Kauas on tosiaan pitkä matka... Kun kuntauudistusta yriteltiin, spekuloitiin jonkinverran Saamen kunnalla, joka joidenkuiden päiväunissa olisi muodostettu Suomen saamelaisalueesta. Olisihan se ollut varsinainen maantieteellinen riemuvoitto. Jo mennessä Pokan Tievabaarin 4 euron munkkikahveilla tuli mieleen, että ehkäpä pitäytyminen mykyisessa kuntajaossa oli perusteltua.
Mikä vei Enontekiölle? Oikeusministeriön yhdenvertaisuushankeen YES7 työpaja Saamelaisalueen kuntien nuorille. Tavoitteena oli koota 25 nuorta alueen kunnista sekä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostosta arvioimaan nuorille tarkoitettujen palveluiden toteutumista pohjoisessa. Alunperin ajatuksena oli kaiketi toteuttaa työpaja Inarissa, mutta Sajoksen suunnittelukokouksessa joulukuussa tuumittin, että voisiko joskus järjestää jotain myös muualla. Ei niin, että järjestäminen olisi jotenkin vastenmielistä, päinvastoin. Mutta, jos kaikki aina toteutetaan yhdellä paikkakunnalla, katoaa lopulta arkikokemukseen pohjautuva tuntuma siitä, että saamelaisalue on muutakin kuin Inari.
Luulen, että ratkaisu oli oikea ja siitä oli hyötyä ennenmuuta enontekiöläisnuorille ja nuorisotyöläisille. Näin, vaikka osallistujatavoitteesta jäätiinkin aika tavalla. Aina on kaikenlaisia päällekkäisyyksiä eikä koululaisten saaminen arkisin pois opinnoistaan pariksi päiväksi voi onnistua joka kerta. Ainakin käräjien nuorisoneuvostolaisilla ja Inarin NuVan jäsenillä näitä sanomisen paikkoja ja edustureissaamista riittää yllättävän runsaasti, joten siltä pohjalta haasteet eivät yllättäneet.
Eipä meiltäkään NuVasta ehtinyt paikalle kuin kaksi edustajaa. Loput kolme löytyivät Inarin ja Ivalon yläkoulujen oppilaskunnasta. Se olikin hienoa, uusia nuoria mukaan osallistumaan ja sitäpaitsi luulen, että tästä seuraa yhteistyön tiivistymistä. Näin ainakin puheltiin.
Osallistujakadosta huolimatta työpaja onnistui ja siinä oli paljon myönteistä pöhinää. Keskustelu oli vilkasta ja paja tuotti yhteisen nelikohtaisen manifestin siitä, mihin pohjoisessa pitäisi nuorten mielestä keskittyä:
1. Pieniä kouluja ei saa lakkauttaa...!!!
2. Lappiin ei saa lisää ihmisiä, jos heillä ei ole paikkaa missä asua!
3. Opiskelijat pois köyhyysrajalta!
4. Kaikilla pitää olla mahdollisuus opiskella haluamaansa kieltä/reaaliainetta.
Näin. Jännä juttu, mutta tavallaanhan näitä samoja esiteltiin eri paketissa samaan aikaan Ivalon Stönöllä asunto- ja kulttuuriministeri Viitaselle.
Lista muistutti etäisesti oman NuVamme kärkihankelistaa. Työpajan myönteinen pöhinä yhdessä edellisen havainnon kanssa innosti NuVan Eemeliä ja Miikkaa sekä minua esittelemään kärkihankemenettelyä läsnäolijoille. Lisäksi huomasimme riemastuttavan asian: Utsjoen NuVa on jo herännyt unestaan ja Enontekiöllä toimintaa viritellään uuteen huomiseen. Kannustimme luomaan oman kärkihankesovelluksen. Se on yksinkertainen joskin työläs metodi, joka tuo ryhtiä ja tavoitteellisuutta NuVan toimintaan.
Jäi hieno jälkimaku paikallisista järjestelyistä, Onnin tulevaisuusverstaasta sekä ministeriön kannustavasta otteesta. Niin ja pääosanesittäjistä, pohjoisen nuorista. Kyllä se vaan on niin, että pohjoisen nuori tuntee sielunkumppanuutta toiseen riipumatta siitä mikä on kumpaisenkin kotipaikka. Niin näpsäkästi täällä toisilleen tuntemattomat nuoret ryhmäytyvät lyhyessä ajassa.
Ainoa takaisku koettiin, kun BB Andte oli estynyt saapumasta paikalle. Järkyttävä pettymys, sen kerran kun... Ja vielä Hetassa. Ei taida toistua ikinä se mahdollisuus. Ja samaan aikaan Ivalon Stönöllä meni toinen ainutkertainen mahdollisuus: ministeri nuorisotiloilla. Ai että mitä henkilökohtaisia takaiskuja ja ryppy muutoin siloiseen työpajareissuun....
Mutta toisaalta: kaikella on hintansa. Niin ja sekin, että tähän en kyllästy ikinä: pohjoisessa
ei ole koskaan tylsää tämmöisistä pikku takaiskuista huolimatta.
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti