sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Venäjänmaa antoi lapsilleen...


Käytiin Murmanskissa soittamassa rokkia. Hanke on nimeltään Connecting Young Barents, tapahtuma oli Rock Attacks Barents ja bändit Johannes Kastanja Inarista sekä Umpisuoli Torniosta. Oli mahti porukka linja-autossa ja tuloksena järjettömän hieno reissu joka osaltaan kuten reissut Manskiin tuppaavat olemaan. Normisti kylläkin edes joku juttu ns. kusee, mutta nyt ei mitään mainittavaa negatiivista sinällään ilmennyt. Ennusmerkit tulevasta saatiin jo rajalla: tuskin koskaan on porukan kanssa viivytty niin lyhyt aika Lotassa... Näin oli, vaikka ounasteltiinkin, että Ukrainan tilanne olisi jotenkin näkynyt jännitteenä rajamuodollisuuksissa. Ei näkynyt. Ehkä tännekin tulee kaikki viiveellä, kuten pohjoiseen Suomeenkin.

Soittohommat meni kuten edustusjutuissa pitääkin: tyylillä. Johannes Kastanjan vaativa tehtävä oli aloittaa Hotelli Park Innin Ledogo -klubilla ilta, jonka ehdottomia tähtiä olivat paikalliset Hey Gagarin ja The Boobs. Hienosti vetivät tytöt varsinkin kun kyseessä oli tämän kokoonpanon ensimmäinen kunnon keikka ikinä. Jos joku jäi vaivaamaan, niin sen ukulelen olisin halunnut nähdä stagella, mutta tiukka aikataulu vaati veronsa. Umpisuolen punkgenre on taas sitä lajityyppiä, josta naapurissa tuolla ärjänteen rannalla digataan hulluna. Muiden tapaamisten johdosta minulla jäi rokkiluola-yökerho Golfvirran konsertti väliin, mutta bändi oli kaikkien todistajalausuntojen mukaan räjäyttänyt pankin. Mahtavaa...

Porukassa oli runsaasti ensikertalaisia Venäjällä ja Murmanskissa. Näissä oloissa vierailu kaupungin vartijan Aljoshan ja ikuisen tulen luona oli siis väistämätön. Olen kumartanut Aljoshaa lukuisia kertoja, mutten koskaan näin hyytävän pohjoistuulen vallitessa. Paikallinen puhelinoperaattori MegaFon välitti Venäjän hätänumeron 112:n viestin, jota säikähdykseltämme toivuttuamme käännätimme ystävillämme. Siinä ihmisiä kehotettiin varomaan lentäviä esineitä, hillitöntä tuulta ja pysymään sisätiloissa lauantaina 5.4. No me ei tietenkään pysytty, me mentiin ylös tunturiin tapaamaan Aljoshaa.

Oli suorastaan työlästä pysyä pystyssä. Tuuli tarttui tammikuussa Inarissa Murmanskin ystäviltäni saamaani pipoon ja minun piti hölkkäillä sata metriä sen  perässä ja kahloa tunturikoivikkoon pelastamaan hieno pipo.

Siellä ylhäällä oli melko surrealistinen fiilis. Säätila toi symboliikkaa vierailun tunnelmaan. Vaikka raja ylitettiin helposti, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että Venäjällä puhaltavat jälleen tuulet, joita hyvin voi verrata Barentsinmeren hyisiin pohjoisvirtauksiin. Kuten tiedotusvälineistä on luettu, eivät kansalaistoiminta ja vapaa tiedonvälitys elä hehkeintä aikaansa. Matkalla tuohon tuli vahvistusta liiankin kanssa.

Naapurissa ehdottomasti parasta ovat ihmiset, nykyään myös omien tuttujen hellyttävän sinnikäs yritys tehdä Murmanskista nuorilleen parempi ja houkuttelevampi paikka asua. Ja tehdä se itse, kun usko järjestelmän haluun ja kykyyn on mennyt aikoja sitten.

En tiedä. Sikäläisten ystävien tapaaminen siellä tai täällä tai missä tahansa on aina yhtä mahtavaa. Kun kerran saavutat luottamuksen ja ystävystyt venäläisten kanssa, niin ei tarvitse koskaan pettyä. Venäläisistä puhutaan liian paljon ja liian usein puhdasta potaskaa. Järjestelmä on kokonaan toinen juttu, ja se mikä taas tässä suhteessa on tarpeeksi ja oikein, niin sitä en tiedä.

Kaksi päivää riitti taas tilanteen päivittymiseen. On kyllä touhua, ja tuossa ihan tuntumassa, Rovaniemen etäisyydellä Ivalosta.

Vierailimme tietysti Mr. Pinkissä. toisenlaisessa venäläisessä nuorisotalossa. Nuorten itsensä rakentama ja demokraattisesti pyörittämä nuorisotalo on miltei ainutlaatuinen koko federaatiossa. Sitten viime vierailuni se oli saanut pikkuveljen, Mr. Orange löytyy Apatitystä ja tarkoituksena Pinkkiläisillä on levittää ideaa muuallekin.

Mr. Pink on Murmanskin aluehallinnon takavuosien kansainvälisten asioiden sihteeri Zhenjan luomus. Mallin hän löysi virkamiespäivinään Tromssasta ja kertoi minulle haastattelussa vuonna 2012 yrittäneen kuuden vuoden ajan puhua talon perustamisen tärkeydestä. Hänen ideaansa kehuttiin, mutta samalla todettiin, että eihän tuollainen nuorten oma homma Venäjällä voi toimia. Kun mitään ei tapahtunut, Zhenja irtisanoutui aluekomiteasta ja lähti vapaille markkinoille toteuttamaan unelmaansa.

Vierailin ensimmäistä kertaa talon aihiossa kesäkuussa 2011, jolloin kaupungilta vuokratussa entisessä sivukirjastossa oli juuri käynnistetty raivaus- ja kunnostustyöt.Voin vain kuvitella kuinka hillittömiä ponnistuksia on vaadittu siihen, että nyt talo on toiminut jo kohta kaksi vuotta ja nuoria riittää. Mr Pink on pyrkinyt toimimaan omillaan, paikalliselta virallisjärjestelmältä on oltu vailla lähinnä toiminnan tunnustamista, tietoa vuokrasopimuksen jatkumisesta sekä jossain määrin avustuksia nuorten hankkeisiin.

Jokin aika sitten kuultiin mikä on virallisen järjestelmän vastaus Mr. Pinkille: Murmanskin kaupunki perustaa oman vastaavan. Mahtavaa... Parasta mitä voi keksiä kaiken jälkeen.

Ei oikein tiedetty mitä ajatella, mutta porukat Mr Pinkissä katsoivat tulevaisuuteen luottavasti. Usko omien nuorten sitoutumiseen on kova ja hyvä niin... Sitä takuulla vaaditaan. Jos menee hankalaksi niin itseasiassa Mr Pink on voittanut: järjestelmä on joutunut myöntämään, että Zhenja kumppaneineen on ollut oikeassa....

Nyt tehdyllä matkalla osa porukasta päätyi eräänlaiseen Mr Pinkin kulttuuri- ja taide-elämän vastineeseen, paikkaan nimeltä Roxy, jonka on nuorten taidekeskukseksi perustanut kaksi nuorta miestä. Kiintoisa paikka ja siihen tutustumista voi suositella kaikille taidehallinnon ja kulttuurin kanssa tekemisissä oleville.

Roxyssa törmäsin tuttuun, joka jutteli maan median tilanteesta. Masentavaa ja vahvisti sen mistä tiedotusvälinnet kertovat: nettisivuja ja radiokanavia suljetaan, tv on kontrollin alla ja niin edelleen.

Tapasimme myös ystäväni Jurin, miehen jolta oli lopetettu toimisto alta jokin aika sitten. Murmanskissa toimii Barentsin maiden hallitusten rahoittama Barentsin nuorisovaihdon keskus (BYCO), jonka tehtävä on etsiä hankkeita, luoda  kontakteja ja saattaa yhteistyöstä kiinnostuneita nuoria ja nuorisotyöläisiä yhteen. Juri on toimiston ensimmäinen koordinaattori ja touhuiltiin monenmoista 2000 -luvun alkuvuosina. Sitten herra vaihtoi hommia ja hän ehti työskennellä lähes 10 vuotta Pohjoismaisen Ministerineuvoston Murmanskin toimiston johtajana.

Rahat ja politiikka, siinä se. Norjassa toimiva nettijulkaisu Barents Observer Com raportoi tapahtuneesta jo aiemmin, joten tilanne oli tuttu. Yksi syy toimiston alasajoon löytyy EU:n Venäjäpakotteista Ukrainaan liittyen. Tosi mahtavaa ja älykästä viedä ihmisten välistä kanssakäymistä edistävästä. Osataan sitä lännessäkin, en ymmärrä yhtään...

No. Jurista en ole huolissani. Mr Pinkiläisten tapaan usko tulevaan on luja ja asenne ihailtava. Sitä paitsi hän on niin vikkeläliikkeinen ja kielitaitoinen mies, että ei mitään hätää...

Reissu oli aika surrealistista tajunnanvirtaa, taas. Siitä jäi kumminkin hyvä jälkimaku, kun ystäviemme asenne on se mikä on. Se lupaa hyvää pitkällä tähtäimellä, muutos on mahdollinen, se on väistämätön...

Miettii

Skoeoe


 

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kesätyöpaikan saannin sietämätön haaste ja mitä on tyrkyllä?

Joka kevät se alkaa, yhtä takuuvarmasti kuin palaavat kevään ensimmäiset joutsenet Kettujoen sulaan. Kännykkä ja sähköposti viestivät inarilaisnuorten halusta löytää kesätyöpaikka ns. omilta huudeilta.

Kesätyöpaikka onkin tärkeä. Usein se on nuoren ensimmäinen kokemus työelämään. Vaikka kesätöissä palkka ei huimaisikaan, niin sekin on oleellisesti enemmän kuin ei mitään. Kolmas hyödyllinen asia on työtodistus, ilman niiden kertymää on haastavaa koota cv:tä.

Juuri nyt on aika ottaa selvää ja pistää hakemus vireille. Aika myöhään meni taas, mutta parempi näinkin kun ei mitenkään.

Inarin kunnassa löytyy kolme eri tapaa tai tukimuotoa. Kaikille yhteistä on hakuaika: ns. dead line eli viimeinen hetki kaikkien osalta on perjantai 25.4.2014 klo 15.00. Silloin pitää olla hakemus sisässä tai peli on kesän 2014 osalta selvä eli menetetty. Eri tukimuodot auttavat periaatteessa lähes 90 nuoren työllistymiseen kuukauden jaksolle.

Kunnan sivistysosasto pystyy ottamaan n. 27 nuorta eri työpisteisiin tehtäviin, joita ns. vapailta yritysmarkkinoilta ei löydy. Tällaisia tehtäviä löytyy kirjastosta, kulttuuritoimesta, liikuntapalveluista (urheilukentät, uimahalli), päiväkodeista sekä nuorisotyöstä (nuorisotilat Stönö ja Vintti, viestintäpaja sekä Radio Inari). Näissä etusija annetaan 15 - 25 -vuotiaille inarilaisnuorille, jotka opiskelevat niillä aloilla, johon kesätyötä hakevat. Taustalla tässä on ajatus ja arkielämän kokemus siitä, että vaikkapa nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajatutkintoa Torniossa opiskeleva ei helposti työllisty opiskelupaikkakunnalleen. Sinällään semmoinen olisi toki enemmänkin kuin suotavaa: näkemyksiä myös muualta...  Toisaalta: onhan sekin hienoa, että muualla opiskeleva nuori viihtyy kotiseudullaan. Tätäkin vaihtoehtoa on syytä tukea. Paluumuuttaja on arvokas muuttaja...

Sivistysosaston paikoissa katsotaan edellisen jälkeen sitä onko nuori ollut aiemmin kesätöissä vai onko hän ensikertalainen. Jälkimmäinen ratkaisee. Myös sillä on merkitystä, mikäli samasta perheestä hakee useampi sisarus.

Viime kesänä paikkoja haettiin kiitettävällä tavalla. Kuntaan saatiin 70 hakemusta. Kaikki eivät voi voittaa, mutta toisaalta: hakematta ei saa mitään.

Sosiaali- ja terveystoimen kannustelisällä palkataan 16 - 25 -vuotiaita nuoria ja opiskelijoita kunnan eri toimipisteisiin. Valinnat tekee sosiaalityö, joka painottaa valittavien nuorten ja heidän perheidensä sosiaalisia ja taloudellisia perusteita.

Kunta jakaa myös Inarin kunnassa toimiville yrityksille ja kolmannen sektorin yhteisöille nuorten kesätyötukea. Tuen piiriin kuuluvat inarilaiset vuosina 1989 - 98 syntyneet nuoret, jotka eivät voi saada työttömyysturvaa. Tässä systeemissä hakijana on yritys, joten nuoren haasteelliseksi tehtäväksi jää etsiä kesätyöläisiä ottava yritys ja kertoa hommaa hakiessaan yritystuesta.

Tarkemmat hakuohjeet, viralliset hakuilmoitukset sekä yhteystiedot heille, jotka tarvittaessa kertovat lisää, löytyvät osoitteista www.lanuti.fi/inari tai www.inari.fi. Tiedot on julkaistu myös paikallislehti Inarilaisessa osin jo 1.4. ja osin 8.4.2014.

Eipä muuta kuin hakemaan. Ja oleellista on se, että hakemus on ajoissa...

Seppoköö...