sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Ääni kuuluviin ja asennetta peliin...



Nuorisotyössä ja nuorten asioissa yksi ihan oleellinen hommeli on yrittää vastata kysymykseen: Miten saada tieto perille?

Eräs oivallinen väylä tähän on nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten edustajisto. Inarin NuVa on pyrkinyt tehostamaan työtään ja jakamaan työvastuita järjestäytymällä kolmeen jaostoon: vaikuttajajaosto ottaa kantaa, tapahtumajaosto järjestää toiminnallisia juttuja ja tiedotusjaosto pitää meteliä kaikesta.

Selvä Kelin tavoitteena on kutsua studioon kukin NuVan puheenjohtajistosta vuorollaan. Viime showssa vieraili lukiolainen Anu, NuVan tiedotustoimialan vastuuhenkilö.

Puhe vai kirjoitettu teksti?

Tiedotusjaosto on paljon vartijana. Tosi kiva oli kuunnella Anun jutustelua. Lukioon syksyllä siirtyneen nuoren koulupaineet ovat oleellisesti yläkoulua kovemmat, joten aika on välillä tiukassa. Mutta harrasteet katkaisevat mukavasti varsinaista työtä. Uskallan myös väittää, että osallisuusjutuista saaduista kokemuksista on nuorelle hyötyä hänen elämässään muutoinkin.

Näin ajattelee myös Anu. Alussa hänellä ja muilla tiedottajilla, erityisesti sihteeri Lotalla oli vastattavana Radio Inari ja sen jokaperjantainen NuVartti. Sitten tulivat mukaan nettisivut ja syksyllä alkoi uusin tiedotusmuoto: NuVan uutisnurkka paikallislehti Inarilaisessa.
Tämä kuukausittain toimitettava palsta on huomiotu myös lukijoiden taholta. Mukavaa oli huomata Anun korkea motivaatio tähän tiedottamiseen. Puhujia ja tekijöitä riittää kyllä joka lähtöön, mutta kirjoittavat nuoret ovat hakusessa. Anulle oli selvinnyt sekin, että paikallislehteä luetaan ja paljon. Se on tieto, joka kannustaa. Kirjoittaminenhan vaatii paneutumista ja aikaa, mutta kun testejä luetaan, se palkitsee vaivannäön.

Inarilaiselle pisteet palstamahdollisuudesta. NuVa pitää kyllä jatkossakin huolen osuudestaan: keskiviikkona 28.1. lukijat saavat tietää mikä on VaNurock ja millaisia bändejä kätkeytyy nimien HMVJ, Inari Swing Band juniorit ja Gospel of Judas taakse...

Kaikenkaikkiaan nuorilla parlamentaarikoilla on siis monta tiedotusmuotoa käytössään. Olisi tietenkin suotavaa, että kaiken keskellä muistettaisiin tiedonjakelukeinoista myös se halvin ja yksinkertaisin: juttu kiertämään.

Luulenpa, että se monissa tapauksissa on lisäksi tehokkain väline. Sitäpaitsi se on ehdottomasti demokraattisin: kukaan ei pääse luistamaan, sillä jos halutaan tuloksia on vastuu koko porukalla, ei pelkästään Anulla, Lotalla ja tiedottajakavereillaan, jotka sitten kyllä hoitelevat ne sovitut hommansa takuuvarmasti.

Siispä: asennetta kehiin kaikille. Ja pitkää pinnaa, se kannattaa.

Ole silmissä - pysyt mielessä

Asennetta nuorilta kaivataan erityisesti näinä aikoina. Nuorisovaltuustot kaikkialla elävät kiintoisia ja haasteellisia aikoja. Miten kertoa nuorten viestit päätöksentekijöille nyt kun uudet kunnanvaltuustot ja lautakunnat ovat järjestäytymässä nelivuotista toimikauttaan varten.

Inarissa asia on puhuttanut jo syksyllä ja toimenpiteet onkin ehditty aloittamaan. Kolme nuvalaista osallistui 23.1. uusille kunnanvaltuutetuille tarkoitettuun kunnallista päätöksentekoa käsittelevään koulutukseen. Puolet NuVasta menee seuraamaan 29.1. uuden valtuuston järjestäytymiskokousta ja esitys NuVan edustuksesta sivistyslautakunnassa myös uudella valtuustokaudella on tehty.

Hienoa. Siitä se lähtee... Pitää olla heti näkyvillä eikä odotella turhia. Selvä Keli seuraa projektia ja raportoi asioiden etenemisestä Radio Inarissa sekä blogisivuillaan. Ennustan, että tässäkin suhteessa raportoitavaa riittää.

Kouluille muuten pitää antaa julkitunnustus ymmärryksestä ja myönteisestä suhtautumisesta nuvatoimintaan. Ajoittain hirvittää pyydellä nuorille lupaa olla pois koulusta nuvajuttujen takia, joskin toisaalta: kyllä siitä on hyötyäkin, uskokaa huviksenne. Oma osallisuus on mitä parhainta yhteiskuntaopin opetusta, learning by doing on tässäkin erittäin tehokas oppimisen tapa.

Uudenlainen Vasa -merkitys

Viime lähetyksessä keskityttiin yhteen ainoaan lehtihommaan. Studioraati ruoti Lapin Kansassa julkaisunsa tammikuussa aloittanutta ja jatkossa kaksi kertaa kuussa (joka 2. lauantai) ilmestyvää nuorten sivua nimeltään Vasa. Porukalla todettiin eka julkaisu kiintoisaksi ja luettavaksi.

Kymmenen pistettä Lapin Kansalle tällaisesta panostuksesta nuoriin. Selvä Keli seuraa suurella mielenkiinnolla miten Vasa linjaa nuorten asioita osana maakuntalehteä, jota ainakin täällä Pohjois-Lapissa luetaan paljon. Voipa olla että jossain vaiheessa kevättä yritetään haastatella tekijöitä.

Vasa löytyy myös netistä, joten mainostettakoon sitä myös tässä yhteydessä http://www.lapinkansa.fi/ -> nuoret. Käykää tsekkaamassa, minä ainakin aion käydä.

35 vuotta opettajakokemusta studiovierailulla 29.1.

Tammikuun viimeisessä lähetyksessä kohtaavat toisensa entinen oppilas ja hänen opettajansa. Mari on reissulla ja Pauli, Selvä Kelin tämän kevään vahvistus paikkaa. Vieraaksi on lupautunut Akkasen Olli, helmikuun alussa ansaitulle eläkkeelle siirtyvä pitkäaikainen liikunnanopettaja. Olkaa kuulolla...

S

lauantai 17. tammikuuta 2009

Taas mennään...


Aika takkuista on ollut liikkeellelähtö joulutauon jälkeen. Vuodenvaihteessa on onneksi kuitenkin niin paljon hommia, että pakko, tuo kaikista deadlinesta tehokkain, saa lopulta jalat liikkumaan.

Studiossakin on istuttu jo kahteen otteeseen. Selvä Kelin toimituskunta on muuten vahvistunut: studiovieraana joulukuussa piipahtanut Pauli on kotiutunut Sodankylän Jääkärikomppaniasta ja aloittanut työskentelyn viestintäpajalla. Kevään aikana Pauli paikkaa Marin ja minun mahdollisia poissaoloja sekä tuottaa jatkossa viikoittain myös oman 5-minuuttisen bloginsa lähetyksiin. Mahtavaa, odotamme mielenkiinnolla.

Inarilaisia Kirkon nuorisotyöntekijäpäivillä

Niin. Viime lähetyksessä Pauli pääsikin ääneen kun Mari osallistui kirkon nuorisotyöntekijöiden jokavuotiseen kokoontumisajoon, joka tällä kertaa pidettiin Tampereella.

Soiteltiin Marille ja Tampereen kuulumisia löytyy lähipäivinä Selvä Kelin nettisivuilta www.lanuti.fi/inari ja siellä se vihreä banneri. Ajallemme oireellista on se, että keskeinen teema oli yhteistyö sekä toiminta kuntaliitosten ja seurakuntien yhdistämisten turbulenssissa. Siitä muuten alkaa olla kokemuksia Mortilla, joka onkin tässä blogissa jo aiemmin ehtinyt pohdiskella muutokseen liittyviä asioita. Niitä ajatuksia toivottavasti saadaan Sastamalasta lisääkin jatkossa.

Marilla ja Astalla oli Tampereen kekkereissä muuten eräänlainen lähetyssaarnaajan tehtävä: inarilaiskaksikko piti osastoa, jolla vietiin Selvä Peli -työtavan ilosanomaa tunnetuksi kirkon kolleegoille. Hyvä niin, sillä olen joltisenkin varma siitä, että tulevaisuudessa inarilaisen nuorisotyön verkostotoiminnan tyyppiselle työlle on kysyntää ja tarvetta kaikkialla. Asian tiimoilta otetaan uusintakierros maallisen puolen nuorisotyöntekijäpäivillä, joita pidetään huhtikuun lopulla nuorisokunta Oulussa. Osasto singahtaa sinnekin, näin olemme Selvä Peli -työryhmässä ajatelleet...

Jeremy: inarilaisbändistä Metallimessun musiikin vastaavaksi

Mortilta kuulin lähetyspäivän aamuna kiintoisan uutisen: hän oli ajamassa Tamperetalolla pidettävään Metallimessuun, jonka musiikista vastasi muuan Jeremy Quick.

Oli ihan pakko soittaa Jerrylle, joka jokunen vuosi sitten muutti Inarin kirkonkylällä käydyn peruskoulun jälkeen musiikkilukioon Helsinkiin. Jo Inarin aikana Jeremy soitteli. Itselleni on jäänyt lähtemättömästi mieleen inarilaisen Decadence -yhtyeen esiintyminen vuoden 2003 Rajarockissa Luoteis-Venäjällä Apatityssä: legendana kiertää edelleen juttu siitä miten yhtyeen soolokitaristi Jerry ja rumpali Anssi riisuivat T-paidat kesken Final countdownin ilman, että soitto keskeytyi...

No, Hesassa aikaa oli mennyt lukion ohella tiiviisti myös soittohommissa: Jeremyn orkesteri Tracedown on päässyt Suomen soittolistoille ja käväissyt myös Tuska-festivaalin lavalla. Poppoo on levynsä kautta tuttu myös täkäläisille
nuorille ja minulle on annettu ymmärtää, että bändi ei ole mikä tahansa tusinaorkesteri.

Metallimessussa Jeremy kertoi olleensa pari vuotta. Kirkkoja oli tullut kierrettyä ja vastaanotto oli ollut hieno, metallimusiikkiin sovitetut virret ja hengelliset laulut purevat kuulemma yleisöön. Uskottavahan tuo on. Taustoitin puhelinhaastattelua ja jotenkin hellyttävää oli lukea metallimessun nettisivuilta seuraava Hämeenlinnassa pidettyä messua kuvaileva teksti: erityisesti Jeremyn loppusoolo "Onneni on olla" -finaalivirren lopussa oli mahtava.

Myös studiovieraamme rockmusaa itsekin soittavat abiturientit Saku ja Antti pitivät kuulemastaan. "Kiintoisaa, ja inarilainen tässä mukana...".

Niinpä, hieno juttu: täältäkin voi päästä oikeasti eteenpäin. Jeremy ei muuten ole ainoa, muitakin on. Eikä ihme: Inari on paikkakunta, jossa muistan aina olleen nuorten rockbändejä. Soittajia siis löytyy sillä, oma perspektiivini inarilaiseen nuorisomusiikkiin täyttää ensi kesäkuussa 29 vuotta. Ja jos joka vuosi on löytynyt kaksi bändillistä uusia soittajia, niin karkeasti kyse on ainakin 250 rokkarista...

Mihin sitten vertaisin tätä Jerry-juttua. Moneenkin, mutta äkikseltään mieleen nousee muistikuva vuoden 2000 toukokuulta ja olympiastadionilta. Iso konsertti ja lavalla vuoden 1984 Riutulan lapsiryhmän jäsen Ursula siskonsa Tuunin kanssa. Nyt nimi olikin Angelit ja lavalla myös Kärtsy Hatakka + Waltari. Olipahan jännät fiilikset... Miten kuvailisin: no, niitä hienonhienoja hetkiä, joita pitkänlinjan nuorisotyöntekijä työssään väistämättä kohtaa. Onneksi, se on nimittäin mitä tehokkainta käyttövoimaa, nuijii pakonkin mennen tullen.

112-täti Sanna ja periksiantamattomuuden periaate

Vuoden eka radioshowssa vieraili Radio Inarista takavuosilta tuttu radioääni ja viestintäpajan työnsuunnittelija Sanna. Olipas mukava kuunnella Sannan vaiheista. Sannukka, joka opiskelee nyt Kuopion Pelastusopistossa tullakseen isona hätäkeskuspäivystäjäksi elikkä omin sanoin 112 -tädiksi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt moneen junaan.

Aika ei ole käynyt pitkäksi. "Niin, kaikki pitää ottaa vastaan mitä tarjolla on, jos töitä ei löydy niin opiskellaan ja sitten myöhemmin taas löytyy töitä, siinä koko juttu, kyllä elämä vie sitten eteenpäin".

Aika hienosti tiivistetty elämänfilosofia. Radiojutustelun perusteella 112-täti on epäilemättä menossa kohti työtä mistä hän todella pitää. Ajatus elämänmenosta viittaisi soveltumisesta myös muille työelämän alueille. Eipähän tuolla asenteella nuorisotyöntekijän urakaan olisi mitenkään poissuljettu. Siitä löytyy sitäpaitsi oiva näyttö jo vuosilta 2001 - 03.

S