Takaisin Ivaloon (vol. Ivalon ihmeitä)

Kirjoittelin rockminäni löytymisestä blogissani  ensi kertaa heinäkuussa 2011, tässä linkki siihen tekstiin.

http://selvakeli.blogspot.fi/2011/08/nuorisotyontekijan-sielunmaisema-vol-2.html 

Nyt tulee jatko-osa.

Ensin kuitenkin johdannoksi naputtelen perustelutekstin.  Homman taustalla on se, että minua pyydettiin alkukesällä osallistumaan LP-levyn tekoon. Kyllä, ei kuitenkaan musisoimalla, kun en osaa, vaan kirjoittamalla… Olin hyvin otettu ja yllättynyt tästä, myönteisesti tietenkin.Toisaalta en kumminkaan. Melkoisen tiivisti paikallista rokkimeininkiä on toki tullut seurattua.

Kyseessä on entisten ivalolaisten rokki- ja musiikkipersoonien projekti, homma, jonka toteuttamisesta  olen kuullut puheltavan jo aika pitkään. Nämä henkilöt ovat kaivelleet taltiointeja takavuosilta ja tuottaneet Ivalon ihmeitä –nimisen vinyylin, jolle on tiensä löytänyt yhteensä 12 kokoonpanoa aikajanalla 1980 – 2014. Ivalorokkia vähänkään aiemmin seuranneille sanovat nimet Bendix, Cocnac ja Oxfam paljon, muutamia kohtaamiani bändejä mainitakseni.

Hieno idea, joka sai lopullisen täyttymyksensä Ivalon taiteiden yön alkuillassa 26.9. pidetyissä levynjulkkarijameissa. Aikamoinen nostalgiapläjäys, oikein kunnon aikamatka… Kuten Radio Inarin kaksituntinen paluu menneeseen Ivalorockin merkeissä. Olikin jo aika tälle hommalle, pisteet Karille, Timolle, Jamolle… ketä näitä onkaan…  Kulttuuriteko mitä suurimmassa määrin.

Ja tässä osallisuuteni talkoisiin, teksti löytyy LP:n kansien välistä. Siellä on liite, jossa on mielenkiintoiset kuvaukset äänitteellä olevista bändeistä ja biiseistä.

Takaisin Ivaloon

Olen asunut Ivalossa 35 vuotta. Se on riittävä aika löytää itsestä piilevä rokkari. En soita, en laula, mutta kuuntelen. Olen kuunnellut paljon työkseni, rokkiahan luonnehdittiin ainakin joskus nuorison kapinamusiikiksi. Ja nuorten maailma on osa nuorisotyöläisen sielunmaisemaa.

Ivalo ja Inari on metkaa seutua, jossa bändejä on riittänyt koko ajan.  Muutosta on ollut: ennen bändejä oli enemmän ja ne elivät pitempään. Niin pitkään, kun oli lähdettävä. Pohjoisen nuori matkustaa väistämättä: 1980 -luvulla rumpalit muuttivat Ruotsiin töihin, sittemmin koko bändi opiskelemaan muualle.

Nyt nuoria on vähemmän, mutta mahdollisuuksia enemmän: äänistudio, legendaarisen Pommarin jatkeena treenikämppiä maan pinnalla, musiikkiluokkien äänentoistolaiteilla ja soittimilla voi toteuttaa keskiraskaan rockkonsertin ja niin edelleen.

Soittajia löytyy yhä. Diginatiivirokkareiden käytössä on Youtube ja musanteko-ohjelmat.  Voi olla, että tekemistä on muutenkin aiempaa enemmän, sillä pysyvämpiä bändejä syntyy harvakseltaan.

Ennen bändi haki vaikutteet Korva radiossa –metodilla. Keikkoja oli yhtä harvakseltaan kuin nyt, joskin nykyisten tekemiset ovat hetkessä netin kautta tiedossa.

Jotenkin 2000 –luvun bändeiltä puuttuu se vimma, joka ennen syntyi autotalleissa ja muun tekemisen puutteessa.  Vapaaehtoistyö on vähentynyt ja Ivalossakin aikanaan kuuluvasti vaikuttanut Elmuideologia on pitkään ollut pelkkä muistijälki innokkaimpien korvienvälissä.

On arveltu, että rock menetti elinvoimaansa silloin, kun siitä tuli salonkikelpoista, yhteiskunnan hyväksymää. Voi olla, mutta paikallisena ilmiönä se on tuottanut runsaasti muusikoita, hyviä bändejä, paljon elämänmakuisia tarinoita sekä paikan inarilaisessa kulttuurimuistissa.

Suurin rocktekoni ennen Ivaloon tuloa oli, kun opiskeluaikana joku poika Tampereen jäähallissa luuli minua Kari Peitsamoksi. Peitsamo on tehnyt mainion biisin Takaisin Ivaloon.

Uskon siihen, että bändihomma palaa takaisin Ivaloon ja koko Lappiin, jossa on havaittavissa sama kehitys. Se olisi suotavaa myös sanomisen muotona. Laman lapsi on huono osallistuja ja nuoriin liittyvä huolikeskustelu nuorisotakuineen ja muine puheineen kumisee arjen säästötalkoissa iloisesti tyhjyyttään.

Punkille olisi tilaisuus. Juuri nyt…

Skoeoe 

ps I
Levyjulkkarikekkereiden tuoksinassa nousi hyvien kokoonpanojen ryydittämänä esiin kysymys siitä miten on mahdollista, että Oxfam, tuo aikansa kulttiorkesteri, on yhä niin penteleen hyvä. En käsitä, mutta sama sille: toimii, osuu ja uppoaa... 

ps II
Päivän radioshowssa ja muutoinkin ilmeni kolme Ivalorokille tärkeää paikkaa: Korhosen autotalli, Pommari ja Ivalon Urheilutalon sali... Ilmeni myös aika monia persoonia, joiden ohjaustyöllä on ollut erinomaisen iso vaikutus. Ivalon ala-asteen emeritus rehtori Tapio Hyttinen sekä rautalankasoundin virtuoosi ja kitaransoiton opettajana soittamisen ohella kunnostautunut Portin Jussi esimerkkeinä. Bändeistä puhuttaessa törmää legendaariseen Bendixiin poikkeuksetta.

ps III
Aikajanat on melkoisia. Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi oli sykähdyttävää kuulla livenä ja ylipäänsä noin 35 vuoden jälkeen silloinen kulttibiisi Ei saa tappaa poroja. 

Toivoa ei ole menetetty: heti ensitahdeista tunnistin tuon aikansa legendaarisen punkbändi Gestapon biisin. LP:n äänitekninen toteuttaja Timo kertoi, että biisin kannet löytyivät, mutta äänitettä ei. Voi hyvin kuvitella, että on ollut haastavaa löytää kelpoista materiaalia 40 vuoden takaa...Kulttuuritekohan tämän vinyylin teko on ilman muuta.

 

Matoa koukkuun...

Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi on tehostanut kentän kuulemistaan. Jo muutaman syksyn ajan on ollut käytäntönä se, että kun järjestö etsii uusia luottamushenkilöitä eri jaostoihinsa sekä Nuorisotyölehden toimitusneuvostoon ja muihin ryhmiin, kuka tahansa nuorisotyössä mukana oleva on voinut hakeutua niihin avoimessa haussa. Hyvä näin.

Mahdollisuus lappilaisittain on merkinnyt sitä, että meitä onkin ollut näissä hommissa aiemman yhden sijasta tänä vuonna neljä. Hienoa paitsi Lapin myös muun nuorisotyön Reuna Suomen äänenkäytön näkökulmasta. Olen tullut kritisoineeksi kotoisen nuorisotyön edunvalvojan ja itseään nuorisotyön yhdistäjänä lanseeraavan järjestön toimintaa metropolipainotteiseksi. 

Sinällään tajuan riskin siihen. Allianssi on ensisijaisesti järjestöjen yhteenliittymä ja valtakunnallisten järjestöjen keskustoimistot ja muutkin Allianssin keskeiset verkostotahot asemoituvat pääosin kehäkolmosen sisäkaarteen Tallinnan puolelle.

Minulla ei ole omaan luottamustehtävääni liittyen totta puhuen mitään valitettavaa, päinvastoin. Olen saanut kirjoitella Nuorisotyölehteen ja osallistua sen kehittämiseen mahdollisuuksieni mukaan ja sydämeni kyllyydestä. Se on ollut erinomainen mahdollisuus.

Silti minua askarruttaa edelleen. Minua askarruttaa reunasuomen äänen kuuluminen asetelmassa. Minua on myös pitkään mietityttänyt Allianssin ja kunnallisen nuorisotyön vuorovaikutus. Toimiala on pieni ja yhteistyö lähtökohtaisesti tärkeää. Yhteistyön merkitys on SSS-miesten hallituksen norminpurku- ja säästötalkoiden sekä tuottavuusloikkien maailmassa nousemassa ihan uudelle tasolle. Hyvät vuodet taisivat mennä, ainakin joksikin aikaa.

Herrat Olli Joensuu (Allianssin pääsihteeri) sekä Tommi Laitio (Helsingin nuorisotoimenjohtaja) on kyllä nähty julkisuudessa yhdessä ja hyvä niin. Mutta…

Vähäväkisten edunvalvonta

Kotimaisen nuorisotyön edunvalvonta ja kehittäminen keskittyy Allianssin ohella Nuorisokanuunaan. Lapissa muuten valtion aluehallinnolla on ollut tässä iso merkitys, mutta tilanne on muuttunut ja oletettavasti muuttuu edelleen. Kukapa osaa sanoa millainen aluehallinto Suomessa on lähivuosina. Valtion tuottavuusohjelmalla on Lapissa ja Itä-Suomessa pelottavat jäljet, mutta se on toinen tarina se. Uhka on ilmeinen...

Siispä palaan Kanuunaan, jota voi hyvällä syyllä pitää kunnallisen nuorisotyön Allianssina. Kanuuna on saanut aikaan paljon, se on käyttänyt ansiokkaasti nuorisotyön sisällönkehittelyssä Nuorisotutkimusverkostoa. Verkosto puolestaan on kansainvälisestikin maininnanarvoinen instituutio, mutta myös sitä on vaivannut paljolti metropolikeskeisyys, urbaanin nuoruuden tutkimiseen paneutuminen.

Kanuunassa kaikki hyvin vai onko? Valtakunnallisesta näkökulmasta on ja ei. Kanuuna on perustettu kaupunkimaisen nuorisotyön verkostoksi, johon pääsee yli 40.000 asukkaan kaupungit. Niitä on nyt 27 ja on toki ihan selvää, että niiden haasteissa ja edellytyksissä on isot erot pieniin kuntiin verrattuna ja niissä kyllä riittää kaupungeille pohdittavaa ihan yllin kyllin. Ymmärrän tämänkin, tai ainakin luulen niin.

Mitä sitten valitan?  No en oikeasti valita, mutta olen yrittänyt ajoittain pitää esillä kaupunkimaisiin alueisiin keskittyvän maan ja muuttotappioisen Suomen nuorisotyön maailmojen välisen vuoropuhelun tarvetta. Minusta se on olemassa, Espoon etsiväpäivillä maaliskuussa sain siitä uuden muistutuksen, kirjoittelin siitä silloin tähän malliin  http://selvakeli.blogspot.fi/2015/03/kilometri-on-konkreettinen.html

Mutta takaisin Allianssiin.

Vuosittain se järjestää valtakunnallisesti merkittävät nuorisotyön kokoontumisajot, joko Allianssi risteilyn tai Nuorisotyöpäivät. Huhtikuussa 2016 on vuorossa risteily.

Järjestö on kentän vuoropuhelua edistääkseen julistanut hienosti ihan avoimen ohjelmahaun. Se siis etsii kentän ideoita ohjelmistoon, joiden yhtenä teemana on iloisesti yhdenvertaisuus.

No siinähän se on. Ollaan omassa Pohjonen Vinkkeli –verkostossa (Saamelaiskäräjien, Tornion sekä Inarin nuorisotyöt)  tekemässä alueelliseen yhdenvertaisuuteen liittyvää yhteistä esitystä sisällöksi. Ehdotus lähtee täältä, mutta ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi vain pohjoisen asiat. Ei tietenkään, nurkkakuntanuoruutta ja nuorten maassamuuttoa esiintyy joka puolella maata. Mutta tunnetaanko ja tiedostetaanko se kaikkialla? Onko asiasta käyty koskaan tai ainakaan tarpeeksi keskustelua? Tähän yritämme nyt vaikuttaa emmekä tee sitä vastakkainasettelun vuoksi vaan tiedostamisen, yhteistyön sekä kasvavien tulevien haasteiden takia. Emme aio olla tässä esityksessä myöskään yksin. Lähestymme Kanuunaa sekä nuorisotutkimusta lähellä olevia henkilöitä sivuttaistuen toivossa.

Uskomme täällä, että se olisi hyödyllistä. Pieni muistutus tarpeesta tuli, kun osallistuin lehden toimitusneuvoston kokoukseen ja sain käsiini Allianssin lokakuisen Nuorisotyön Pohjois-Suomen tulevaisuusfoorumin (Oulu 7.10.2015) ohjelman. Miksi ihmeessä siinä lukee Pohjois-Suomen? Puhujalistaa tuijottaessani totesin, että kyseessä oli paremminkin Nuorisotyön Oulun kaupungin tulevaisuusfoorumi.

Katsokaa itse. En haluaisi uskoa, että Allianssin nuorisotyön Suomi päättyy Ouluun tai Kanuunan Rovaniemelle.

Skoeoe