sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kahden toimiston katveesta...











Blogi on saanut olla omassa rauhassaan parisen kuukautta. Lomien jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Ajattelin aloitella taas ja oheinen kuvakavalkaadi kertokoon puolestaan mistä on ollut kyse.

Alkukesän murheellisten tapahtumien jälkeen huomasin elokuussa päätyneeni kahden toimiston loukkuun. Ihan vapaaehtoisesti ja omalla suostumuksella hoitelen nuorisojuttujeni ohella myös inarilaisen liikuntaelämän asioita. Niin tai yrittelen. Pesti jatkuu tämmöisenään niin pitkään, kunnes liikuntasihteerin virka on täytetty. Niiltä osin on tietysti onnellista, että virka ylipäänsä täytetään.

Inarille pitää antaa tunnustus poikkeuksellisesta kuntakäyttäytymisestä: kulttuurisihteerin virka on jo täytetty Anita siirryttyä eläkkeelle ja edesmenneelle Tapsalle valitaan näillä tietämin seuraaja 14.10. Ei vallan tavanomainen ratkaisu, luulen, että melko monessa kuntatapauksessa olisi käynnistetty tehtävien hoidon uudelleenorganisointi. Pisteet tästä Inarille, positiivista viestiä voi antaa monella tavoin ja ne asiat, joihin henkilöt valitaan ovat myös lasten ja nuorten näkökulmasta paikallisesti tosi tärkeitä.

Elämme kiintoisia aikoja. Minulla on käsitys, että liikuntatyöläisen valintaa seurataan Inarissa tosi tarkasti, senverran hurjasti Tapsa touhusi pyrkien laaja-alaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Odotukset ovat luonnollisesti kovat. Toivottavasti ne eivät ammu yli ja uudelle liikuntasihteerille annetaan aikanaan riittävästi aikaa pureutua tehtäväänsä. Asiat eivät todellakaan ole heti kohta entisellään, tämä on hyvä muistaa.

Ajanhallinnan haastavuus

Täytyy sanoa, että aika ei ole tullut pitkäksi. Minut pelastaa vain ymmärtäväinen ympäristö sekä se, että kukaan ei odota minulta yhtikäs mitään. Eikä kannatakkaan. Liikuntatoimen tehtävät ovat haastavia ja vaativat näkemyksiä sekä osaamista, joka ei synny hetkessä.

Yhtälö on aika epätoivoinen, asiat ovat hoituneet jotenkin ja ehdottoman takapainossa. Selvää on se, että moni erityisosaamista vaativa asia jää muiden kontolle. Selvää on sekin, että näin ei meillä voi jatkua pitkään.

Jo tämä lyhyt kokemus on lisännyt omaa kaksi- tai useamman kärjen ohjaajiin ja sihteereihin kohdistuvaa arvostusta. Nousu on ollut rakettimainen, kumma kyllä. Kokemus on opettavainen ja ehkäpä olen päässyt hivenen tavoittamaan noiden kuntapuolen moniottelijoiden sielunmaisemaa. Onhan se oma taiteen- ja tasapainoilun lajinsa, kun jatkuvasti joutuu vaihtamaan pikatahdilla taajuuksia.

Nostan heille kaikille, jotka koko ajan tekevät asioita tällä tavoin Radio Inari-, Selvä Peli- ja Lapua Jukola -lippikseni korkealle, tosi korkealle.

Utsjoki - Sevettijärvi - Inari

Tapahtumapuolella on ollut vilkasta. Alkusyksyhän on hyvin kiivas sekä nuoriso- että liikuntatoimessa: peruskuviot käynnistyvät (salivuorot, avoin toiminta ja liikunnan erityis- ryhmät...) ja lisäksi toteutetaan liuta perinteisiä tapahtumia (koulujen yleisurheilukisat, seiskojen ryhmäytykset, Tilkkutäkki -koulutus, Tullaan tutuksi -järjestötapahtuma, syksyn avausdisko....). Lyhyessä ajassa tehdään paljon sellaista mikä on tarkoitettu palvelemaan kuntalaisia. Kovin isoihin viiveisiin ei ole varaa.

Kaksi erityistapahtumaa täytyy mainita erikseen.

Utsjoella pidettiin onnistuneet Tunturisuunnistukset. Paikkakunta on pieni, mutta alueen seurayhteistyö (Utsjoen Kuohu - Inarin Yritys - Lapin Sudet) toimiva. Hieno kisa, jossa Lapin luonto näytti molemmat kasvonsa: lauantain kolmekymppiset hellelukemat muuttuivat yön aikana sunnuntain usvahuuruiseksi kosteudeksi ja lämpötila laski hetkessä 15 astetta. Mahtavaa, maisemat ja radat vielä ihan huippua. Vaikea kehitellä huomautettavaa. Paitsi yksi puuttui: alkuperäinen ratamestari. Kisa oli kuitenkin mielestäni juuri semmoinen mitä Tapsa olisi halunnut.

Mahtavaa oli vierailla myös Sevettijärven asuttamisen ja koulun 60-vuotisjuhlissa elokuun lopussa. Sevetissä oli satsattu viikonloppuun tosi paljon ja tulos palkitsi. Runsaasti ihmisiä ja hienot kekkerit, joissa Sevetin nuorilla oli näkyvä panos. Vaikka lapsia ja nuoria on vähän, niin elämänusko on kova ja kolttanuorten identiteetti huimassa nousukiidossa. Hienoa, Selvä Keli iloitsee.

Mieleenpainuneiden kokemusten ohella Sevetin tuomisina Radio Inarille oli ihka uusi jinkku: Minä olen Tarja Halonen... Hienoa, Jarpalle pisteet, pokka piti komeasti. Koko Sevetti seurasi toimitusta lähituntumassa. Oli muutoinkin tosi hienoa seurata Arvoisan Tasavallan Presidentin läsnäoloa: aikaa ja kiinnostusta riitti kaikille, hyväntuulisuus suorastaan huokui presidentistä.
Itsekin pääsin ihan lähituntumasta toteamaan tuon Tarja Halosen ptäessä pressiporukoille varttitunnin infoa. Mukava kokemus, oikein mukava

Näin ovat asiat tällä erää ja pitkin syksyä yritän ehtiä bloggailemaan lisää. Asiat eivät lopu, se on satavarma.

S