Nyt alkaa tapahtua.
Tapahtukoon myös blogini
tahto siinä mielessä, että tulkoon nyt tekstisi tähän väliin ja sitten vielä
joku kerta yksi ns. Selvä peli tai Game Over päivitys. Ehkä. Myöhemmin
kumminkin…
Sivistyslautakunta
kokoontui juuri ennen juhannusta. Inarin nettisivuilta www.inari.fi on luettavissa esityslista ja kohta epävirallinen päätösluettelo sekä pöytäkirja. Sieltä on luettavissa oma
panokseni lähikuukausille eli irtisanouduin tehtävästäni 7.6. siten, että
viimeinen työpäivä on 30.11.2018. Lomia löytyy, joten vähiin käyvät työpäivät.
Vähiin ovat jääneet
työjutut pääsiäisen jälkeen ylipäänsä. Lyhyesti kerrottuna kävi niin, että
sairastuin äkillisesti pitkäperjantaina ja siitä lähtien olen ollut paitsi
ajoluvaton niin myös poissa työelämän käytöstä. Tapahtuneella ei
irtisanoutumisen osalta ole ollut muuta välitöntä merkitystä kuin se tärkeä
juttu, että prosessi helpotti lopullista päätöksentekoa. Menemättä
yksityiskohtiin, niin täytyy kehua hoitoketju kaikessa. Mietin jo huhtikuun
loppupuolella, että miten sote-uudistus parantaisi käytäntöjä. Omasta jutusta en
keksinyt yhtään mitään. Minun kävi kaikkinensa lopulta hyvin. Toipuminen on
edennyt vauhdikkaasti. Täytyy vaan yrittää elää kuten nykyauktoriteeteistani
merkittävin eli neurologi sanoo.
Heinäkuun alussa on
tarkoitus kokeilla paluuta. Itse asiassa piipahdin taannoin Vasatokassa Pohjosen
Vinkkelin, Hesan Ruutinuorten ja Espoon NuVan Kuplat rikki -nimisellä
osallisuusleirillä. Hieno tapahtuma ja yhteistyön toivoisi jatkuvan. Uskon edelleen
lujasti siihen, että parasta tietämättömyyden ja ennakkoluulojen poistamista sekä
kuplista ulkoistumista on tehdä yhdessä.
Ai niin. Inarin
Nikulanperän bussikatoksella on oma iso symbolinen merkityksensä inarilaisen osallisuuden
ja NuVatoiminnan historiassa. Ei siis ollut ollenkaan mikään sattuma, että
juuri se bussikatos sai osallisuuden taistelutoverini Mikun johdattelemana ihan
uuden ilmeen. Kannattaa pysähtyä ja tutustua huolella toisenlaiseen
aluepoliittiseen julistukseen.
On tehtävä
henkilökohtaisia tunnustuksia. Ensinnäkin olisi kyllä jäänyt valju kuva
järjestämisestä ylipäänsä, jos olisin jättänyt väliin. Lisäksi Pohjosen
Vinkkelin toimintaan liittyy paljon panostusta ja hienoja ihmisiä, joita oli
hyvä tavata. Tulin myös pelanneeksi osallisuusjuttuihin Tornion Mikun kanssa kehittämäämme
Osallisuusmankelia ensimmäistä kertaa ikinä metsässä mikä oli itsessään hieno
kokemus. Jäämerenrataan liittynyt episodi vedettiin viidelle porukalle ja
melkein minulla pokka piti koko ajan mutta vain melkein… Seisoimmehan tulevan
radan Vasatokka/Riutula -seisakkeella. Hienoa
pelaamista nuorilta. Eikä jäänyt epäselväksi mitä mietittiin.
Vuorokausi otti kyllä
melko koville. Jälkikäteen oli selvää, että leirin vetämisestä ei olisi tullut
vielä yhtään mitään. Mutta siistiä, että tuli käytyä. Ja hienosti vetivät
Tornion Miku, Inarin Juulia, Espoon Mepa, SaKä:n Kaisa ja Hesan Joni sekä
kaikki osalliset. Enkä toki osannut muuta epäillä, mutta silti. Asioilla on
tekijänsä ja mahdollistajansa.
Mutta palataan muuhun.
Näyttää vahvasti siltä,
että jatkossa Inarissa on yksi viranhaltija, joka hoitelee sekä liikunnan että
nuorisotyön asioita. Mitä se merkitsee, näkyy jatkossa ja sen arvioinnin jätän
muille.
Toisaalta näyttää siltä,
että me saamme lopultakin vakinaisen nuorisotyöntekijän Inariin. Se on hienoa
Vintin toiminnan, Ivalon Stönön Pirkon työpariulottuvuuden, perusnuorisotyön
kehittämisen ja osallisuusasioiden kannalta. Osa hommista tehdään
liikuntapainotteisesti, mutta en usko sen olevan iso pulma. Edellytyksenä sille
on kylläkin se, että työ kohdistetaan nuoriin ja lapsiin. Liikunnallisia
juttuja Inarin nuoret itse haluavatkin. Se kävi ilmeiseksi jo alkukeväästä, kun
osallistuin Vintin Juulian sekä nuorisovaltuuston kanssa kärkihankeideointitunteihin
Inarin koululla.
Tiedän, että
työjärjestelyt mietityttävät ja että niihin on otettu kantaa esimerkiksi Inarin
koulun vireän vanhempainyhdistyksen toimesta. Hienoa. Ääntä pitää käyttää, kun
on sanomisen tarvetta ja ääntä on syytä kuulla. En kumminkaan itse olisi kovin
huolissani ainakaan Inarista.
Työpajan ohjausryhmässä on
muun ohella keskusteltu muistion mukaan sivutuotteena myös näistä liittyen
Ivalon Stönön ja sen hengettären Pirkon haasteelliseen tilanteeseen.
Ratkaisuksi on esitetty kuinkas muuten määräaikaista nuorisotyöntekijää.
Määräaikaisuuksien kanssa
tasapainoilu tapahtui se millä perustein tahansa on kyllä tullut lähes kaikkialla
maassa tiensä päähän. Hankkeiden osalta haasteena on se, että miltei aina
kehitetään uutta. Kierre on loputon. Perustyön oletetaan rahoittuvan ilman
mitään ulkopuolista tukea.
Lyhytkestoisissa
määräaikaisuuksissa ovi käy jatkuvalla syötöllä. Tämä on niin todettu viime vuosina juuri
Inarin Vintillä. Keskeisesti kyse on siitä, että jos vaaditaan tai pidetään tärkeänä,
niin silloin järjestetään resurssointi pysyvälle pohjalle. Muu on väärä lupaus.
Joko resurssoidaan kunnolla ja pysyvästi
tai ajetaan reilusti alas. Se on rehellinen lupaus pitkässä juoksussa. Ja se on
myös lupaus, jonka tiedän olevan erittäin vaikea täyttää molempiin suuntiin.
Nuorisotyössä tulee
talvikaudelle muitakin merkittäviä muutoksia. Viestintäpajan toiminnanohjaaja
Emppu jää työlomalle syyskuun alussa ja sijaisuus 30.5.2019 saakka on haussa.
Taas viittaan kuntamme nettisivuille, sieltä löytyvät avoimet työpaikat. Jos
kiinnostaa, niin paperit sisään. Hakuaika on nopea, dead line jo 5.7. Heinäkuussa
sitten katsotaan mitä tapahtuu. Etsivä Tuula ja kuvien guru, työvalmentaja Tero
tarvitsevat Empulle korvaajan. Ai niin: etsivän tehtävä vakinaistuu myös jo aiemmin
tehtyjen päätösten mukaisesti. Ei huono, ei ollenkaan.
Inari itsessään on sitä parasta
mitä tasavalta nuorisotyöläisen toimintaympäristöksi kykenee tarjoamaan. Ei
siitä tässä yhteydessä yhtään enempää, mutta niin se vain sattuu olemaan. Niin,
että pistäkääpä työtehtävistä kiinnostuneet harkintaan. Hakuilmoitukset
lähikuukausina eivät lopu tuohon toiminnanohjaajahommaan.
Muutos kaikkinensa on
enemmän mahdollisuus kuin uhka.
Kuten alkuvuodesta jo kirjoittelin,
edessä häämöttelee runsaasti haasteita ja toiminnallisia muutospaineita. Ei niistäkään enää sen enempää kuin se, että mielekästä
työtä tekijöille riittää.
Toivottavasti myös vakituisia
ja työssään nuorten hyvinvoinnille vihkiytyneitä tekijöitä…
Skoeoe
