perjantai 24. helmikuuta 2012

Nuorisopolitiikkaa Lapissa ja valtakunnassa




Aika syvämietteiset meiningit ovat olleet vallalla viimeisen parin viikon aikana. Suunnitellaan ja visioidaan, mutta taustalla häämöttää huoli siitä mitä tuleman pitää. Ennusmerkit ovat aika hankalat...

Leville kokoontui kuutisenkymmentä nuorten asioista kiinnostunutta henkilöä pohtimaan sitä minkälaista nuorten Lappia jatkossa pitäisi rakentaa. Lapin ely-keskuksen nuorisotoimi saa pisteitä ja paljon sinnikkyydestä ja yrityksestä luoda moniammatillisen keskustelun kautta nuorisopoliittinen ohjelma Lappiin. Maan hallitus hyväksyi äskettäin uuden lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman (lanuoke), joka pikavilkaisun jälkeen vaikuttaa edeltäjäänsä kehittyneemmältä versiolta eikä syleile samalla tavalla maailmoja kuin se ensimmäinen. Lappi on kumminkin niin omaleimainen alue, että oma alueellinen nupo on sinänsä ihan perusteltu. Ely-keskus on lisäksi valinnut menetelmän, joka ruokkii keskustelua ja vuorovaikutusta. Sillä on jo arvo sinänsä, vaikka jollain tavoin en enää jaksa intoutua kovin julkilausuma- ja periaatetavoite-uskovaiseksi.

Julkilausumien ja todellisuuden kohtaanto?

Muistutus tästä tipahti loistavasti ajoitettuna Levin seminaarisaliin. Lanuoke luonnehtii tavoitetasolla Suomen, jossa koulutuksen saavutettavuus turvataan mahdollisimman yhdenvertaisesti ympäri maata. Hieno ja kannatettava tavoite noin niinkuin lähtökohtaisesti.

Erittäin hienoa oli se, että Opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Georg Henrik Wrede osallistui Levin seminaariin ja puhui siellä hallituksen lanuokesta. Sattui vielä niin somasti, että hänen kiintoisan alustuksensa aikana tuli tieto Humakin päätöksestä lopettaa muutama muukin kampus kuin Tornio. Porukka ei ollut oikein ihastuksissaan ja ainakin viesti meni heti perille ministeröön: mikä se on se semmoinen ympäri maata, joka päättyy Kuopioon. Humakin Tornion lopetus on Humakille ilmeisesti pikku juttu. Kemi-Tornion sekä koko Lapin koulutustarjonnalle se on asia, jonka seurauksia ei voi tietää. On todennäköistä, että muutakin amk-koulutusta seudulla karsitaan ja pahoin pelkään, että näillä lopettamisilla on suora seurannaisvaikutus alueen ammatilliseen koulutukseen. Luulenpa, että nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajia kouluttavassa Peräpohjolan opistossa ei ole hurrattu Humakin päätöksille. Niin, miksi noihin ohjelmiin kirjoitellaan asioita, joihin ei käytännössä voida edes pyrkiä. Eikö olisi rehellisempää kirjoittaa suoraan, että keskitetään kaikki. Perustelu on helppo: liian pieni, joka on liian etäällä ja liian kaunista on turhaa...

Lapin nupolle on siis tosiaan tarvetta varsinkin, jos se onnistutaan markkinoimaan alueen päätöksentekijöille. Siihen kannattaa panostaa. Inarissa järjestetään toukokuun lopulla lukion oppilaskunnan hallituksen, nuorisovaltuuston sekä kunnanvaltuuston yhteinen valtuustoseminaari, jossa esitellään mm. Lapin nupo, nuorisovaltuuston kärkihankelista 2012 - 14 sekä Flow4yu -hankkeen tuloksia. Mahtavaa. Ainakin se edellinen, huhtikuussa 2010 pidetty nuorten asioiden valtuustoseminaari oli menestys. Oli se, myönteinen pakko tunnustaa.

Lapin nupon osalta omaa riemua muuten loiventaa merkittävästi se, että samainen ely-keskus painiessaan valtion tuottavuusohjelmien säästö- ja tehostamispaineissa tekee käytännössä linjauksia, joilla hankaloitetaan toimintaa. Ensimmäiset esimerkit tästä on saatu työhallinnosta. Päätöksenteko on karannut alueilta ja linjaukset keskitetty Rovaniemelle tai kenties jopa Helsinkiin. Enää ei kyllä kannattaisi huudella, että nuoria kuullaan, tehdään joustavia ja yksilölle räätälöityjä ratkaisuja. Hassua... Paitsi heille, joita asia koskettaa.

Nuorisoasiaineuvosten joukossa

Pääsin viikolla edustamaan Inaria tilaisuudessa, jossa oli mukava edustaa Inaria. Opetusministeriön nuorisoyksikössä tosi pitkään työskennellyt Kimmo Aaltonen on saanut kunnianarvoisan tasavallan presidenttimme myöntämän nuorisoasiainneuvoksen arvonimen. Tunnustus myönnettiin Allianssi-talolla pidetyssä lämminhenkisessä tilaisuudessa.

Arvonimen esityksen takana on valtakunnallisten nuorisokeskusten yhteenliittymä Suomen Nuorisokeskus Yhdistys SNK. Hieno ele yhdistykseltä ja Kimmolle oivallinen tunnustus pitkästä urasta suomalaisen nuorisotyön parhaaksi.

Itse muistan kohdanneeni hänet ensimmäisen kerran jo vuonna 1977 tai -78, kun opiskelijaporukassa tehtiin Tampereelta opintomatka ministeriön nuorisotoimistoon, joka silloin sijaitsi Aleksanterinkadulla. Sittemmin tiemme kohtasivat aika tiuhaan erityisesti Nuorisokeskus Inaria (nykyinen Vasatokka) suunniteltaessa ja toteutettaessa. Jos jotenkin luonnehtisi niin suoraselkäinen virkamies: kaikki mistä puhuttiin piti poikkeuksetta paikkansa.

Mukava oli kuunnella Kimmon muisteloita nuorisokeskusseminaarissa aiemmin päivällä. Niin. Oli todellakin siten, että Inari lunasti Riutulan entisen lastenkodin tontin kiinteistöineen NNKY-liitolta yhdellä silloisella markalla. Olin jo unohtanut, vaikka on niin, että oma nimeni on kyseisen kaupan vahvistajan pyynnöstä kauppakirjassa toinen virallinen todistaja. Niitä nimiä minulla on muuten Nuorisokeskus Vasatokan esiasteeseen littyen sellaisissa papereissa, joihin nykytiedolla en takuulla nimeäni laittaisi. Oli se kertakaikkisesti niin kova homma.

Iltatilaisuus oli minulle melkoista dejavuun riemukulkua: läsnä olivat muiden joukossa entiset ministeriön nuorisoyksikön päälliköt ja nuorisoasiainneuvokset Taisto ja Olli. Mahtavaa, jokaisen kanssa on sukkuloitu pitkin poikin Inaria ja tehty nuorisopolitiikkaa urakalla...

Nuorisokeskukset tienhaarassa

Aiemmin samana päivänä osallistuin Suomen nuorisokeskusten vuosiseminaariin. Takavuosina olin hyvin tietoinen siitä missä mennään, kun toimin ko. yhdistyksen toisena tilintarkastajana. Sinällään ymmärrän hyvin sen miksi urani yksinkertaisena tilintarkastajana päättyi ja kaikki siirtyi kokonaan ammattitilintarkastajille. Harmillista asiassa oli se, että siinä meni loistelias näköalapaikka.

Nyt asioissa pysyy kärryillä toki, kun tehdään vahvaa yhteistyötä Vasatokan kanssa. Muutoin pitää sitten matkustella. Nyt olin toisen kerran peräkkäin haistelemassa ilmapiiriä ja Meritullinkadulla ministeriön Jukola-salissa pidetty tilaisuus olikin tosi kiintoisa..

Äänessä oli taas mm. opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Jori. Hienosti hän viestii asioista ja ennakoi tulevaa. Taustalla on löydettävissä sanoma, joka ei lupaa pelkästään hyvää. Raimo Sailas tuli esiin jo taannoin, nyt myös pääministeri- ja kykypuolueen ikiliikkuja Kimmo Sasi on aukaissut suunsa: säästötarve on viisi miljardia euroa.

Sopii vain toivoa, että ne muutamat miljoonat, jota nuorisotyön todennäköisesti pitää talkoilla, säästyisivät. Niillä ei kansantaloutta pelasteta, mutta niillä on tosi iso merkitys siinä käytännön ennaltaehkäisevässä työssä mitä mm. kunnissa ja nuorisokeskuksissa tehdään. Minua pelottaa se, että tämä ei enää riitä perustelemaan yhtään mitään vaan leikkuri puree myös meidän toimialaa...

Nuorisokeskukset tekivät oman tilannekatsauksen kukin vuorollaan. Aivan mahtavaa oli kuunnella, On hienoa havaita, että järjestelmä on kehittynyt ja monenlaista pyrkimystä on koko ajan menossa. Silti: minulla on sellainen käsitys, että nuorisokeskuksilla on vieläkin kehittämistä siinä tärkeimmässä: miten järjestelmä profiloituu suomalaiseen nuorisotyöhön.

Nuorisokeskuksilla on nuorisotyön kehittämiskeskuksen status. Niihin on panostettu paljon ja puitteet ovat erinomaiset ja osaamista löytyy. Pitkään on puhuttu siitä, että keskukset toimisivat alueellisina nuorisotyön kehittäjinä. Hieno tavoite, josta kyllä ollaan mielestäni vieläkin aika kaukana. Keskiverto suomalainen hallintonuorisotyöläinen ällistelee, että mitä ja miksi, kun kuulee, että nuorisokeskuksille menee noin kuusi miljoonaa euroa vuodessa ministeriön rahaa.

Tähän kannattaisi paneutua. Kyyti lähitulevaisuudessa on todennäköisesti tosi kylmää. Niinpä yhteistyö korostuu kaikilla nuorisotoimialan tasoilla. Tässä on valtakunnallisten nuorisokeskusten suuri mahdollisuus. Keskusverkostossa pitää kyllä muistaa se, että nuorisotyön asiantuntijuutta on muuallakin ja paljon. Liput liehuen ei kannata lähestyä vaikkapa kuntakenttää. Kyllä siellä ymmärretään kysellä lisäarvon perään.

Nuorisokeskusten yhteyteen kiireellä synnytetty sosiaalisen nuorisotyön Nuotta-valmennus on hyvä esimerkki huonosta lanseeraamisen strategiasta. Homma on sinänsä hieno ja tukee parhaimmillaan sitä työtä, joka tosiasiassa tehdään pääosin ihan muualla. Juttu tuotiin keskentekoisena tarjolle ja homman merkityksen ylikorostaminen lähinnä ärsytti nuorisotyön ammattikenttää, sitä joka jo pitkään oli tehnyt samantyyppistä työtä.

Kannattaisi ottaa opiksi. Verkostoituminen on klisee, mutta ikävä kyllä se on myös oleellista: kunkin nuorisokeskuksen pitää luoda omassa ympäristössään niin vahva, sitoutunut ja toimiva verkosto kuin suinkin. Ja jos pyyntö tulee keskuksen ulkopuolelta, keskuksen on syytä paneutua huolellisesti ehdotukseen. Kunkin nuorisokeskuksen tulee myös osallistua arjen normaaliin perusnuorisotyöhön sijaintipaikkakunnallaan.

Pikavoittoja ei tunneta, työ on pitkäjänteistä, mutta sillä voidaan saavuttaa paljon. Yhteistyön avulla keskusverkostosta voi lopulta kehittyä todellinen voimavara ja kehittäjä maamme nuorisotyöhön, mutta se ei tule muodollisella statuksella, se tulee kovalla työllä...

Näin  uskon ainakin minä.

Skoeoe


 

 

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Taivas varjele mikä sieltä tulee... (Vad händer..???)





Hmmm.... Mjölby. I södra Sverige. Där finns jag nu. Och varför: det vet jag icke när jag lämnade Ivalo...

Niin. Olen ajautunut Etelä-Ruotsiin. Edellisestä kerrasta onkin jo pitkä aika: kävin Eskilstunassa v. 2001 tai jotain kun mietittiin Lappiin nuorisotiedotusjuttuja.

Nuorten ja paikallisten päätöksentekijöiden vuoropuhelua edistämään ajateltu Flow 4YU-hanke toi tänne nyt. Kyseessä on aikuisten taustahenkilöiden kokoontumisajo, jonka tarkoitus oli arvioida syyskuussa 2011 käynnistyneen hankkeen jo tehtyä työtä sekä suunnitella jatkoja. Hankkeeseen osallistuu seminaarin isäntäkaupugin ohella kolme kuntaa Italiasta, yksi Kroatiasta ja Suomesta Jyväskylä, Rovaniemi sekä Inari.

Olipa ennakko-odotuksia oleellisesti kiehtovampi kokemus, johon sekä on the air Selvä Keli versio radion puolella että blogi palaa tarkemmin myöhemmin. Tiivistetysti voi sanoa: mukava ja ainakin Inarin osalta hankkeeseen liittyvien juttujen suhteen keskusteleva ja asioita eteenpäinvievä matka. Aika isot ovat ne kuuluisat kulttuurierot: Italiasta taitaa puuttua tyystin ajatus siitä, että nuoret ja johtavat poliitikot sekä virkamiehet mahtuisivat samaan tilaa. Ryhmätyössämme nuori italialainen Paola nosti hetkeäkään epäröimättä asiaksi, johon pitäisi voida vaikuttaa edes hitusen, yhdenvertaisuuden. Ei kuulemma politiikkoja kiinnosta nuorten ääni vähääkään. Aika huima on työmaa saapasmaassa. Ihan mukavalta tuntui havahtua siihen, että Suomessa asiat ovat kumminkin, jos eivät nyt vallan erinomaisesti, niin aika hyvällä tolalla kumminkin. 



Arbetsliv till 75 år och andra planer...

Tuli luettua Ruotsinmaan lehtiä ja aikalailla samoja teemoja kun kotiSuomessa oli esillä. Tiistain 7.2.2012 Dagens Nyheter reväytti etusivullaan Ruotsin Urpilaisen vastikkeen Eric Reinfeldtin suulla, että eläkeikä pitäisi nostaa 75 vuoteen. Ihan yllättäen esitys nosti tuoreeltaan tiukat vastakommentit seuraavan päivän lehdissä. Jo samaisessa DN:ssä kommentaattori kysyy miten sairaanhoitajien voi olettaa jaksavan edes 65 vuoteen kun samaan aikaan poliittiset johtajat viitoittavat tietä ja vetäytyvät hyväkuntoisina viisikymppisinä runsaskruunuiselle eläkkeelle. Hyvä kysymys...

Keskustelu eläkeiän nostosta on oudon epäjohdonmukaista muutoinkin. Mjölbyn kaupungin johtavien poliitikkojen ja virkamiesten suusta kuultiin, että nuorten työttömyys on kaupungin merkittävin akuutti ongelma. Miten nämä kaksi toisiinsa vaikuttavaa asiaa nivotaan yhteen, en tiedä. Inarin pulmat ovat tässäkin mielessä muuten lieviä: Mjölbyn 20 % on kova nuorten työttömyyslukema ja kun asiaa ryydittää vielä maahanmuuttajanuorten erityisen vaikea tilanne, on yhtälö hankalasti ratkaistavissa.

Reinfeldtin visioita käsitellyt DN kertoi muistakin nuoria koskevista asioista. Solletunan kaupunki Tukholman kupeessa on luomassa kunnallista palkkausjärjestelmää, jolla helpotetaan nuorten vaikeaa työllisyystilannetta, Nuorisopalkasta on puhuttu Suomessakin ja Solletunan ratkaisu on luoda järjestelmä, jossa nuorille maksetaan 75% minimipalkasta. Mutta: kaikille pyritään löytämään oikeaa työtä sekä kunnollinen perehdytys ja työnjohto.Niin.... En tiedä, jos nuo laatukriteerit täyttyvät ja muuta ei ole tehtävissä, voi ratkaisu olla hyväkin. Rinnakkaisen palkkajärjestelmän luominen ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteistä. Vaara luoda vääristyneitä ja pysyväksi käytännöksi muuttuvia työmarkkinoita on tosi lähellä...

Kuoliaaksisäästöjen ennusmerkit

Mjölbyn ohjelma oli tiukka, mutta hotellilla aikaa jäi myös kotimaan asioiden seuraamiseen.

Nuorisotyöhön ja nuorten kouluttautumiseen liittyvän ikävän uutispommin sinkautti Humak, joka verkkosivuillaan kertoi uudesta uljaasta, vahvistuvasta ja tiivistyvästä Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Vahvistamisella on raju hinta, jota pohjoisen nuorisotyöntekijän on erittäin vaikea niellä. Humak lakkauttaa
kertaheitolla nuorten koulutusyksiköt Torniosta, Äänekoskelta sekä Joensuusta. Pohjoisesta Torniossa on nytkin useita yhteisöpedagogiopiskelijoita, mutta jatkossa matkaa suuntautuu Kuopioon.Yhdeksän kampuksen mallista siirrytään neljään kampukseen ja Humakin hallitus pitää ratkaisuja koulutuspoliittisesti perusteltuina.

Käsittämätöntä keskittämistä reuna-alueiden näkökulmasta. Humak liittyy niiden tahojen ketjuun, jonka viesti pohjoisen nuorille on selkeä: ymmärtäkää etunne ja häipykää kotiseuduiltanne, eivät ne ole panostusten arvoisia. Kummallisen oudolla tavalla koulutuksen leikkaukset koskevat muutoinkin juuri pohjoista ja keskittämispolitiikan takapiruna heiluu muuan Jukka Gustafsson. 

Kataisen-Urpilaisen hallitus on toki  totisen paikan edessä, mutta kaikkea ei ole syytä niellä. Kuntauudistus piirtelee uuden uljaan suurUtsjoen tai suurInarin tai suurVuotson, miten vain halutaan. Henna Virkkusen päiväunelmista syntyy takuulla kova parku ja on syytä toivoa, että ihan tällaisenaan tuo sinällään ilmeisen välttämätön uudistus ei etene. Lappiin näyttäisi syntyvän suurUtsjoen tms. ohella toinen alueeltaan ihan tolkuttoman iso kunta Tunturi-Lappiin. Aika kiintoisaa.

Vieläköhän ennen eläkevapaille jäämistä pääsee jännittämään sitä kuka on tulevan suurkunnan nuorisopäällikkö. Sulle-mulle jakosuhteessa saattaa hyvinkin syntyä tilanne, jossa vaikkapa nuorisotyötä johdetaan Utsjoelta. Kuka sen tietää, edessähän voi olla kiehtova kiertävän kerho-ohjaajan tehtävä Karigasniemi - Sevettijärvi - Inari alueella velvollisuudella piipahtaa pari kertaa kuussa Vuotsossa.

En tiedä mitä oikeasti säästyy lopulta, mutta ihan itsestään selvää on se, että palvelut kärsivät ja lisäävät eriarvoisuutta ja keskittymistä. Kuntiin ajetaan se sama toimintatapa, jota valtionhallinnossa on tuottavuusohjelman nimissä jo muutama tovi toteutettu. Ja lopputulos on se, että päätökset tehdään entistä kauempana reunojen ihmisistä, jotka pakotetaan hoitamaan asioitaan nettialustoilla.

Edellisen laman virheiden uusintakierros???

Kuntauudistusta haastavampi asia pohjoiselle on valtionosuusjärjestelmän uudistus, jota reunaseuduilla ylipäänsä odotellaan pelonsekaisin tuntein. Rajuja menoleikkauksia on tulossa, Raimo Sailas puhui viiden miljardin tarpeesta ja pääministeri Katainen merkittävistä ja etupainotteisista leikkauksista.

Nähtäväksi jää kuinka hyisiä ovat tuulet.  Nyt kun pressanvaalit on saatu alta pois, se nähtänen pikaisesti.  Kuntauudistuksen mannekiinihan totesi ennakoivasti sen, että uudistuksella on kiire, viivytyksiin ei ole varaa.

Nähtäväksi jää sekin toistuvatko edellisen laman virheet. Sen laman lapsia haeskelee ulos peräkammareista nyt etsivien armeijakunta ja kukaan ei oikein tunnu tietävän kuinka monta kymmentä tuhatta on hävöksissä... Tämä olisi syytä muistaa vaikka kuinka menisi ahtaalle. Uuden tasavallan presidentin on myös syytä olla viivyttelemättä, kun hän perustaa nuorten syrjäytymistä selvittelevän työryhmän.  

Nuorisotyön panostuksissa liipaisimella saattavat olla nuorten työpajat sekä etsivän työn rahoitus, joihin kohdistuvat säästöt toimialaministeri Arhinmäki ehti torpedoida yhden kerran. Onnistuuko sama uudestaan askarruttaa kaikkia, joilla on työpaja ja etsiviä. Jälkimmäisiä on muuten aika monessa kunnassa, mutta pysyvässä työsuhteessa ei liene montakaan. Kaikki riippuu opetusministeriön rahoituksesta. Jos sitä leikataan katoaa valtakunnasta merkittävä määrä nuorisotyön osaamista muille markkinoille. Ja kumminkin nuorisotyöttömyyden pitäisi julistuspuolen mukaan vähentyä!!!!???? 

Inarissa on kyllä onnistuttu vakinaistamaan toinen etsivistä nuoriso-ohjaajista. Olen optimistinen siitä, että me lopulta se täyttölupakin saadaan syksyllä. Ja jos ei saada, niin silloin on kyllä kuntataloudessa Inaria ja Lappiakin laajemmin asiat tosi huonolla tolalla.

Kuka sitä toivoo? Meille tuo ohjuksen paikan täyttäminen vakinaisesti olisi tosi tärkeätä, ei vaan se olisi välttämätöntä.

Taas kerran voi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja

Miettii
Skoeoe



Ai niin... Jälkikommenttina tuohon Humak-asiaan. KotoSuomessa selvisi, että Tornion kampuksen opiskelijat nostattavat kapinalippuja ja kaivelevat karvalakkejansa naftaliinista. Porukan kärkihahmona heiluu Siltalan Niina, saamelaiskäräjien nuorisosihteeri. Ninan adressi Tornion yksikön puolesta löytyy osoitteesta www.adressit.com. Tornion kampusta puolustavaan adressiin on nyt (la 11.2.) mennessä pistänyt nimensä yli tuhat allekirjoittajaa. Vielä ehtii...

Minä hurraan Ninan taistelulle pohjoisen nuorten yhdenvertaisuuden puolesta. Sosiaalisen median FB:n kautta löytää myös Ninan Humakin johdolle lähettämän asiaa koskevan kirjelmän. Hienoa kansalais-aktivismia... Ja taivas varjele mistäpäin se tulee: no Ina... niin, no, eiköhän se ole Niinan oma-aloitteisuutta.

Taitaa olla niin, että Humak on päätöksenteossaan noudattanut tuota italialaista nuorten kuuntelumallia. Melko ironista oppilaitokselta, joka koulutttaa yhteisöpedagogeja, jotka työssään puolestaan yllyttävät nuoria ottamaan kantaa ja heittäytymään rohkeaan vuorovaikutukseen päättäjien kanssa.