Maaliskuista arkea...

Menossa on tiukanlainen maaliskuu. Ylimääräinen kirjoittelu asemoituu paikoilleen: sitä ei ole. Päivitän nyt kumminkin kuun viimeisen viikon kohtaamisia ja tapahtumia päiväkirjatyyliin, ettei unohdu ja katoa tuntuma...

Sunnuntai 23.3.2014

Aamu alkaa aurinkoisella näkymällä Muddusjärvelle. Ollaan oltu perjantai-illlasta Inarissa ja Vasatokassa bändikurssilla, jolle osallistuu mahtavasti 14 nuorta lähinnä Inarista. Kurssi on suoraa seurausta Rajarockin tammikuisesta 25 v juhlakonsertista.  Se toteutetaan pitkäaikaisen tutun, läänintaitelija Hannun aloitteesta, kun hoksattiin että vaikka bändejä alueella ei oikein ole, niin soittajia löytyy.

Mukavaa. Hannu ja laulunopettaja Emma saavat lyhyessä ajassa irti nuorista ihailtavan paljon. Edellisillan ex tempore konsertissa Vintillä porukka tempaisi hienon minikeikan pikatahtia kutsutulle yleisölle.

Parin viikon päästä Murmanskiin matkaava nuorten naisten bändi Johannes Kastanja sparrattiin tuleviin koitoksiin. Hienoa. Ja koko kurssiporukan palaute viittaa siihen, että homma ei jää tähän: "Lisää...!!!"

Maanantai 24.3.2014

Päivän nostatus: nuorisotakuutyöryhmän kokous Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen Ivalon toimipisteessä, olen läsnä virkanimikkeen loppuosan mukaisissa hommissa.

Myönteisellä tavalla outo työryhmä: menossa toinen kokous ja paikalla taas koko työryhmä. Positiivista on myös se, että touhu kiinnostaa kovin kunnanjohtoa. Nuorisotakuun toteutuminen on useissa valtakunnallisissa puheenvuoroissa teilattu ja totta onkin, että hommaan liittyy reunajuttuja, joilla järjestelmä ei voi tekosiaan kehua.

Minulla on hyvä tuntuma Inarin ryhmään. Se on laaja-alainen ja jokainen jäsen tietää omasta näkökulmastaan mistä on kyse, kun nuorten  koulutukseen ohjautumista ja työllistymistä edistetään. Haasteita ja besserwissereitä kyllä riittää. Oli oikein siistiä huomata kuinka ison vaivan sosiaalitoimen ja yrityspuolen edustajat olivat omissa kotitehtävissään nähneet. Juurikin näin. Kun isoissa kaupungeissa pistetään hommaan parhaimmillaan lähes miljoona euroa ja palkataan  sihteeri, toimitaan Inarissa työn- ja vastuualueiden jaon pohjalta. Keskitetty keskustelu kannattaa aina, lupaavaa...

Bloggailen teemasta myöhemmin lisää, kun homma etenee...

Tiistai 25.2.2014

Viikon isännöintipäivä, kun Kotkan Helena toi nuorisotyöjoukkonsa kylästelemään. Oltiin meille tärkeissä paikoissa: kaiken perusta Stönö ja viestintäpaja ovat hyvät kehykset esitellä ja keskustella. Taas kerran todettiin, että vaikka luonto, kulttuuri ja mittasuhteet ovat toiset, niin nuorisotyöläisen sielunmaisema viipyilee samojen haasteiden ja tunnetilojen maisemissa. Oikein kiva tutusteluhetki...

Muutama onnekas päätyi Ronjan mukana Inariin Vinttiin, jossa tekivät pika-auditoinnin. Kävi lopulta niin kuten usein näissä käy, näin kuvittelen, sillä sana vastavierailu lipsahti korviini jossain välissä...

Keskiviikko 26.3.2014

Viikon toinen Vasatokkapäivä.

Kesäkuussa minulle tulee täyteen 34 vuotta nuorisotyötä Inarissa. Aika paljon oikeastaan ja sitä kuvittelee nähneensä kaiken. Nyt kumminkin tuli uusi kokemus: ensimmäistä kertaa ikinä osallistuin kirkon erkka (erityisnuorisotyön) päiville, jotka seurakunnan Tane oli houkannut Inariin.

Kiintoisa elämys kaikkinensa, paljon mukavia uusia tuttavuuksia. Aika veikeätä oli pitää Sajoksen Soljussa Tanen kanssa puheenvuoroa teemalla pohjoinen ulottuvuus. Saattoipa siinä olla sulattelemista etelän vieraille ja jos ei siinä niin ainakin samaan teemakokonaisuuteen liittyneessä Utsjoen seurakunnan Juhan koskettavassa jutustelussa. Respect pohjoiseen: mies ei tee itsestään numeroa, mutta tekee haastavissa oloissa sydämensä kyllyydestä laatutyötä utsjokisten nuorten eteen. Tyyli on poikkeuksellinen, sellaiseen törmää enää hyvin harvoin.

Käytiin myös Inarin koululla, josta löytyi helpottuneen ja iloisen oloinen Yrjö. Koulun pitkäaikaista rehtoria ajeluteltiin aamutuimaan traktorivetoisessa peräkärryssä ympäri kirkonkylää ja nyt oli eläköityvän Yrjön lähtökahvituksen aika. Oli hiukka haikeat fiilikset, sillä olemme aloitelleet virkojemme hoitoa Inarissa samoihin aikoihin. Lisäksi nuorisotyön, ei vain kunnallisen vaan koko inarilaisen nuorisotyön, yhteistyö Inarin koululle on ollut mutkatonta ja toista osapuolta kunnioittavaa. Rehtorin rooli tuommoisessa on ihan ratkaiseva... Siitä kiitokset, tästä on hyvä jatkaa liikettä. Ja lopuksi: mukavia eläkevuosia. Perässä tullaan...

Torstai 27.3.2014

Aamulla nuorisotoimiston viikkopalaveri Stönöllä. Tyypillistä kuukausillemme: asialista on ylipitkä, mutta minkäs teet. Ilmassa on kaikenlaista akuuttia ja ainakin yritetään käyttää aikaa kunnolla sellaiseen mikä sitä vaatii...

Iltapäivä viestintäpajalla ja lopulta löytyy aikaa myös siihen mille sitä alkuviikosta on ollut niukasti: päätetyöskentelylle. Viikon päästä näihin aikoihin ollaan Rajajoosepissa ylittämässä rajaa. Rokkimatkan valmistelut ovat hyvällä tolalla joskin vaiheessa, kirjoiteltavaa ja sähköpostiviestittelyä riittää...

Illalla seurakunnan Marin kanssa ollaan on tunteroinen On the air -tilassa. Radio Inarin Selvä Keli makasiiniproggis tarkastelee nuorin liittyviä asioita tällä kertaa keski-ikäisten asianosaisten silmin: haastateltavia meiltä ja muualta viikon varrelta... Yhden sortin henkireikä tämäkin: laatuaikaa studion suorassa tunnelmassa.

Perjantai 28.3.2014

Työmielessä välipäivän makua. Aamupäivällä omia asioita hoitelemassa. Iltapäivällä ja alkuillasta tien päällä taas, viikon kolmas reissu Inarin suuntaan. Valmistaudutaan viikonloppuun sekä seuraavaan viikkoon. Piipahdan Vintillä ja keskustellaan etsivä Ronjan kanssa koulujen päätöspäiväillan Game over -tapahtumasta. Yläastelaisille tehty gallup tuo selkokielisen tuloksen: homma pitää tehdä. No, tehdään sitten tämä seitsemäskin varsinkin kun Selvä Peli renkaasta riittävän moni on ilmoittanut osallistuvansa järjestelyihin. Liikuntatoimi saa selviytyä helahölkässä omillaan.

 

Lauantai 29.3.2014

                

Lauantaina tuli tehdyksi ainakin kulttuurista, sukupuolisensitiivistä, kohdennettua ja perusnuorisotyötä sekä bonuksena edistettyä osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Matkasin kuuden nuoren miehen kanssa paikkaan, joka markkinoi olevansa In the middle of nowhere.

Poikaporukkaa yhdistää yksi juttu: kaikki ovat Inarin nuorisovaltuuston jäseniä. Osa sai tehdä tuttavuutta kohdekunta Sallan nuorten edustajiston kanssa.

Kaksi oli esiintymismatkalla, joka on seurausta tammikuun Rajarockista. Saitajärven Albert Järvinen sekä Inarin kirkonkylän Charlie Watts nousivat East Rockin stagelle Etulinja -nimisessä punkbändissä. Koska Salla on paikkakunta, jossa on osteltu enimmäkseen pelkkiä menolippuja,  oli Lappi vapaaksi hengessä soitettava punk siellä missä pitikin.

Etulinja on lappibändien kummajainen, joka herää unestaan henkiin tarvittaessa. Nykykokoonpano kasaantui viime lokakuussa hetken läpästä, josta homma sai oudosti siivet alleen. Sallatunturin stagelle kiipesi kolme torniolaista aikuista, joista kaksi on nuorisotyöläisiä ja kaksi inarilaista nuorta, ikäskaala nelikymppisestä ysiluokkalaiseen. Siistiä... Ja hommahan toimi taas...

Etulinjasta pitää kirjoitella lisää. Nuorisotyölehti kenties? Niin no, jos herrat suostuvat antamaan lausuntoja.

Oli kaikenkaikkiaan aika värikäs viikko. Tiedän, että Nuorisotutkimusseura on laatimassa nuorisotyölle tunnuslukuja. Sosiaalisessa mediassa on käyty keskustelua siitä minkälaiseen nuorisotyön lajityyppien luokitteluun homma perustuu.

Toivon Anulle, Pipelle, Petrille ja kumppaneille menestystä haastavaan tehtävään. Ehkä he osaavat luokitella minun tämän viikon tekemiseni. Minä en osaa.

Skoeoe

                     

Kauas kurssit karkaa...

Kommenttipuheenvuoro, Nuorisotyö -lehti 1/2014:

Sekä ammatillinen että ammattikorkeakoulutus ovat tunnetusti ajautuneet voimakkaaseen muutosvirtaan. Virtaaman voimistuessa lisääntyy ärtymys jo ennestään nuoriaan keskuksiin luovuttavan Resurssi-Suomen reuna-alueilla. Koulutuksen aloituspaikat karkaavat Kaurismäen leffan pilvien lailla kauas pois. Lapissa kierre on kirpaissut erityisesti Kemi-Tornio seutua. Vaikka Lapin ammatilliseen koulutukseen suunniteltuja aloituspaikkaleikkauksia kohtuullistettiin lähes 1800:sta vajaaseen tuhanteen, tuntuu paine pitkien etäisyyksien maakunnassa. Suuntaus näkyy myös AMK-koulutuksen keskittymisenä sekä kokonaisten opintolinjojen katoamisena.

Sinällään on ymmärrettävää, että jotain on tehtävä. Yhtälöt ovat haastavia ja liikkuvia osia löytyy runsaasti: nuorten määrän pieneneminen, tiettyjen alojen ylikoulutus ja toisten vetovoiman vähyys, valtionrahoituksen säästöpaineet, yleinen tehostamisvimma ja niin edelleen. Ymmärrettävää on toki myös se, että hallintoa kevennellään ja synergioita lisätään vaikkapa luomalla kahdesta AMK:sta yksi. Tahtoo olla kuitenkin niin, että toimet eivät jää siihen. Kemi-Tornion sekä Rovaniemen AMK:t yhdistyivät vuoden alussa Lapin AMK:ksi. Muutos toi muutakin kuin virtaviivaistamista: Torniosta katosi viestinnän opetus tyystin, ja myös YT-neuvottelut uudessa AMK:ssa ovat alkaneet.

Muutoksen tuoksinassa tuppaa unohtumaan se, että opiskelijoillakin voi olla mielipide asioihin. Lakkautukset aiheuttavat ymmärrettävästi huolta viimeisillä vuosikerroilla opiskelevissa nuorissa kuten oheisesta viestinnän opiskelija Ville Vaaralan jutusta ilmenee. Kampus tyhjenee ja opintojen olisi syytä edetä ilman mitään elämän mukanaan heittämiä yllättäviä viiveitä.

Koulutuksen sijoittuminen on lopulta myös aluepolitiikkaa monella lailla. Jos yhteisöpedagogiopiskelija on kotoisin Enontekiöltä, on Tornio siistimpi vaihtoehto kuin Kuopio. Pohjoisen nuoret ovat nykyään varsin kotiseutusuuntautuneita ja yhteydenpito sinne ei helpotu, päinvastoin.

Koulutuspaikkojen katoaminen aiheuttaa paikkakunnalle myös työpaikkojen vähentymistä. Pienet yksiköt häviävät kuten käy esimerkiksi Pellossa, josta Lappia -opisto lakkauttaa yksikkönsä.

Tornio puolestaan on oiva esimerkki siitä kuinka AMK- koulutuksen loppuminen pahimmillaan uhkaa heikentää tai jopa ajaa alas vastaavan ammatillisen koulutuksen. Humakin kampuksen lähtö Torniosta aiheuttaa epävarmuutta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia kouluttavassa Peräpohjolan Opistossa, joka sekin joutuu vähentämään jonkin verran aloituspaikkojaan. Näin kävi, vaikka keskeyttämisprosentit PPO:lla ovat maan pienimmät ja sijoittumiskyselyn tulokset loistavat. Kun pientä vielä pienennetään, niin mitä sitten seuraavaksi. Peräpohjolan Opistolla ei tietenkään anneta periksi. Silti, enpä pistä euroja likoon sen puolesta, että Lapin nuorisotyökoulutus Torniossa säilyy. Ei ihme, että sekä opiskelijat että maakunnan nuorisotyöläiset olivat kiukkuisia, kun tilanne selvisi heille.

Samaa spekulointia voi Torniossa käydä Väylän toisella puolella Suensaaressa: medianomi- ja media-assarikoulutuksella on oma synergiansa. Sielläkään kehitys ei ole herättänyt riemun tunteita. Edes hyvät työllistymistulokset tai kovat panostukset puitteisiin eivät auta. Eikä kummassakaan tapauksessa se, että Lapissa puhutaan matkailun ohjelmapalveluiden sekä elämysteollisuuden työpaikkojen tarpeen kasvusta.

Kehitys jyrää omalla painollaan ja keskittää maata, sikäli se on johdonmukaisen politiikan seurausta. Ja onhan toki niin, että maantietä riittää ja pohjoisen sekä itäisen Suomen  nuoret ovat tottuneita matkustelemaan.

Yksi on kuitenkin selvää. Politiikkaohjelmien höpinät mahdollisuuksien tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kaikkialla maassa on rehellisyyden nimissä syytä unohtaa. Semmoista ei tässä suhteessa ole, jos nyt koskaan on ollutkaan muualla kuin symposiumretoriikassa.

Skoeoe