maanantai 19. maaliskuuta 2018

Muutoksen tuulia 2 (valtakunnassa kaikki hyvin??)


No vielä piti…. Tästä taitaa tulla pitkä.

Kaikkihan tietävät lauseen ”elämme mielenkiintoisia aikoja”. Syynä päivitykseen on se, että nyt eletään aikoja, joita jonkun nuorisotyön tutkijan on kammiossaan mukava tonkia tomun laskeuduttua sitten joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita nyt suinkaan Inaria, sillä jos puhaltelevat muutoksen tuulet täällä, niin nuorisotyön mannerlaatat ovat voimakkaassa liikkeessä myös koko valtakunnassa.

Mutta aluksi… Semmoinen molempien edellisten combo -kappale. Ajatellen niitä asioita, joista bloggailin taannoin  http://selvakeli.blogspot.fi/2018/02/muutoksen-tuulia.html  tehtiin pieni kierros kaupunkimaisen nuorisotyön lähteille. Ideana siis nähdä vaikkapa se miten muualla on jo toteutettu nuorisotilat koulusuunnittelussa ja -toiminnassa. Kohteena meillä oli kolme Inariin ystävällismielisesti suhtautuvaa nuorisokaupunkia Kotka, Lahti ja Espoo. Oli kyllä hyödyllinen ja idearikas operaatio. Ja jos tiivistäisi lyhyeen sen kuinka hienoa nuorisotyötä noissa tehdään, niin siteeraan Kotkan Leenaa jälleen: mahtavaa… Respect joka suuntaan.

Pakko myöntää, että noin 40 vuoden aikana sisäinen inhorealistini on muodostunut semmoiseksi nopealiikkeiseksi epeliksi, jota on ajoittain melko vaikeata pysäyttää. Matkan varrella on tullut nähdyksi muutama nuorisolain muutos enkä nyt niin hirveitä odotellut tämän viimeisen version syntyessä. Vaan toisin näyttää käyvän.

Asialle löytyy ilmapuntari. Nuorisotyön osaamis- ja kehittämiskeskuksiin tiivistyy paljon siitä liikehdinnästä, joka alkoi jo viime vuonna ja joka näyttää vain kiihtyvän. En halua palata enää yhtään Nuorisotyölehdestä käytyyn keskusteluun, sillä sitä on veivattu riittämiin ja tulokset on tiedossa.

Käyty prosessi oli kuitenkin alkusoittoa jollekin isommalle. Itse tervehdin ilolla sitä, että kaupunkimaisen nuorisotyön yhteistyöverkosto Nuorisokanuuna sai oskestatuksen. Voi olla, että oskeksi päästääkseen Kanuuna joutui muuttamaan lähtökohtiaan koko kunnallisen nuorisotyön yhdistäjäksi ja kehittäjäksi.

Minua on oikeastaan koko 2000 -luku askarruttanut pari juttua. Ensinnäkin se, että erilaisia politiikkaohjelmia laadittaessa ja resursseja kohdistettaessa nuorisotyö on ajautunut lähtökohtaisesti ennaltaehkäisevästä tehtävästään koko ajan kiihtyvällä vauhdilla kohti erityisesti sosiaalialan kenttää ja kohti korjaavia ulottuvuuksia. Ongelmalähtöisyys on merkinnyt rahoitusta ja sinällään oikeita sammutustoimia, joiden lippulaivoja ovat työpajat ja etsivä työ, mutta kehitys on vaikuttanut toimialan sisäiseen ajatteluun ja ohjannut sitä rahavirtoja myötäillen kohti mediaseksikkäämpiä alueita.

Toinen asia on suuruuden ekonomia. Viimeaikaisessa Ohjaamokeskustelussa se on kirkastunut taas kerran. Ohjaamot on hienoja paikkoja (on käyty omin silmin tsekkaamassa muutama mainio lajityyppinsä edustaja) ja tuovat lisäarvoa sinne, missä ongelmat ovat määrällisesti isoimmat, yhteistyön haasteet kovimmat ja missä väkeä on eniten. Hyvä heille, mutta joku on unohtunut… Miljoonannen kerran: pitäisi tunnustaa ja tunnistaa alueiden erilaisuus ja se, että vaikkapa etsivä työ on ihan omanlaistansa Savukoskella verrattuna vaikkapa Espooseen. Lähtökohdat ovat pohjimmiltaan samat, mutta kehys määrittelee käytännöt. Standardit tappavat liikkeen…

Kyseessä on minun lempiaiheeni valtakunnallisessa nuorisotyössä. Vuosikaudet pohdin kuinka maan kuntien ylivoimainen pinta-alallinen ja lukumääräinen enemmistö voisi järjestäytyä Nuorisokanuunan lailla. Vaan eihän se pohdiskelu päättynyt mihinkään. Tai päätyihän se: umpikujaan.

Joku voi olla sitä mieltä, että olen kääntänyt Inarin nuorisotyö hupparin, kun nyt hehkutan UusKanuunaa. Ratkaisu ei ole varmasti ongelmaton, mutta parempi sinne on mennä sisään muistuttamaan toisenlaisista olosuhteista ja vaikkapa maan sisäisen muuttoliikkeen suunnasta  sekä sen merkityksestä nuorisotyölle kuin huudella ulkopuolelta.    

Osaamiskeskuksiin liittyen ainakin minulle on syntynyt vaikutelma siitä, että ministeriö on niiden  kautta tiukentamassa ohjausvaikutustaan. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Valppaana on syytä olla. Kaksi vuotta oskena on varsin lyhyt aika tehdä tulosta.

Ministeriön mannerlaatta muuten tärisi nyt maaliskuussa, kun sen nuorisopoliittisen yksikön varsin pitkäaikainen johtaja Georg Henrik Wrede ilmoitti siirtyvänsä Folkhälsanin toimitusjohtajaksi.  
Hän on ollut kiitettävän kiinnostunut pohjoisen asioista, erityisesti saamelaisnuorten asemasta, mutta muutoinkin siitä mitä nuorille ja nuorisotyöhön täällä kuuluu. Aika monessa ehdittiinkin olla mukana sekä Helsingissä että täällä ylhäällä. Mieleen on jäänyt vaikkapa Pohjosen Vinkkelin läsnäolo ministeriön nupo yksikön viikkopalaverissa marraskuussa 2014. Ei ole tainnut kovin moni keksiä tätä. Grattis siitäkin ja onnea Jorille uuteen…

Moni osaamiskeskus on pistänyt nopeaan tahtiin tuulemaan. Moni pienin henkilöstöin toiminut taho palkkaa lisää työntekijöitä.

En tiedä kumpi oli ensin muna vai kana, mutta nuorisotoimialan keskeiseksi kokoavaksi toimijaksi itseään markkinoiva Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi on jatkanut syksyllä aloittamallaan tiellä. Jotenkin tuntuu siltä, että se on jo nyt onnistunut resetoimaan 25 -vuotisen historiansa ja maan nuorisotyössä tapahtuu ainakin osittainen paluu 1990 -luvun alkuun: Allianssista tulee keskeinen nuorisojärjestöjä kokoava järjestö entisen SNT:n tapaan.

Irtiotto muusta toimialasta näyttää väistämättömältä. Sukupolvipolitiikan teko on sinällään ihan hyvä juttu. Minun sukupolveni ja pari seuraavaakin siinä sivussa katoaa kohta historian mustaan aukkoon jättäen kuitenkin oman jälkensä nuorisotyöhön. Asiat ovat jatkumoita, menneen nollaaminen ei onnistu. Se olisi syytä muistaa kaikessa kehitystyössä.

En tiedä, mutta uuden oske Allianssin synnyttäminen taitaa olla piinkovaa touhua. Järjestö ilmoitti jo helmikuussa aloittavansa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Tiedotteessaan se ilmoittaa syyksi uuden osken aiheuttamat talousrakenteen muutokset sekä tarpeen kohdistaa resurssit paremmin järjestön strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tiedotteen mukaan neuvotteluissa käsitellään kaikkia mahdollisia keinoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Irtisanomisia ei suljeta pois ja niiden ilmoitettiin koskevan alle 10 työntekijää. Myös työsuhteen ehdot ja edut ovat luupin alla.

Kylmää kyytiä siis tarjolla talossa työskenteleville. 10 henkeä on noin kolmannes järjestön vakipalkollisista. Muutaman vuoden luottarijaksolla opin tuntemaan sieltä monia. Ulkoapäin ei voi muuta kuin osoittaa virtuaalisesti solidaarisuutta ja toivoa voimia muutosten läpivientiin. Yt:hän on varsin intensiivinen prosessi, joten ehkäpä kohta kuullaan millaiset puhurit Allin organisaatio on läpikäynyt.   

Sinälläänhän kyse on toki järjestön sisäisestä asiasta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Allianssi on edelleen merkittävä valtion tuen saaja eikä sen euromittainen tuki pienentynyt oleellisesti edellisvuoden tasolta. Toisaalta ei ole kuultu sitä, että Allianssi olisi irtisanoutunut strategisesta tavoitteestaan olla keskeinen toimialan yhdistäjä. Niin kauan kun tuota pidetään yllä, joutuu se tekemisissään olemaan laajemman tarkastelun kohteena halusipa sitä tai ei.  

Yt neuvottelujen lisäksi Allianssi ilmoitti helmikuussa myös, että sen tapahtumatuotannossa tapahtuu muutoksia. Allianssi on vastannut itsessään ihan hyvin Allianssi risteilyistä, nuorisotyöpäivistä ja Nuori -tapahtumista, jotka ovat olleet merkittäviä toimialan valtakunnallisia kokoontumisajoja. Jatkossa käy niin, että järjestö toimii näiden järjestelyissä aiempaa laajemmin yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Tarkasteluun nousevat järjestämispaikkakunnat ja -tavat sekä osallistumismaksut. Tavoitteena on helpottaa osallistumista. Tätä kehitystä on syytä tervehtiä ilolla. 

Myös Lapissa tapahtuu.

Täällä pohjoisessa valtion aluehallinnolla on ollut lääninhallituksen ajoista lähtien jo 1980 -luvun alusta iso merkitys maakunnan nuorisotyön puolestapuhujana ja tukijana. Organisaatiot ovat muuttuneet viime vuosina lähes samaan tahtiin, kun Metsähallituksen vastaavat, mutta tekeminen on säilynyt. Kohta taas muuttuu, oliko se nyt joko Luova vai Luomu joka odottelee tuloaan.  En muista, mutta sen tässä on oppinut, että itsestäänselvyyksiä ei ole. On syytä varautua, johonkin…

Lapissa käynnistyy nyt keväällä Tornion hallinnoimana Lappi Nyt -hanke, jonka tavoitteena on yhdistää ja kehittää pienten lappilaiskuntien nuorisotyötä. Hienoa. Erityisen hienoa on se, että yhteisellä työllä on tarkoitus nostaa esiin ja kehittelyyn ihan tukitavallisen ennaltaehkäisevän ns. perusnuorisotyön asioita.  Hommaan on lähdössä mukaan melkein kaikki kunnat.

Tätäkin juttua on tervehdittävä ilolla. Lopultakin jotain tämmöistä.

Ja jos ajattelen mitä kaikkia muutoksia on tulossa meillä Inarissa, maakunnassa sekä valtakunnallisesti, niin ajoitushan on mitä mainioin.

Se on täydellinen…

Skoeoe