ja tulihan sieltä: Shakiraa... Hienoa tilannekomiikkaa... Mutta myös ja ennenkaikkea porukan villinnyttä soitantaa. Hieno veto...


Täällä tuli pyörittyä aika lailla. Selvä Kelin radioversio on ollut telakalla kohta vuoden päivät. Piakkoin on aika vetää johtopäätöksiä jatkon suhteen. Ehkäpä syksyllä, joka toinen viikko tai kerta kuussa.... No aika näyttää. Työpajalla riitti lopulta nuoria, vaikka enemmänkin olisi mahtunut. Työhallinnon palvelutuotannon ja organisaation muutokset ovat kylläkin hidastaneet asiakasohjautuvuutta. Onneksi tilanne parani kesää lähestyttäessä.


Eipä ollut hotellimaisemassa valittamista, kun päädyttiin Flow -hankkeen loppuseminaariin Hrvatskaan (Kroatia) ja siellä maan Saariselälle eli Dubrovnikiin. Kokemus Kroatiasta oli ensikertalaiselle hyvin inspiroiva, niin inspiroiva, että kaupungista syntyi oma blogiteksti, joten se siitä...

Ohjelma oli tosi tiivis, mutta kyllä jossain välissä ehdittiin tutustua porukalla vanhaan kaupunkiin. Aika hätkähdyttävää oli, kun meitä muistutettiin siitä, että alueella käytiin veristä sotaa niinkin myöhään kuin 1990 -luvulla. Sota, Euroopassa, voihan serbi sentään...

 
 
 
 
 
Olen tehnyt nuorisotyötä ammatillisesti miltei päivälleen 33 vuotta. Aika paljon on tullut liikuttua erilaisilla kulkuvälineillä. Kulunut 1.5 vuotta kerrytti kilometrejä siinä mitassa, että tulin pohtineeksi työni hiilijalanjälkeä ihan tosissani. Yhdessätoista kilometrissä inspiroituu, ainakin selkeällä säällä ja Alppien tai Välimeren päällä...
 

Nuorisokeskus Vasatokka on mieluisa yhteistyökumppani ja erinomainen paikka erilaisille nuorisotyön kokoontumisajoille. Joskus aikoja sitten tuli osallistuttua liikkeellelähtöön. Huhtikuussa Vasatokassa käynnistyivät monitoimisalin rakennustyöt. Tila tulee tosi tarpeeseen. Vähän sitä on arvosteltu, mutta menkääpä itse järjestämään keskukseen isompaa tilaisuutta. Kyllä, tarve on huutava.

Hienoa, että Vasatokka ehti. Lähivuosina voi investointiavustusten suhteen olla tiukkaa.

------------------------------------------------------------------

Allaoleva rakennus löytyy Torniosta. Tyttöjen tila Tirlittan on lajityypissään Lapin ensimmäinen. Hieno mesta, johon tutustuttiin, kun pidettiin jo perinteistä Tornion ja Inarin nuorisotyöntekijöiden tapaamista...

 
 
Koulujen päätöspäivän iltana pidetystä Game Over -tapahtumasta on tuore blogipäivitys: porukkaa ja ruokaa riitti, aurinko paistoi, ohjelmaa oli monenlaista ja kyläkuva oli rauhallinen. Siinäpä se.                                                                                                                        
 
 
Hiljainen Inarin koulun kesäkuinen piha...                                                                                    
 
 
 
Niin... Näin näki sinikuorinen Lumiani kantajansa nuorisotyökevään tai oikeastaan ensimmäisen  vuosipuoliskon. Voipi olla, että blogi vaikenee nyt elokuun loppuun saakka, vuosiloma odottaa. Kirjoittelen kyllä, mutta heinäkuussa ja elokuun alussa teen tekstejä Nuorisotyö -lehteen. Jos kerkiän...
 
Hyvillä mielin lomille. Lähtöä helpottaa mm. se tieto, että saatiin 50.000 euroa etsivän työn jatkoon...        
 
Mahtavaa. Kohta siimat kireiksi ja hillasankot täyteen...
 
Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille...!!!
 
Skoeoe
 
 
 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

I osavuosikvartaali/2013






Vuosiloma on ovella ja on aika tarkastella alkuvuotta samalla kun katse kääntyy tiukasti kohti syksyä. Pistetään nyt parin päivityksen verran kuvasatoa nuorisotyöläisen alkuvuodesta. Näkökulma on kännykän tai oikeammin kännykkäkameran. Tulin jouluna sortuneeksi tarjoukseen ja palkitsin itseni älypuhelimella Miksi; no enpä tiedä, mutta kumminkin. Ihan en ole vieläkään sinut tuon sinisen laitteen kanssa, mutta siinä on kohtalainen kamera ja sehän seuraa kaikkialle. Joten kevään alku Lumian välittämänä...

Tammikuussa matka kulki Jyväskylään, jonne kerääntyi noin 1600 nuorisoalan ammattilaista. Ei erillisiä kirkon ja kuntien päiviä, ei valtakunnallisia työpaja- tai nuorisotutkijapäiviä, kaikki koolla. Hyvä idea, joka on tarkoitus ottaa uusiksi lähivuosina. Pohjois-Lapista mukana hyvä edustajisto.

Oli kiintoisaa. Osallistuin tiiviisti ja tulin itsekin istuneeksi Veikkauksen paneelikeskustelussa pohtimassa sitä mitä veikkausvoittovaroilla saadaan. Paljonhan niillä ja on aika ilkeä ajatus, mikäli monopoli murtuu. Matkalla Jyskään piipahdettiin Piispalan Nuorisokeskuksessa hämmästelemässä uima- ja jäähallin yhdistelmää sekä meininkiä muutoinkin.

Tammikuun blogitekstit rakentuivat Nuori 2013 -tapahtuman kokemuksille.

 

Tammikuussa riitti kulkemista. Rovaniemen reissu on perusyksikkö lappilaisen hallintonuorisotyöntekijän arjessa. Pari kierrosta mahtui tammikuulle, jonka lopulla julistin itselleni reissuttoman helmikuun. Lopulta reissuttomuutta kesti puolitoista kuukautta. Inarin alueella tapahtunutta liikettä ei laskettu reissuksi. Ne olivat työmatkoja.

Toinen Rovaniemen reissu vei Lapin nuorisofoorumiin. Tuo Ely-keskuksen koollekutsuma lappilaisten nuorisovaikuttajien kokontumisajo on meillä ollut suosittu. Niin nytkin, täysi edustajisto. Jaakolla, Miikalla sekä Tornion Jennalla ja Miljalla riitti vielä kerrottavaa marraskuun lopun ministeritapaamisesta. Siistiä...


Kevätlomalla Ivalon Urheilukeskuksessa taisi olla järjestyksessään kolmas koko perheen talvirieha. Näiden kaikenikäisille tarkoitettujen tapahtumien suosio on ollut noususuunnassa.


Tältä näyttää "kotimaan nuorisotyömatkailu" silloin kun ei poistuta toimialueelta... Inariin vielä 32 km hyväkuntoista nelostietä.



Ja tältä näyttää kevätmaisema Inarin nuorisotila Vintiltä. Vähintään kerran kuussahan tuolla tuli keväällä piipahdettua. Syksyllä muuten odottaa aika, jolloin kouluyhteistyötä tiivistetään merkittävästi. Yksi varaus tosin on: on voitava säilyttää henkilöstö nykytasolla... Muuten jää haaveeksi. Inarissa kuitenkin kannattaisi, ollaan niin fyysisesti liki ja muutoinkin Inarin koulun kanssa on pitkään ja perinteisesti tehty oikeasti tasavertaista yhteistyötä.

Nuorisovaltuuston toimikausi on kääntynyt jo loppusuoralle, syyskuussa valitaan uusi. Tämä nykyinen on ollut äänekäs ja vikkelä liikkeissään. Matkaan mahtuu menestystarinoita sekä turpiinsaantia. Kaikenkaikkiaan touhuttu on ja NuVa tietää, että sen kokoonpano muuttuu suuresti syksyllä. Se tietää myös, että sillä on sanottavaa uusille vaikuttajanuorille.

Mentorointi, kokemuksen (myös sen hiljaisen tiedon) siirtäminen on päivän sana. Muutos mielessään NuVa vetäytyi helmikuussa Riutulan rauhaan Nuorisokeskus Vasatokkaan pohtimaan sitä miten liike jatkuisi mahdollisimman joustavasti syksyllä.

Hieno viikonloppu. Ilmassa oli perusteltua itsekehua, mutta myös perusteellista itsekritiikkiä. Tuloksena tiedotussuunnitelma, vaalijärjestelyvastuut sekä koulutusohjelma. Hienoa oli havaita nuorten huoli siitä miten he onnistuvat motivoimaan uusia ehdokkaita.


Täälläkin tuli käväistyä... Eikä ollut ensimmäinen kerta.


Maaliskuussa päädyin tänne. Ensimmäistä kertaa Milanossa, tosin vain rautatieasemalla, mutta silti. Raiteelta 21 matka jatkui Fidenzan viehättävään pikkukaupunkiin Flow 4YU-hankkeen koordinaatiokoukseen.


Sarjassa eka kertaa elämässä jatkui: Fidenzassa kokoustilana ulkoisesti prameat puitteet, Ooppera- ja teatteritalon kokoustila tai mikä se nyt olikin, ei vastaavaa aiempaa kokemusta. Oma rooli oli mm. antaa välitilinpäätös kaikesta mitä Inarissa oli tehty Flow -hankkeen aikana. Ei tehnyt tiukkaa, kaikenkaikkiaan suomalaisten osapuolten Jyväskylän, Rovaniemen ja Inarin tekemiset kestivät kyllä mainiosti vertailun tämän projektin aikaansaamisissa. Flow hankkeeseen liittyen teen vielä muuten yhteenvetoa Nuorisotyölehdessä. Silloin ääneen pääsevät hankkeessa mukana olleet nuoret...


Selvä Peli työryhmä jatkoi toimintaansa... Alkuvuodesta hoideltiin akuutteja juttuja. Mietittiin, että jostakin pitäisi kaivaa aikaa sisäiselle kehittämispäivälle. Keväällä sitä ei löytynyt, mutta hyvää keskustelua ja avauksia sosiaalipalveluiden sekä perheneuvonnan suuntaan syntyi kumminkin. Loppukeväästä päätettiin käynnistää yhteistyöverkoston kehittäminen. Homma tehdään opinnäytetyöksi huipentuvana kehittämishankkeena. Nuoret mukaan ja sitä rataa. Kiintoisaa...

Tässä vaiheessa elettiin maaliskuun loppua...

To be continued = ennen kesälomalle vetäytymistä ilmestyy II vuosikvartaali Lumiani silmin.

Sitä odotellessa

Skoeoe

 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Game Over




Jälleen on yksi lukuvuosi lusittu.

Koulujen päätöspäivän sää ainakin Ivalossa oli totutusta poikkeava: hellemassa oli leijunut Pohjois-Lapin yllä ja niinpä perinteinen vesisateen ja Petsamotuulen ryydittämä kylmä päättäjäispäivä oli etäinen muisto: ajotietokone näytti lukemaa + 28.5 kun lähdin Inariin ylioppilasta tervehtimään.

Poliisi tiedotteli toimistaan etukäteen ja hyvä niin. Sävy oli selvä: tulossa on 2000 -luvun superviikonloppu, paljon porukoita ja harmia riittämiin... Selkeä ennuste. Itsekin mietin tähän tapaan, kun takana oli muutama varsin kalsea päätöspäivä, jolloin järjestyksenvalvojista tehokkain, pohjoistuuli ja viileä yö, pitivät porukat siististi sisätiloissa.

No. Meillä on kumminkin mainio perinne: Selvä Peli tekee jotain koulujen päätöspäivänä. Näin on tapahtunut jo 11 vuoden ajan ja hyvä niin. Ensin oli Selvä Peli -laavu. Se tarkoitti sitä, että ryhmä nuorisotyöntekijöitä ja muita riittävän ennakkoluulottomia henkilöitä meni Ivalojoen rantaan päätöspäivän illaksi aikavälille klo 18 - 24. Kysyttiin poliisilta ja palopäälliköltä lupa tehdään rantsuun tulet "kun joku sen nuotion sytyttää kumminkin". Hommaa ryyditettiin akustisella kitara ja massiivisella määrällä grillattavaa: jokainen selvä sai syödäkseen.

Aika harva lopulta söi, paitsi me... Toisaalta tuo kolme kertaa toteutettu operaatio kertoi jotain: beachillä, jossa parhaimmillaan laskettiin olevan yli 350 nuorta, oli valtava aikuisen kohtaamisen tarve. Joku nuori kertoikin pikku jurrissa, että kerrankin olette siellä missä pitääkin... Hän oli muuten niitä harvoja, jotka söivät, humalatilasta huolimatta hänen analyysinsä illasta oli niin loistelias, että puoli käristysmakkaraa annettiin, kun hän niin kauniisti pyysi.

Tarve olla SIELLÄ oli siis ilmeinen, mutta sitten tuli se kerta, jolloin ei kellään ollut kivaa ja homma meni pohdintaan. Pari kierrosta vedettiin poliisia täydentävää kyläpartiointia sosiaalityöläisten kanssa, kunnes Pirkko keksi jotain erinomaista...

Oikea vaihtoehto

Elettiin vuotta 2008, kun mietiskeltiin Selvä Peli -työryhmässä ns. syntyjä syviä. Se oli juurikin Stönön äitihahmo Pirkko, joka lausui kaikkien epäilyn ääneen: ollaankohan me tekemässä koulujen päätöspäivänä sitä mikä on meidän tehtävämme ylipäänsä. Hyvä kysymys...!!! Aika nopsaan oli helppo vastata, että tuskin. Siitä oli lyhyt kiitorata uudelle tavalle lähestyä tuota ison juhlinnan prime time -iltaa: tehdään päihteetön, vaihtoehtoinen ja toiminnallinen tapahtuma kaikenikäisille Urheilutalolle ja katsotaan mitä tapahtuu....

Loistava idea. Jo ensi kokeilu toimi, porukkaa riitti ja ns. Kyyläradio Radio Inarissa tuki mainiosti sitä mitä tarjolla oli. Kyyläradion merkitys kuuden vuoden ajan on ollut iso: suora show on kertonut päätösillan tapahtumasta monipuolisesti ja muualtakin kuin Game over -näkökulmasta. Olemme halunneet tehdä asiasta helpon: voit seurata päätösiltaa halutessasi kotisohvalta. Hieno oivallus.

Jos puhutaan ennaltaehkäisystä, linjaus oli oikea. Ja nyt oli kuudes kerta. Jokainen tapahtuma on vetänyt paitsi yleisöä, niin myös tekijöitä, muitakin kuin meitä, jotka saamme palkkaa tämmöisestä. Tuntuu siltä, että kekkerillä on oma tunnustettu paikkansa. Tapahtuma on vetänyt puoleensa kokonaisia perheitä myös. Ruoka on ollut hyvää, se on riittänyt ja porukoilla on ollut tosi mukavaa. Niin nytkin, sää siis suosi ja kekkeriin osallistui lähes 300 ihmistä ja lisää kotisohvilla Radio Inaria kuunnellen.

Mahtavaa. Tapahtumasta on tullut yksi Selvä Peli -työn toiminnallisista tavaramerkeistä ja hyvä niin... Tekijöitä on motivoinut hyvä vastaanotto, vaikka päivä on haasteellinen. Minullakin oli hankalaa osallistua valmisteluihin, kun työ velvoitti piipahtamaan kaksissa lakkiaisbileissä....

Mutta itse kemuihin pääsin. Jumalat ovat säästäneet minut karaokelta, mutta Pirkko ei säästänyt. Nuorisotyön Jumalat johdattivat minut karaokepisteen vastaavan tehtäviin. Kokemus oli hieno. Ylipäänsä oli hienoa päätyä Urheilukeskukseen, aiemmat kolme kokemusta olin hankkinut Kyyläradiossa Vasatokan Mikan toimittajaparina. Kiintoisaa sekin, monia muistikuvia siitä. Vuoden 2011 sessiosta muistan lyhyen raportin räntäsateiselta beachiltä: "Päätän raporttini tähän. Studio: Katri-Helenan Katson autiota hiekkarantaa..."

Urheilukeskuksessa ei ollut autiota. Oli aika siistiä, kuuma oli Sääsuojahallin pukukopissa, hillittömän kuuma ja karaokelaitteista luovuttuva lämpö täydensi tiivistä olemista. Mutta oli kiintoisaa, karaoken suosio yllätti täysin. Ja kuinka tosissaan porukka veti, hienoa. Ja: huippua oli kun lukittiin kasiluokan poikien kanssa ulko-ovi ja vedettiin antaumuksella Doorista. Järjettömän terapeuttista. En kyllä muista milloin olisin laulanut julkisesti, tanssinut olen stagella joku vuosi sitten, kun tyttöduo Multus Torniosta pakotti... :)

No. Kaikki meni nyt muutenkin hyvin. Ruokavastaava seurakunnan Tane esitteli loppuillasta mitä jäi: kaksi pötköä maissia. Mahtavaa... Loppuillasta tempaistiin Stönö -kasvatti Eikan vetämä disko: oli hyvä tunnelma... On hyvä jatkaa tällä linjalla vuonna 2014.

Kiitos heille, jotka vapaaehtoistyöskentelivät. Panos on iso, järjestäkää itse, niin tiedätte...

Loppuillan saldo

Pääsin kotiin joskus yhdentoista jälkeen. Ajelin mutkan beachillä ja kylällä. Oli kyllä tosi hiljaista. Ei tietoakaan mistään supervilkkaasta viikonlopusta. Porukka juhli hillitysti ja ilmeisesti pääosin muualla kuin kylillä tai Ivalojokirantsussa. Näin vaikka oli 2000 -vuosituhannen superkelit.

Hienoa tämä toki. Silti mietitytti: onpa tämä hiipunut hillittömästi. Olisiko tulevaisuuden kannalta mukavampaa, että olisi edes jotain säpinää? Onko tyyntä täyden hiljaisuuden edessä? Mihin porukat
on häipyneet? Pois... Huono homma tämä.

Mutta minkäs teet...

Miettii

Skoeoe