Katse eteen- ja taaksepäin...

Lueskelin joulukuun alun Lapin Kansaa, joka kertoili maakunnan kuntatyöntekijöistä. Jutun mukaan Lapin kunnissa on edessä piakkoin valtaisa eläköitymisaalto. Lähetyksessä 3.12. oli ihan loivasti vaikeata uskoa tätä. Pääsin nimittäin viettämään studiossa laatuaikaa kolmen nuoren naisen kanssa, heidän keski-ikänsä alitti 30 vuotta.

No. Mari heistä on kylläkin seurakunnan palveluksessa, mutta kumminkin: kullakin naisella on työuraa jäljellä enemmän kuin minulla takana ja minulla sitä kesäkuussa 2010 on takana 30 vuotta. Tunsin kyllä itseni jotensakin aikansa eläneeksi, mutta toisaalta mieli oli iloinen. Ei ne kaikki jouda vielä vapaille.

Selvän Kelin studiovieraana oli Inarin uusi naisten voimakaksikko Marke ja Mirja. Inarissa on edelleen yritystä: kesällä täytettiin eläköityneen kulttuurisihteerin virka ja lopulta marraskuun puolivälissä saatiin kesäkuussa menehtyneelle Tapsalle seuraaja liikuntatoimistoon. Pisteet Inarille, moni kunta olisi nykyisessä taloustilanteessa päätynyt yhdistelemään tehtäviä.

Oli mukava rupattelutuokio. Inarissa on esitetty jokunen epäilevä näkemys: tarvitaanko näitä tehtäviä mihinkään? Oma syksyn kokemus kahden homman hoidosta on selvä: toivoton asetelma, kiintoisa joskin epäonnistunut kokemus. Hommia riittää. Se, joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu. Minä olen kokeillut ja tiedän. Monen asian pitää muuttua, mikäli ryhdyn moiseen uudestaan.

Nuorilla naisilla on virtaa runsaasti. Sitä tarvitaankin, sillä haasteet ovat kovat. Aslak on Ivalossa käsite: ei ole ihan itsestään selvää, että pikku kirkonkylässä on elokuvateatteri. Mirjaa huolettaa kuinka käy, sillä digitalisointi voi asettaa monet pikku teatterit liian ison uudistumistarpeen eteen. Markea odottaa investointien rypäs: urheilutalo, kauan odotettu Ivalon urheilukentän korjaus nykyvaatimuksia vastaavaksi sekä Saamelaiskulttuurikeskuksen alle jäävän Inarin kentän uudelleensijoitus. Pitkä lista. Siinä on pohtimista myös paikallislehteen tekstittäville besserwissereille. Molemmat tehtävät palvelevat lapsia ja nuoria, molemmat ovat tarpeen.

NuVan Rock Inari

Nuorisovaltuustolla on mainio perinne. Se myöntää vuosittain Rock Inari -nimisen palkinnon henkilölle tai taholle, joka on merkittävästi vaikuttanut nuorten hyvinvointiin Inarissa. Palkinto on jaettu kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa, joten se on saanut sitäkin kautta ansaitsemansa huomion.

Kautta vuosien käsittely on ollut asiallista ja palkinnon saajat hyvin valittuja ja perusteltuja. Asia on lisäksi ollut nuorten omissa käsissä. Vallankumous syö lapsensa: NuVa on paiskannut minut ja muut aikuiset kartanolle kokouksestaan Rock Inaria jaettaessa. Hyvä niin, mitään aikuisten ohjausvaikutusta ei näin ole ollut, vaan kyseessä on ollut aito nuorten tahto.

Tänä vuonna NuVa lähti uudelle tielle. Tunnustus myönnettiin perhekodin Inariin perustaneelle pariskunnalle Helille ja Sakarille. Aivan loistelias valinta. Perusteluissa puhutaan rakastavasta kodista ja aktiivisesta toiminnasta nuorten parissa. Miettikäämme sitä mitä tämä kertoo päätöksen tehneiden nuorten vaikuttajien arvomaailmasta.

Iloinen muistotilaisuus

Piipahdin heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä maanantaina Vasatokan Mikan kanssa Rovaniemellä. Historiallinen matka. Kyseessä oli viimeinen Lapin lääninhallituksen isännöimä Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous.

Iloiset kuoppajaiset. Muisteltiin porukalla menneitä. Minä annan ison arvon Lapin läänin nuorisotoimelle. Moni muukin antaa: Lapissa läänin nuorisotoimella on ollut paljon merkitystä ja tämä tiedetään valtakunnallisestikin. Sukset ovat joskus olleet hiukan ristissä, mutta silti: lääninhallitus on ollut merkittävä Lapin nuorisotyön puolestapuhuja ja resurssoija. Se on myös mahdollistanut pitkien matkojen maakunnassa läänin nuorisotyöläisten säännölliset kokoontumiset, asia joka on ollut erityisen tärkeä pienten kuntien yksinäisille nuorisotyön puurtajille. Kuulun itsekin niihin, jotka eivät kertakaikkiaan elä ilman virkistäviä ja arjen rutiinin katkaisevia kohtaamisia ja keskusteluja. Niitä, joissa puhutaan asiaa eikä höpötellä itsestään selvyyksiä tai ontosti tyhjyyttään kumisevia kohteliaisuuksia.

Iso kiitos työstä kuuluu tietysti läänin nuorisotyötä lähes 30 vuotta luotsanneelle Kähkösen Seijalle. Myös maaherra Hannele Pokka on tässä yhteydessä mainittava. Tapasin häntä monasti ja jäljelle jäi vaikutelma sitä, että hän oli aidon kiinnostunut siitä mitä läänin nuorille kuuluu.

Vuodenvaihteessa läänit häviävät. En ole vieläkään oikein varma mihin nuorisotyö uudistusten pyörteessä päätyy, joku ELY se kaiketi nimeltään on. Vähän on epävarma olo. On syytä toivoa, että joustavuus ja tinkimätön oman alueen tuki jatkuu myös uuden aluehallintoviranomaisen toimesta. Syytä olisi, sillä nyt jos koskaan Lapin kuntien ja koko maakunnan on tehtävä kaikkensa lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Muuten käy huonosti, kaikki häipyvät ja se viimeinen sammuttaa valot. Kukaan ei tosissaan voi haluta sitä...

Kaksi (merkittävää) puheenvuoroa

Itsenäisyyspäivänä lausuttiin julkisuuteen jotain, jota olen jo jonkin aikaa odotellut. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen totesi, että itsenäisyyspäivänä on aika talvisodan päivien muistelun ohella huomioida myös maan nuoret ja heidän tulevaisuutensa.

Puheloinen katsoi, että nuorten huonovointisuus heijastuu myös maanpuolustustahtoon sitä alentavasti. Hänen viestinsä oli selkeä: nuorten hyvinvointiin on panostettava, jos nuoriso ei voi hyvin, ei se ole valmis kantamaan yhteiskuntavastuutaan.

Hienoa, että asiaan otetaan viimein näin korkealla taholla myös tämä näkökulma. Tietenkin kansakunnan pitää tietää ja arvostaa historiaansa, mutta se on kyllä vain toinen puoli asiasta. Se menee itseasiassa hukkaan, ellei nähdä myös toiseen suuntaan. Asian voisi ajatella niin, että isiemme taistelut Taipaleessa ja muilla sotatantereilla ovat valuneet ainakin osin turhaan.

Toisen kiintoisan ulostulon teki globaalien suuryhtiöiden Nokian sekä Shellin hallituksen Jorma Ollila. Suomen maabrändiryhmän vaikutusvaltainen jäsen oli huolissaan syrjäytyneistä nuorista. Huoli ei koskenut pelkästään sitä, että tuhannet syrjäytyneet nuoret ovat musta tahra Suomen brändissä. Kyse oli myös syrjäytymisestä itsestään ja sen inhimillisestä hinnasta. Myös Ollilan sanoma oli kirkas ja selvä: Suomen pitää tehdä kaikki, jottei nuoret jää tyhjän päälle.

Hienoja ulostuloja. Sinällään kyse on asioista, jotka vaikkapa jokainen sosiaalityöntekijä, erityisopettaja ja nuorisotyöläinen kokemuksestaan tunnistaa. Yhtäkaikki: toivottavasti näin arvovaltainen ääni kantaa sinne minne pitääkin. Jospa globaalin yhtiön suurvaikuttajan mielipiteellä olisi painoarvoa niissä väännöissä, joita kunnissa jatkuvasti käydään ennaltaehkäisevän toiminnan resursseista päätettäessä.

Lopulta kyse on yhteiskunnallisesti pikkusummista, joiden merkitys onnistuneiden tulosten kautta moninkertaistuu säästyneinä korjauskuluina. Tietenkin niiden mittaaminen ja todentaminen on vaikeaa, mutta kumminkin. Tässä mielessä sivustaseuraajan on vaikeata ymmärtää niitä omituisia keskusteluja, joita vaikkapa Torniossa käydään yhden nuoriso-ohjaajan paikan täyttämisestä. Epäilen, että lyhytnäköinen säästö on todennäköiseen hyötyyn nähden olematon. Nuoriso-ohjaaja on aina palkkansa (sen enimmilläänkin vain kohtuullisen) arvoinen...

Selvän Kelin joulushow to 17.12.

Joulu kuitenkin tulla jolkuttelee. Kohta on aika Radio Inarin Selvän Kelin perinteisen joululähetyksen. Niin no, onkohan perinteinen jotenkin mahtipontinen ilmaisu sille, että seuraava lähetys on järjestyksessään toinen. Kumminkin: Radio Inari torstaina 17.12.2009 klo 19.00 - joulun asialla. Lähetyksessä mukana koko Selvä Peli työryhmä sekä muutama vahvistus.

Puhelintakin käytellään, joten Inarissa: olkaahan kuulolla....

S

Rockin voimin rajojen yli ja saamekulttuurin puolesta

Sain sunnuntain 1.11. vastaisena yönä klo 01.20 tekstiviestin: Voitimme! Hähää! Öiset tekstiviestit ovat harvoin mukavia, pelottaviakin: mitähän nyt on sattunut ja kenelle?

Mutta tuo oli todella mukava viesti ja tuli Hollannista SomBy -yhtyeen kitarasankari Oulalta. Jo viime blogissani kirjoittelin siitä kuinka tuo Suomen saamerockin yksinäinen on ollut esillä erityisesti voitettuaan saamelaisten Euroviisut Sáme Grand Prixin viime huhtikuussa Kautokeinossa. Julkisuus jatkui lokakuun alussa Suomen Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnon myötä.

Sàme Grad Prix on muuten kova juttu erityisesti Norjassa, kovempi kuin mitä täällä Suomessa ymmärrämmekään. Näin kertoili samainen Oula minulle Selvä Keli -lähetystä varten Vasatokassa Rajarock sunnuntaina tekemässäni haastattelussa. Juteltiin, koskapa SomBy lunasti Kautokeinon pippaloiden tuloksena saamelaisten edustuspaikan Hollannissa 30.10. pidettyyn vähemmistökielten Euroviisuihin (Liet -festivaali). Pitihän sitä kuulostella yhtyeen inarilaissiiven Oula (guitar) - Juho (basso) tunnelmia juuri ennen edustus- ja kilpailumatkaa Keski-Eurooppaan.

No... Bändi matkusti, soitti ja voitti tämänkin kekkerin tuomariäänestyksen. Selvä Keli iloitsee bändin menestyksestä: ei se ole ihan yksinkertaista, kun nuori porukka elää hujan hajan pitkin Pohjois-Suomea Inarin kirkonkylän ja Oulun muodostaessa jäsenten asuinpaikkojen ääripisteet. Sopii kokeilla.

SomByn nousussa on osin hyvinkin erilaisista lähtökohdista huolimatta jotain samaa kuin sallalaisen Stalingrad Cowgirlsin nosteessa: hienot nuoret, syrjäseudut, palava into, tuoreus ja periksiantamattomuus. SomBy on tietysti myös oiva saamekulttuurin tunnetuksi tekijä.

Kumminkin: molempien antama esimerkki kannustakoon muitakin. Ei se eteneminen ole paikkakunnan koosta ja mahdollisuuksista kiinni. Onhan meillä muuan Nighthwiskin, Kitee vai miten se meni. Kuka tietää jotain Kiteestä, no Kiteen Pallo ja Tuomas Holopainen...

Rajarockin 20 värikästä vuotta

Lokakuun lopulla soiteltiin järjestyksessään 15. Rajarock -tapahtuma. Ensimmäinen toteutettiin todella jo elokuussa 1989 Utsjoella, joten tosi pitkään tämä nuorten 14 - 19 -vuotiaiden kellaribändeille kohdistettu koulutus- ja konserttitapahtuma on kestänyt vuosien saatossa.

Alunperin kekkeri kohdennettiin Suomen Lapin ja Norjan Finnmarkin rajaseudun bändeille. Koko 2000 -luku on sitten menty kierrellen kaikkien neljän Barentsin maan kulttuuri- ja nuorisotaloja. Kierto on ollut alueellisesti haastava: 2001 Inari, 2002 Haaparanta - Tornio, 2003 Apatity, 2004 Inari, 2005 Västre Jakobselv, 2006 Haaparanta - Tornio, 2008 Polarnye Zor ja juhlatapahtuma 2009 siis alkujuurilla Inarissa.

Värikkäitä ja hankaliakin tilanteita on riittänyt. Erityisesti rajamuodollisuudet ihan erityisesti itäisen rajan ylittelyissä ovat olleet parhaimmillaan useiden tuntien eksoottisia ja ikimuistoisia sessioita. Konserteista mieleen on jäänyt syvimmin ehkä Apatityn Rajarockin konsertit. Kyseessä oli 60.000 asukkaan kaupungin ensimmäinen kansainvälinen rocktapahtuma kautta aikojen. Kulttuuritalo pullisteli, yleisöä kahtena iltana yhteensä n. 1500 ja meno hillitöntä, suorastaan raivokasta. Vieläkin voi tuntea sieraimissaan käytävillä leijuneen imelän
tuoksun, joka ei suinkaan lähtenyt mahorkasta. Ja paikalliset skinit... Hivenen hirvitti...

Myös 2005 Varanginvuonon rannalla muistuu helposti: kolme päivää hyvin raskasta ja hyvin mustaa kirkonpolttoheavya. Meni tajuntaan, meni todella. Musiikillisesti riipivin elämys, jota toisaalta ryyditti pikanttina vastapainona petroskoilainen Karelian Group, slaavilaista rytmimusiikkia ja ikähaitariltaan muistoja taannoisilta Komsomol ajoilta.

Noista ajoista tapahtuma on armeliaasti kehittynyt musiikillisesti monipuolisemmaksi. Myös bändien taso on ollut nousukiidossa.

Rockin rajaton kieli

Väliotsikko on niin klisee, mutta samalla niin totta. Otetaanpa vaikka sähkökitara. Se on maaginen laite. Eipä siinä välttämättä puhumiseen tarvita yhteistä kieltä. Kitaraa soitellaan venäjäksi, norjaksi ja niin edelleen lopulta tavalla, joka saa eri kulttuureista tulevat nuoret ymmärtämään toisia salamavauhtia. Oivallinen pikakurssi naapurikulttuuriin.

Rajarockin olemukseen onkin koko sen olemassaolon ajan kuulunut se, että konsertit ovat vain toinen puoli asiasta. Bändi- tai soitinkohtainen workshoptyö on ollut vähintään yhtä vahvassa asemassa. Sotketaan eri maiden basistit, rumpalit jne. omiin sekakieltä puhuviin työryhmiinsä ja siitä se ryhmäytyminen lähtee.

Konseptiin on kuulunut myös se, että isot keskukset kuten Murmansk, Tromssa tai Rovaniemi on kierretty kaukaa. Konsertit on järjestetty kuntakeskuksissa, mutta monesti koulutus ja asuminen on viety ns. sivuun. Niin tänäkin vuonna. Nuorisokeskus Vasatokka oli mahtava kehys. Sijainti keskellä ei mitään takaa sen, että on pakko keskittyä olennaiseen. Se tuppaa pitämään porukan virkeänä ja yhtenäisenä.

Lähtökohta kaikkeen on lopulta aika yksinkertainen ja se tärkein, nuorten musiikillinen osuus on toiminut koko ajan. Byrokraattisia pulmia matkan varrella on riittänyt ja aikuisten yhteistyöverkoston luomisessa ja toiminnassa on ollut omat pulmansa. Muutamia tahoja ja nimiä on nostettava kaiken paljoudessa esiin: Lapin läänintaiteilijat Juha ja Hannu, Kjell-Magne ja Runar Vesisaaresta, Jari Haaparannasta, Lusku Torniosta, Juri ja Maria Murmanskista. Lista on pitkä tässä vain ohut siivu, liian moni on ohitettu.

Kokoonpanoja on vuosien varrella noussut Rajarockstagelle karkeasti arvioiden lähes 80. Monia hyviä tarinoita: äärimmäisen taitava murmanskilainen progeyhtye Kurazh, torniolainen rockrock jamikokoonpano Poco Loco, inarilaiset tyttöbändi Raide Vaciot, powermetallibändi Eklipticon sekä Inarin kirkonkylän Decadence, taitava ja tajunnan räjäyttävä heavykokoonpano
Cryptic Death Haaparannalta, tulvan Polarnye Zorilaisessa hotellissa aiheuttanut taidokas metsäpunkyhtye Heika and the Paranoids Pasvikista... Lista on pitkä.

Decadencen keikka Apatityssa oli yksi legendaarisista: orkesterin vilkasliikkeinen rumpali-kitaristikaksikko Anssi-Jeremy ehti riisua T-paitansa kesken Final Countdownin. Soitto ei katkennut...

Rajarock in the future

Jatkon osalta eletään nyt tienhaarassa. Homma jatkuu, mutta miten se selviää aikanaan. Joulukuussa verkosto kokoontuu Perämerenkaarelle luomaan jatkoa varten linjauksia. Uudistuksia on odotettavissa, mutta sinällään matka jatkuu.

Se onkin toivottavaa, sillä nuorten palaute järjestäjille on aina ollut selvä: hieno homma, tottakai jatketaan...

Myös järjestäminen on ollut mukavaa, tarinoita riittäisi. Äänestän myös jatkamisen puolesta.

S

Saamenuorten osallisuusasiat myötätuulessa

Kuukausi näyttää nykyään olevan soppeli aika blogin päivittämiseen. Kerrottavaa sinällään olisi, mutta se aika...

No. Piipahdin lyhyen syystauon jälkeen kiintoisassa konferenssissa Saariselällä. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Saamelaiskäräjien nuorisolautakuntahanke. Hienoa työtä hanke onkin tehnyt: näyttää uhkavasti siltä, että saamelaisnuorille järjestyy nuorisovaltuuston kaltainen vaikuttamiskanava jo ensi vuonna. Siltäkin näyttää, että Käräjille perustetaan nuorisoasiainsihteerin virka. Mahtavaa. Asiasta on keskusteltu jo pitkään ja Selän seminaarin tuloksena ainakin minulle jäi hyvin luottavainen olo: nyt nämä asiat syntyvät.

Miksi olen luottavainen. Kokoontumisen henki oli sellainen. Lisäksi merkittäviä ja asialle myönteisiä puheenvuoroja käytti moni avainhenkilö. Käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi näytti vihreää. En ollut yllättynyt: niin myönteisesti hän käsitteli hanketta haastattelussa, jota tein Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa syyskuun alussa.
Rahastahan moni asia on kiinni, niin tämäkin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin sekä opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Saarela lupasivat ministeriön täyden tuen.

Mitä muuta tarvitaan: saamelaisnuorten omaa aktiivisuutta tietenkin sekä Saamelaiskäräjien ymmärrystä nuortensa asiaan. Tärkeätä on se, että juuri Käräjien yhteyteen luodaan uusi väline. Vapaaehtoistyö on merkityksellistä ja tässä Suomen Saamelaisnuorten Yhdistyksellä on ollut ja on keskeinen rooli. Mandaatti edustaa saamelaisia heidän asioissaan on kuitenkin Saamelaiskäräjien. Siksi nuorten edustajiston sijoittaminen osaksi Käräjien organisaatiota on tärkeätä.

Mikä muuttuisi. Varmasti moni asia: lausuntoja, kannanottoja, lisääntyvää kiinnostusta. Jos ja kun saamelaisten nuorisolautakunta verkostoituu paitsi kansainvälisesti saamelaisasioissa myös kansallisesti nuorisotyötä tekevien kuntien ja yhteisöjen kanssa saavutetaan minimissään se, että oikea tietosuus saamelaisten elinoloista ja kulttuurista Suomessa ja Lapissa lisääntyy takuuvarmasti. Se on hyvä se sillä jopa omassa läänissä esiintyy tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä.

Toinen juttu. Saamelaisnuorten elinoloihin ja hyvinvointiin liittyy paljon erityispiirteitä. Toisaalta monet saamelaisnuorten ongelmat (poismuutto, paluumuuton mahdollisuudet, kouluttautumisen kysymykset) ovat yhtäläiset Lapin ja muiden reuna-alueiden nuorten elinoloihin. Tässä yhteistyö on voimaa ja saamenuorten panosta yhteisissä ponnisteluissa tarvitaan.

Saamelaiskäräjiltä toivon näkemystä siihen, että nuorten annetaan määritellä edustajistonsa valintaperusteet ja siihen, että nuorisolautakunnalle annetaan riittävät resurssit sekä mahdollisuus oikeisiin päätöksiin. Muutoin syntyy feikki: näköharha, muodot täyttyvät, mutta itse asia jää vajaaksi.

Hyvältä kuitenkin näyttää. Selvä Keli toivottaa projektisihteeri Annelle sekä hankkeen valmisteluryhmän puheenjohtajalle/Saamelaiskäräjien nuorimmalle edustajalle Tuomas-Aslakille voimia ja periksiantamattomuutta hankkeen loppumetreille. Käräjät päättää jatkosta joulukuussa, Selvä Keli odottaa innolla...

SomBy - suomalaisen saamerockin yksinäinen

Saman seminaarin yhteydessä Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta jakoi Käräjien kulttuuripalkinnon vuodelle 2009. Kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin sekä Käräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Jouni-Ilmari Jomppanen jakoivat tunnustuksen vuotsolais-inarilaiselle saamerockyhtyeelle SomBylle.

Mahtava valinta, loistokehys palkinnon luovuttamiselle. Selvä Keli iloitsee. SomBy, joka voitti keväällä Sàme Grand Prix'n, tuon saamelaisten Euroviisut, on Suomessa lajityypissään suuri yksinäinen. Yhtyeen kitarsankari Oula piti tunnustusta merkittävänä, yllättävänäkin. "Mehän soitamme vain rokkia..."

Turhaa vaatimattomuutta. Näinkin saamelaiskulttuuri elää ja näin sitä tehdään tunnetuksi. Palkinto meni juuri sinne minne pitikin. Hienoja nuoria, hyvää musiikkia.

Selvä Keli iloitsee ja toivoo bändille myötätuulta, täyttyvää keikkakalenteria ja tekemisen nöyryyttä. SomBy on hieno saamekulttuurin lähettiläs. Tämä tiedoksi ja ilmaiseksi vinkiksi kaikille keikkajärjestäjille. Ette pety...

Onnittelut myös nuorille Sevetin koulaisille Akalle sekä toiselle heistä, jonka nimeä häpeäkseni en muista. Tytöt osallistuivat Saamelaiskäräjien nuorisoltk-hankkeen käynnistämään Minun Saame 2030 -kirjoituskilpailuun ja putsasivat sarjavoitoillaan palkintopöydän. Elämä Sevettijärvellä on monella tavoin erilaista kuin keskuksissa. Lisäksi vähemmistöillä, myös saamelaisilla on omat vähemmistönsä, joilla on omia erityispiirteitään. Tämä tuppaa välillä unohtumaan. Tästäkin näkökulmasta nuorten kolttien menestys on tosi mukava asia. Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa elokuun lopulla saattoi myös hyvin havaita sen kuinka oman identiteetin arvostus kolttaheimon nuorten parissa on hienossa nousussa.

Ministerivierailu

Ministeri Wallinilla oli tiukka inarilainen perjantai.

Saariselän jälkeen matka vei Riutulaan Nuorisokeskus Vasatokan 15-vuotisjuhliin/laajennuksen vihkiäisiin. Selvä Keli onnittelee Mikaa ja koko Vasatokan nykyistä ja entistä henkilöstöä tehdystä työstä Nousukiitoa on ollut mukava seurata.

Tiedot Vasatokan bileistä kertovat myös siitä, että Inarin nuorten edustajat Anu/Laura (NuVa) sekä Miia/Siru (Duo Arctic93) sekä viestintäpajan kaksikko Jarppa-Joona hoitivat hommansa tyylikkäästi. Mahtavaa... Henkilökohtaisesti harmitti etten päässyt mukaan. Valinnat ovat joskus hyvin hankalia. Tämä oli ministerivierailun salattu pimeä puoli: useiden asioiden päällekkäisyys.

Ministeri ehti ennen poistumistaan Utsjoelle vielä vihkaista Ivalon pääkirjaston laajennuksen. Vaikuttava suoritus häneltä sekä Seurujärven Jannelta, Inarin omalta kansanedustajalta.

Kiirettä piti myös viestintäpajalla. Ihme on jos ministeri Wallin ei perjantain jälkeen tiedä sitä, että Inarissa on mediapainotteinen työpaja ja EU:n nuorisomyönteisin paikallisradio. Viestintäpajan pojat haastattelivat ministeriä kolmeen kertaan, kolmessa eri paikassa ja kolmesta eri teemasta. Loistavaa.

Tiedot kirjastosta kertovat, että Radio Inarin nuoret toimittajat olivat haastattelun jälkeen keskustelleet Steffan Wallinin kanssa Pahkasian toimituspolitiikasta. Mahtavaa...

Liikuntasihteeri valittu Inariin

Viikon uutisiin kuuluu eittämättä myös se, että Inarin sivistyslautakunta valitsi kokouksessaan 14.10. uudeksi liikuntasihteriksi Utsjoen vapaa-aikasihteeri Marken.

Hienoa. Jo oli aikakin. Henkilökohtaisesti olen hyvin helpottunut ja paitsi, että sinkautan onnittelut Markelle odotan innolla sitä, että vapaudun kahden toimiston loukusta.

Töitä riittää. Viime radiolähetyksessä lueskelin paikallislehti Inarilaisen tekstiviestipalstaa.
Sorruin siinä ja myös tässä kommentoimaan nimettömän tekstailijan kannanottoa, jonka ydin oli se, että liikuntasihteerin paikka pitäisi jättää täyttämättä ("Mitä tehdään liikuntasihteerillä...").
Yleensä en vaivaudu keskustelemaan/kommentoiman nimimerkin tai lähdesuojan takana lymyileviin heittoihin. Anonyymisti on helppoa toimia, liian helppoa.

Lyhyt kokemus kahden viran tehtävien hoidosta antaa selvä tuloksen: töitä kahdelle riittää, sopii tulla kokeilemaan.

Tekstaaja oli myös sitä mieltä, että tekninen toimi hoitaa ladut ja Tunturikiekko jäät. Noinkohan. TuKi hoitaa kyllä pelaamisen, mutta kyllä jäähallin jäänhoito olisi haaste ilman liikuntatoimen työntekijöitä.

Niin se on.

Edessä ovat uudet haasteet. Tätä kirjoitettaessa menossa Stönöllä on Ankkuri-hankkeen videokurssi. Viikon päästä soitellaan Rajarockin 20-vuotisjuhlakonsertti.

Niistä sitten myöhemmin

S

Kahden toimiston katveesta...

Blogi on saanut olla omassa rauhassaan parisen kuukautta. Lomien jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Ajattelin aloitella taas ja oheinen kuvakavalkaadi kertokoon puolestaan mistä on ollut kyse.

Alkukesän murheellisten tapahtumien jälkeen huomasin elokuussa päätyneeni kahden toimiston loukkuun. Ihan vapaaehtoisesti ja omalla suostumuksella hoitelen nuorisojuttujeni ohella myös inarilaisen liikuntaelämän asioita. Niin tai yrittelen. Pesti jatkuu tämmöisenään niin pitkään, kunnes liikuntasihteerin virka on täytetty. Niiltä osin on tietysti onnellista, että virka ylipäänsä täytetään.

Inarille pitää antaa tunnustus poikkeuksellisesta kuntakäyttäytymisestä: kulttuurisihteerin virka on jo täytetty Anita siirryttyä eläkkeelle ja edesmenneelle Tapsalle valitaan näillä tietämin seuraaja 14.10. Ei vallan tavanomainen ratkaisu, luulen, että melko monessa kuntatapauksessa olisi käynnistetty tehtävien hoidon uudelleenorganisointi. Pisteet tästä Inarille, positiivista viestiä voi antaa monella tavoin ja ne asiat, joihin henkilöt valitaan ovat myös lasten ja nuorten näkökulmasta paikallisesti tosi tärkeitä.

Elämme kiintoisia aikoja. Minulla on käsitys, että liikuntatyöläisen valintaa seurataan Inarissa tosi tarkasti, senverran hurjasti Tapsa touhusi pyrkien laaja-alaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Odotukset ovat luonnollisesti kovat. Toivottavasti ne eivät ammu yli ja uudelle liikuntasihteerille annetaan aikanaan riittävästi aikaa pureutua tehtäväänsä. Asiat eivät todellakaan ole heti kohta entisellään, tämä on hyvä muistaa.

Ajanhallinnan haastavuus

Täytyy sanoa, että aika ei ole tullut pitkäksi. Minut pelastaa vain ymmärtäväinen ympäristö sekä se, että kukaan ei odota minulta yhtikäs mitään. Eikä kannatakkaan. Liikuntatoimen tehtävät ovat haastavia ja vaativat näkemyksiä sekä osaamista, joka ei synny hetkessä.

Yhtälö on aika epätoivoinen, asiat ovat hoituneet jotenkin ja ehdottoman takapainossa. Selvää on se, että moni erityisosaamista vaativa asia jää muiden kontolle. Selvää on sekin, että näin ei meillä voi jatkua pitkään.

Jo tämä lyhyt kokemus on lisännyt omaa kaksi- tai useamman kärjen ohjaajiin ja sihteereihin kohdistuvaa arvostusta. Nousu on ollut rakettimainen, kumma kyllä. Kokemus on opettavainen ja ehkäpä olen päässyt hivenen tavoittamaan noiden kuntapuolen moniottelijoiden sielunmaisemaa. Onhan se oma taiteen- ja tasapainoilun lajinsa, kun jatkuvasti joutuu vaihtamaan pikatahdilla taajuuksia.

Nostan heille kaikille, jotka koko ajan tekevät asioita tällä tavoin Radio Inari-, Selvä Peli- ja Lapua Jukola -lippikseni korkealle, tosi korkealle.

Utsjoki - Sevettijärvi - Inari

Tapahtumapuolella on ollut vilkasta. Alkusyksyhän on hyvin kiivas sekä nuoriso- että liikuntatoimessa: peruskuviot käynnistyvät (salivuorot, avoin toiminta ja liikunnan erityis- ryhmät...) ja lisäksi toteutetaan liuta perinteisiä tapahtumia (koulujen yleisurheilukisat, seiskojen ryhmäytykset, Tilkkutäkki -koulutus, Tullaan tutuksi -järjestötapahtuma, syksyn avausdisko....). Lyhyessä ajassa tehdään paljon sellaista mikä on tarkoitettu palvelemaan kuntalaisia. Kovin isoihin viiveisiin ei ole varaa.

Kaksi erityistapahtumaa täytyy mainita erikseen.

Utsjoella pidettiin onnistuneet Tunturisuunnistukset. Paikkakunta on pieni, mutta alueen seurayhteistyö (Utsjoen Kuohu - Inarin Yritys - Lapin Sudet) toimiva. Hieno kisa, jossa Lapin luonto näytti molemmat kasvonsa: lauantain kolmekymppiset hellelukemat muuttuivat yön aikana sunnuntain usvahuuruiseksi kosteudeksi ja lämpötila laski hetkessä 15 astetta. Mahtavaa, maisemat ja radat vielä ihan huippua. Vaikea kehitellä huomautettavaa. Paitsi yksi puuttui: alkuperäinen ratamestari. Kisa oli kuitenkin mielestäni juuri semmoinen mitä Tapsa olisi halunnut.

Mahtavaa oli vierailla myös Sevettijärven asuttamisen ja koulun 60-vuotisjuhlissa elokuun lopussa. Sevetissä oli satsattu viikonloppuun tosi paljon ja tulos palkitsi. Runsaasti ihmisiä ja hienot kekkerit, joissa Sevetin nuorilla oli näkyvä panos. Vaikka lapsia ja nuoria on vähän, niin elämänusko on kova ja kolttanuorten identiteetti huimassa nousukiidossa. Hienoa, Selvä Keli iloitsee.

Mieleenpainuneiden kokemusten ohella Sevetin tuomisina Radio Inarille oli ihka uusi jinkku: Minä olen Tarja Halonen... Hienoa, Jarpalle pisteet, pokka piti komeasti. Koko Sevetti seurasi toimitusta lähituntumassa. Oli muutoinkin tosi hienoa seurata Arvoisan Tasavallan Presidentin läsnäoloa: aikaa ja kiinnostusta riitti kaikille, hyväntuulisuus suorastaan huokui presidentistä.
Itsekin pääsin ihan lähituntumasta toteamaan tuon Tarja Halosen ptäessä pressiporukoille varttitunnin infoa. Mukava kokemus, oikein mukava

Näin ovat asiat tällä erää ja pitkin syksyä yritän ehtiä bloggailemaan lisää. Asiat eivät lopu, se on satavarma.

S

Inari viikkoa ja auringonpalvontaa

Tulihan se kesä Inariinkin...lopultakin. Auringonpaisteisessa Inarissa on vietetty maailmanhistorian ensimmäistä Inariviikkoa. Idea on yksinkertainen: pannaan kaikki perinteiset paikalliset kesätapahtumat jonoon yhdeksi kokonaisuudeksi, kehitellään kylkiäisisksi uusia, markkinoidaan keskitetysti ja toivotaan, että paketti pysäyttää myös matkailijoita.

Viikkoa on rakenneltu EU-tuen turvin jo pitkään. Kokemukset katsotaan myöhemmin ja jatkosta päätetään yhteenvedon perusteella. Tapahtumatoimistosta kerrotaan, että homma on toiminut hyvin. Porukoitakin on liikkunut, erityisesti Watercross (moottorikelkkailu vettenpäällä) sekä Väärtitanssit NamiNami Marcoineen vetivät inarilaisia. Niin ja eipä eilisen Papa Georgen bluesillan tunnelmassa ja väkimäärässä ollut valittamista. Ja meno: se oli mitä mahtavinta!!!

Watercrossin yleisöä arveltiin olleen runsaat 2000, se on paljon se ja se näkyy katukuvassa. Omaehtoisen kokoontumisen tiimoilta kiirii tieto siitä, että beachillä (Ivalon uimarannalla) oli nuorten kokoontumisajot. Watercrossin jälkitunnelmat, lämmin sää ja kaljan sekä siiderin helpohko saatavuus (mistä niitä typeriä aikuisia riittää, jotka eivät välitä ja välittävät) luovat oivat puitteet sosiaaliselle hengailulle.

Heinäkuinen Selvä Peli Rock

"Festivaali"organisaatio pyysi nuorisotyötä järjestämään nuorille "gospel- ja rocktapahtuman". Tottapuhuakseni emme innostuneet, mutta eipä siinä enää voinut peruutella. Tapahtuma nimettiin Selvä Peli Rockiksi ja järjestelyt tahdistettiin Watercrossbluesin kanssa yhteen mm. äänentoisto- ja bändijärjestelyjen helpottamiseksi.

Millään taholla kesäviikko-orgnisaatio mukaanlukien ei ollut satsata euroja esiintyjien palkkioihin, joten lähestymistapa oli perinteinen: annetaan tilaa hyville lappilaisille nuorisobändeille ryyditettynä tuulahduksella Inarirockin 1980 -luvulta. Keskeistä oli siis tila paikalliselle tai vähintään lappilaiselle osaamiselle. Siitä kaiketi pitäisi oikeasti ollakin kyse kun inarilaista kulttuuriviikkoa vietetään.

Tapahtuma onnistui erinomaisesti ja kaikki, jotka saatiin tekemään hommia hoitivat tonttinsa kiitettävästi.. Kiitokset Tilkkutäkille, järkkäreille, mainiolle juontajakaksikolle Reetta-Jaana, Astalle, PA- ja valomiehille sekä tietenkin orkestereille, jotka vetivät settinsä täysillä. Mahtavaa, tekemisellä itsellään on oma arvonsa, joka motivoi järjestämään.

Kesäisen nuorisotapahtuman järjestelyjen sietämätön haastavuus

Tapahtuman pääsylippu maksoi vaivaiset 3 €, ikärajaa ei ollut. Lippuja myytiin 49 kpl, joka ei ollut katastrofi. Tulos ei kyllä ihan vastannut toiveita, jotka sinällään eivät olleet edes hirveän korkealla. Monet tekivät kovasti töitä, joten sikäli tulos turhauttaa ja saa miettimään. Meininki urheilutalolla oli kumminkin ihan hyvä, vaikka kattauksessa olisi riittänyt nähtävää isommallekin yleisölle.

Kesä on tämmöiseen haastavaa aikaa. Selvä Peli Rock soiteltiin hiukka Rovaniemen Simerockin jälkeen (mm. Klamydia, Stamina...) ja vain pari päivää ennen Tornio-Happis Twin City Festejä (mm. The Rasmus). Festareita kierretään, tarjonta niissä on kova ja odotukset siirtyvät helposti myös paikalliseen toimintaan. Kesällä porukat liikkuvat muutenkin paljon ympäri maata, joten tilanne on toinen kun talvella. Heinäkuussa myös kuntien nuorisotyö uinuu, joten apuja on turha odotella naapureilta.

Tietokaan ei kulkenut tai sitten se kulki puutteellisesti. Vaikea sanoa missä määrin tapahtuma oli tiedossa. Selvää on kumminkin se, että nuorisotyön tiedotus on oleellisesti helpompaa koulujen ja nuorisotilojen toimiessa. Kaappimainoksia saa jaella kyllästymiseen saakka ja tulos jää arvoitukseksi. Nyt kävi vielä niin, että LaNuTin uudistustyön takia ei päästy tekemään mainoksia nuorisotyön omille nettisivuille.

Niin. Kaikki tuo pistää nuorisotyön jatkossa tiukan harkinnan eteen... Saa nähdä, lopputulos jatkon osalta on kyllä tämän tapahtuman osalta hyvin epäselvä.

Ajankohtaista nyt ja kohta

Pariksi viikoksi katkennut lomani jatkuu periaatteessa vielä kolme viikkoa. On kuitenkin asioita, joiden takia loppujaksosta tullee repaleinen. Inari etsii liikuntasihteeriä kesäkuussa menehtyneen Tapion tilalle. Ensimmäinen tärkeä päivämäärä on 10.8.2009, jolloin hakuaika päättyy. Minua kiinnostaa kovasti miten käy ja kuka liikuntatoimistoon sijoittuu. Ainakin tuon asian etenemistä seuraan.

Sitten: törmäsin kauppareissullani lomailevaan seurakunnan nuoriso-ohjus Mariin ja todettiin, että Selvä Keli palaa On the air -tilaan Radio Inarin tutuille taajuuksille torstaina 20.8.

Lopuksi yksi myönteinen nuorisotyötä koskeva uutinen kesäkuulta: Saamelaiskäräjät on saanut nuorisolautakunnan perustamiseen liittyvälle hankkeelleen merkittävän jatkorahoituksen Opetusministeriöltä. Mahtavaa, Selvä Keli iloitsee...

S

Alkuvuosi paketissa - syksyllä asioita toisin...

Lupailin toukokuussa yhteenvetoa keväästä. No eipähän ole ollut isommin innostusta kirjoitella. Kesäkuu alkoi nimittäin työpaikallani hyvin murheellisissa merkeissä ja kuukaudesta tulikin työhistoriani raskain. Jospa nyt kumminkin kokeilisi, suru on edelleen puserossa, joskin parempaa kohti mennään.

Muutostyön alla

Kevät oli kiivastahtinen, paljon kaikenlaista. Nuorisotoimiston ja viestintäpajan porukat venyivät koviin toiminnallisiin suorituksiin, jälleen kerran. Mahtava tiimi joka osaltaan.

Kevättä väritti kunnassa tehty muutostyö. Muistioita, selvityksiä ja todella runsaasti palavereita. Lähestymistapa oli työläs, joskin ainoa oikea: sanelu puuttui, sai itse pohtia, ideoida ja sanoa. Kaikkia kuultiin, hyvä niin. Mielestäni oma työ peittoaa 10 - 0 ulkopuolisen konsultin tilaustyönä tuottamat tulokset. Väitän, että omat ratkaisut luovat pitkässä juoksussa perustaa kestävämmälle toiminnalle.

Muutostyö ei tuo mukanaan nuorten osalta rakenteellisia uudistuksia. Kuten kaikilla muillakin toimialoilla nuorisotyön talous tiukentuu. Se tekee elämästä hankalamman, mutta sen kanssa voi elää.

Muutostyö toi esiin eurojen säästön ohella myös paljon myönteistä. Elokuun alussa jää eläkkeelle naapuritoimistosta kunnan pitkäaikainen kulttuurisihteeri Anita. Tätä kirjoitettaessa virka on jo täytetty ja uusi kulttuurisihteeri aloittaa 1.8. Pisteet monikulttuuriselle Inarin kunnalle ennakkoluulottomuudesta: olisiko houkuttelevampaa hetkeä olla täytämättä virkaa kuin taantuma ja väkimäärän lasku?

Ratkaisu on myös lasten ja nuorten elinolojen kannalta hyvä: ihan vähäinen ei ole se työmäärä minkä Anita käytti nuorten taidetoimintaan Inarissa. Selvä Keli toivottaa Anitalle mukavia eläkepäiviä ja odottaa innolla Mirjan tuloa sivistysosastolle.

Peruuttamattomien asioiden äärellä

Moni asia, muutostyön kysymykset, avustuspolitiikan oudot kiemurat ja sensemmoiset päätä rasittavat asiat putosivat tylysti omaan pienuuteensa kesäkuun alussa. Ystäväni ja pitkäikaisen kuntamme liikuntasihteerin elämän rastitaival päättyi äkillisesti iltarasteilla Koppelon Mustajärvellä 9.6.2009.

Shokki on lievä ilmaisu kuvaamaan ensimmäisiä tapahtuneen jälkeisiä päiviä. Tällaista ei odota tapahtuvaksi, ei ainakaan suhteellisen nuoren ja hyväkuntoisen kohdalla ja niinpä minkäälaista omaa varautumissuunnitelmaa ei päässä ole. Jälkikäteen huomaa toimineensa tyrmistyksen keskellä jotenkin vaistonvaraisesti, ratkaisut vain tulevat, tajunnanvirta ja selkäydinjatke toimivat armeliaasti.

Tapsa oli valoisa ja äärimmäisen uuttera työtoveri: elämäntapaintiaani, joka teki kun tarvittiin ja tosi paljon muuten tarvittiinkin. Työ ja harrastus olivat kokonaisuus, jossa työn ja vapaa-ajan tunnit sekoittuivat iloiseen keskinäiseen sekamelskaan. Ja jälki näkyi: kunnan liikuntatoimen kehitys oli roima ja suunnitelmina jäi elämään ja toteuttamista odottamaan lisää ideoita.

Olimme erilaisia, mutta sukulaisuusieluisuuden tunnistimme toisissamme. Samoin tunnistimme ne monet ristipaineet, joissa puolin ja toisin elettiin. Tapsaan päti se, että kun teet paljon niin lopulta sinulta myös odotetaan paljon. Isot saappaat jäävät täytettäviksi.

Tilanteessa on vain yksi valoisa puoli: tehtävä pistetään hakuun parin viikon päästä ja tullaan aikanaan täyttämään pysyvästi. Hieno asia monista syistä, mutta se on ennenkaikkea tunnustus Tapsan työlle.

Niin. Siteraan hiukan omaa tekstiäni:
" Elämäntapatyöläisyys on uhanalainen luonnonvara ja itsekkäästi ajatellen voi todeta, että jokainen lajityypin poislähtijä kaventaa oma työelämää merkittävästi. Kaiken keskellä on kuitenkin tärkeintä se, että jäljelle jää hieno mielikuva ihmisestä, ystävästä ja oman elämänsä suunnistajasta Tapsasta." (Lapin Kansa 23.6.2009)

Syksyllä monet asiat ovat toisin.

Eteenpäin on kaikesta huolimatta uskallettava katsoa. Queenin ja Freddie Mercuryn sanoin: The show must go on.

S

Loman kynnyksellä Sastamalassa raapusteltua

Tämän perän turismihoukutukset:

1. Sastamala, Vammala: Laiturikahvila. Loistava hinta-laatusuhde.
2. Kankaanpää: Makasiinikahvio. Esteetikolle soveltuva ärsykerunsas paikka.
3. Kankaanpää: Musatalo. Kitaristin MUST vierailupaikka. Torin laidassa maan alla.
Samassa tilassa olevaan studioon voit siirtyä tekemään levyä. Kuvassa onnellinen
tuleva kitaristilegenda-Lauri uuden flat-jumbobodyn omistaja.


Väsäsin Tyrvään Sanomiin ( Suomen vanhin paikallislehti ) viikon sanan, julkaistu 25.06.09:

Vihreään kesäpukuun verhoutunut luonto kutsuu meitä kaikkia nauttimaan
ilmaisista happirikkaista nautinnoista. Suunnistajia ei huonokaan ilma, surisevat hyttyset ja
verenahneet paarmatkaan saa pysymään poissa harrastuksensa parista.
Hyvä etukäteisvalmistelu, huolellinen suunnittelu, oikeat varusteet ja selvä
kuva oikeasta suunnasta auttaa perille. Tottumattomampi tai arempi luonnossa liikkuja
luottaa nykyään vain satelliitin tukeen.
Tottunutta luonnossa liikkujaa määritellään monella tapaa. Lapissa puuttomalla tunturilla sumusään yllättämää evästetään:”ensi kerralla, jos et tiedä minne mennä, palaa kotiin.”
Kristittynä meidän on kaikkien varminta luottaa johdatukseen, joka on tarjolla kaikkina
elämämme päivinä. Luottamus siihen, että elämällämme ja sen kaikilla tapahtumilla
on tarkoitus, auttaa jaksamaan. Elämän poluilla kokemattomampikaan johdatuksessa suunnistava ei eksy, hänellä on aina tuki ja turva jumalassaan.

Lisää elokuussa, kun olemme saaneet uuden pomon. Sitä odottelessa keskityn, taloreppaan, kitarakauppoihin, kalasteluun Miihkalilla, tätin vierailuun jne. .

-m-

Onnittelut valmistuneille

Toukokuu on ollut työnäkökulmasta julma kuukausi. Niin nytkin, paljon kaikenlaista on tapahtunut, hoppu on vaivannut eikä virtaa ole riittänyt blogiteksteilyyn. Radioshow kumminkin pyöri viimeiselle viikolle asti jäädäkseen nyt kesätauolle. Elokuussa Marin kanssa jatketaan.

Kevään yhteenvetoa tulee vielä myöhemmin ennen kesälomia blogiin, heinäkuussa kesäkommentointia Inarin heinäkuun lopun uudesta superviikosta, joka pakottaa pitämään lomani kahdessa eri pätkässä. Normitilanteeseen palataan koulujen lukuvuoden käynnistyessä elokuun puolessavälissä.

Koulujen päätöspäivän Game over -sessio sai osaltani omanlaisensa ilmeen kun Stönösäpinöiden sijasta sain keskittyä isän tehtäviin mukavien lakkiaispippaloiden merkeissä. Minulla oli siihen liittyen myös julkisempi tehtävä, kun minua pyydettiin pitämään vanhemman puheenvuoro uusille ylioppilaille. Tässä tulee se teksti ja myös Selvä Kelin virallinen onnentoivotus kaikille ylioppilaille ja muille valmistuneille nuorille.

* * * * *

Arvoisat uudet ylioppilaat, hyvät läsnäolijat!

Minulle tämän tervehdyksen pitäminen on poikkeuksellisen mieluisa tehtävä. Tietysti sitä miettii tehtäväksiantoa sinällään, päivä on erityisesti kaikille valmistuneille hieno ja laatuvaatimukset myös puheille sen mukaisesti korkeat...

Omassa työssäni pääsen väistämättä kohtaamaan runsaasti inarilaisia nuoria. Tämän puhetehtävän tekee mieluisaksi se, että tunnen juuri nyt kirjoittanutta ikäluokkaa erityisen hyvin. Olen voinut seurata näiden ysikymppisten edesottamuksia, koulunkäyntiä ja ylipäänsä kasvua kohti aikuisuutta jo ala-asteen esi- ja ykkösluokista lähtien. Se on ollut kiintoisa tutustumismatka, jota on tehty milloin missäkin: kotona omassa olohuoneessa, harrastuksiin liittyvissä asioissa ja yhteisillä matkoilla, monena on saanut olla: autonkuljettajana, kuuntelijana sekä keskustelijana. Mahtavaa, minun eri tarvitse todellakaan vajota mihinkään imarteluun kun sanon, että kyseessä on ollut etuoikeutetun näköalapaikka.

Miltä meno on sitten näyttänyt: matkaan on mahtunut tietysti ylämäkiä ja alamäkiä, kysehän on ollut täysillä eletystä nuorten elämästä. Kulunutta kevättä lähestyttäessä ovat opintoihin liittyvä työnteko sekä kurssien suorittamista ja yo-kirjoituksia käsitelleet asiat olleet vahvasti esillä. Ajoittainen hermostuneisuus on verhottu taidokkaasti filosofisella pohdiskelulla ja yhteisöllisyydestä kertovalla verbaaliakrobatiaa lähentyvällä sanailulla. Olen ymmärtänyt asian niin, että toisista on haluttu pitää huolta.

Kevättä kohden on myös meidän vanhempien välinen keskusteluyhteys kummasti piristynyt. Ihan yllättäen keskustelu on kiertynyt nuortemme ajankäytön ympärille. Ilmassa on ollut havaittavissa hienoista huolestuneisuutta ja pohdinnoille on löytynyt myös yksi vakiintunut täsmäkohde: tietokone.

Huoli ajankäytöstä on ollut sinällään ymmärrettävää, mutta lopulta on niin, että nuoren elämästä pitää työn ohella löytyä myös rock'n roll, niin tai jääkiekko tai mikä se kunkin nuoren kohdalla onkin. Toisaalta nykypäivän nuorten yhteisöllisyys eroaa merkittävästi meidän keski-ikäisten vastaavasta. Yhteisöt ja vuorovaikutus toimivat paljolti myös verkossa. Se on asia, jolle ei mitään mahda ja jonka kanssa täytyy myös meidän vanhempien oppia tulemaan toimeen. Kukapa meistä lopulta pystyy määrittämään sen mikä olisi ollut paremmin ilman ylioppilaittemme netissä viettämää aikaa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta luulenpa, että verkosta poissaolo olisi itseasiassa vähentänyt nuorten keskinäistä kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Sitäkin sopii pohtia mitä se olisi edistänyt.

Arvoisat ylioppilaat...

Olette tehneet omaa matkaanne jo varsin pitkään ja vaatimukset ovat olleet koko ajan noususuunnassa. Hienostihan tämä teiltä meni. Tulokset puhuvat puolestaan ja yksi vaihe elämässänne alkaa olla ohitettu.

Elämän pelipanokset kasvavat jatkossa entisestään. Arvelen, että useimmat teistä lähtevät Inarista. En ole tästä ollenkaan huolissani, sillä nuoren ihmisen, inarilaisenkin, on hyvä kasvattaa oman elämänsä pääomaa myös poissa tutuista ympyröistä. Huolissani olisin silloin, jos kaikki teistä ajattelisivat jäädä sille tielleen.

Uskon, että Inari kaikkineen ja opinnoissanne viime vaiheessa Ivalon lukio, ovat tarjonneet teille hyvät lähtökohdat. Toivottavaa on tietysti se, että ainakin osa teistä joskus palaisi. Meillä, jotka tänne jäämme, on haasteena tehdä Inarista entistäkin houkuttelevampi ja ennenkaikkea paikka, joka kykenee tarjoamaan sen tärkeimmän: toimeentulon ja mahdollisuuden kehittyä työssä ja elämässä.

Teidän tehtävä on jatkossa hoitaa oma osuutenne mihin sitten päädyttekin opintojanne jatkamaan.

Me vanhemmat olemme myös uuden tilanteen edessä. Luopuminen askarruttaa ja kohta koittaa nenäliinojen esiinkaivamisen hetki. Hyvä on muistaa se, että poissa ollessaankin voi tänään olla läsnä enemmän kuin ennen. Ellemme tunne nettiperusteista yhteisöllistä verkkoelämää, niin ehkäpä on tullut viimein aika tutustua siihen. Lopulta oma lapsi on yhtä etäällä kuin se lähin tietokone.

Ja lopuksi: neljäntoista vuoden kosketus inarilaiseen vuosikertaan 1990 tekee minusta jatkon suhteen luottavaisen: te valmistuneet ylioppilaat kyllä pärjäätte ja löydätte oman paikkanne elämässä.

Mutta tänään on juhlan aika. Siispä sanon teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen: lämpimät onnittelut ja myötäisiä tuulia elämäänne...

*******

Selvä Keli toivottaa kaikille mukavaa kesää ja rentoa lomailua!

S

Stönö - neljännesvuosisata nuorisotilatyötä ivalolaisittain

Viime perjantaina juhlistettiin Ivalon nuorisotilan Stönön 25 -vuotista taivalta. Päivä oli nuorisotyöntekijän näkökulmasta hyvin pitkä, mutta todella mukava. Porukkaa, kaikenikäistä pyöri tiloilla koko päivän tasaisena virtana. Illan juhladiskossakin oli pitkästä aikaa mahtava meininki.

Sönöllä on ollut tosi iso merkitys inarilaisessa nuorisotyössä. Ei ole liioiteltua sanoa, että miltei kaikki mitä kunnan nuorisotyössä on viimeiset parikymmentä vuotta touhuttu on tavalla tai toisella Stönötoiminnan johdannaista.

Jännä juttu on ollut se, että vaikka ikäluokat ovat vuosien mittaan pienentyneet, on perustoiminnan suosio ollut vakaalla tasolla koko stönöilyn ajan. Vähentynyt väki näkyy diskoissa, rockkonserteissa sekä muussa tapahtumatoiminnassa, mutta perusilloissa käy edelleen 20 - 80 nuorta/ilta.

Se kertoo jotain siitä miten nuoret ovat omineet paikan. Eipä lie sattumaa, sillä nuoret on osallistettu ja heitä on kuultu koko Stönön historian ajan. Ivalon Pommarilta alkaneen tilatoiminnan taustalta löytyy silloisten nuorten esitykset ja toiveet. Alussa, kun vanhaa Stönöä Ivalojoen rantsussa rempattiin osallisuutta edistettiin mm. kirveen, vasaran ja maalipensseleiden avulla, nyttemmin käytössä on muita apukeinoja. Yhtäkaikki nuoret keskustelevat ja osallistuvat itse, toiminta on kaikkea muuta kuin passiivista oleskelua, josta ns. avointa toimintaa on aika ajoin valtakunnallisesti kritisoitu.

Suosio kertoo myös siitä, että työllä on ollut innostuneita ja ammatillisesti valveutuneita sekä nuoria kunnioittavia ohjaajia. Suuri kiitos singahtaakin Pirkolle, Sepolle, Riitalle, Hannalle ja Irmelille. Myönteinen henki ja innostus ei synny tyhjästä ja se työ on useinmiten sitä, joka ei synnytä otsikoita. Ilman sitä työtä ei kumminkaan tapahtuisi juuri mitään...

Muuttuva työnkuva ja muuttuvat nuorisotilat

Stönön pitkäaikainen ohjaaja Pirkko oli nähnyt kovasti vaivaa kootessaan historiikkinäyttelyä. Olipas monella tapaa kiintoisa aikamatka. Kaiken kiireen keskellä olikin hyvä vähän pysähtyä ja katsoa taaksepäin. Nykyistä voi ymmärtää paremmin kun muistaa miten tähän on tultu.

Toisaalta iskee päälle haikeuskin: moni heistä, joihin lehtileikkeissä ja tilatoimikunnan pöytäkirjoissa törmää on jo poissa keskuudestamme. Työkin on muuttunut eikä se muutos ole pelkästään myönteistä.

No kumminkin: virhemarginaalin suuruuden pelossa ei uskallettu tehdä arviota paljonko nuoria Stönö on tavoittanut, paljon joka tapauksessa. Se kannustaa.

Kokoavalle tilatoiminnalle on edelleenkin tarvetta. Asia nousee ajoittain esiin myös esityksinä siitä, että tiloja pitäisi saada lisää. Viimeksi törmäsin tähän vuosi sitten, kun lapsiasiavaltuutetun toimiston saamelaisnuorten elinoloja saamelaisalueella käsittelevä tutkimus julkistettiin Inarissa. Vähemmän yllättäen myös ns. sivukylissä asuvat nuoret toivoivat nuorisotiloja ja niiden lisärakentamista. Minna Rasmuksen koostamassa tutkimuksessa esitettiinkin yhtenä johtopäätöksenä lisää nuorisotiloja sivukyliin.

Nuorten toive on ymmärrettävä, mutta ikävällä tavalla epärealistinen. Täytyy muistaa, että tilat ovat pelkkiä seiniä ja nykysysteemissä, jossa kaikki maksetaan euroina myös taloudellisesti yksistään pelkkinä kehyksinä raskaita ratkaisuja. Lisäksi on ratkaistava SE ISO kysymys: miten järjesteään ammattitaitonen ja turvallinen ohjaustoiminta. Kuntatalouden sopeutuessa alati eläviin talouden reunaehtoihin ei ole realismia odotella, että lisähenkilöstöä löytyy kaikkialle.

Tulevaisuus onkin uudentyyppisissä tilaratkaisuissa, jotka huomioivat myös riittävän käyttäjämäärän sekä hallintokuntarajat ylittävän uudenlaisen yhteistyön.

Nuorisotila Inariin?

Voi olla, että Inariin tila tulee. Asia on ollut toiveissa pitkään, hyvin pitkään.

En ole enää aikoihin uskonut erillisratkaisuun. Inarissa kuten hyvin paljolti muuallakin kyseeseen tulee ratkaisu, jossa nuorisotila on osa isompaa kokonaisuuutta.

Taantumalla on äkkiä ajatellen merkillisiä sivuvaikutuksia. Inariin on etsitty pitkään kouluratkaisua, jossa kirkonkylän yhtenäiskoulu sijoittuisi fyysisesti nykyisen kahden paikan sijasta yhteen paikkaan. Väestökehitys ja kuntatalous ovat väistämättä vieneet kohti kyseistä ratkaisua. Tästä kaikki osapuolet ovat yksimielisiä.

Koulukysymys on kuitenkin ollut suuria tunteita ja vilkasta keskustelua nostattanut asia Inarissa. Ydinkysymys on liittynyt siihen mihin uusi koulu halutaan: alakoulun vai yläkoulun paikalle. Kyläläiset ovat voimakkaasti ajaneet nykyiselle alakoululle sijoittuvaa ratkaisua.

En halua ottaa kantaa sijoituspaikkaan, molemmilla ratkaisuilla on puolensa ja kummankin ratkaisun ajajien näkökulmissa on piirteitä, joita voi ymmärtää.

Kehitys näyttää kuitenkin vievän siihen, että yläkoulun ja siihen liittyvän entisen asuntolan tiloihin saneerataan melkoinen varhaiskasvatuksen ja sosiaali-/terveyspalveluiden keskittymä: päivähoito, perusopetus, kansalaisopisto, tervestoimi... Ratkaisu on keskusteluttanut, mutta tämäntyyppisiin kokonaisuuksiin ollaan käsitykseni mukaan menossa jatkossa ylipäänsä aiempaa enemmän. Eikä pelkästään Inarissa vaan kaikkialla. Mm. Ouluun on syntymässä aivan valtava kasvatuksen ja opetuksen keskittymä, puhutaan kokonaisesta korttelista ei vain parista rakennuksesta. Ja lisää tulee.

Mutta vielä Inariin. Kun taantumaan yhdistetään sisäilmapulmat tapahtuu kummallisia asioita: äkkiä rahaa alkaa löytymään ja kaikilla on hitonmoinen kiire. Elämme kiintoisia aikoja: valtuusto käsittelee hanketta toukokuun kokouksessa ja jos asia etenee, alkavat rakennustyöt jo syksyllä.

Tämän projektin myötä Inari saa kenties myös nuorisotilat. Ja jos niin käy, niin Stönön perinne velvoittaa: nuorten panosta tarvitaan jo suunnittelu-vaiheessa. Sen ovat Inarinkin nuoret ansainneet.

S

Kaikuja Oulun nuorisotyöpäiviltä...

Piipahdettiin "isolla" porukalla Oulussa, jossa pidettiin valtakunnallisia nuorisotyöpäiviä.

Kymmenvuotiaan Selvä Peli -työn kunniaksi rakenneltiin paikalle ihan osasto, jolla vietiin viestiä inarilaisesta moniyhteisöllisestä työtavasta. Toki markkinoitiin ohessa myös Inaria sekä tutustumisvierailujen mainiota tukikohtaa Nuorisokeskus Vasatokkaa.


Homma oli ihan pakko toteuttaa, kun monen vuoden jälkeen nuorisotyön kokoontumisajo sijoittui Inarin vinkkelistä Keski-Suomeen. Valtakunnallisiin ammatillisiin kekkereihin on sinällään muuten monta hyvää syytä osallistua: kontaktit sekä tiedon saanti. Kuntaosasto vietiin nyt ensi kertaa.

Kiintoisaa. Uteliaita riitti tasaiseen tahtiin. Aika mukava kokemus joskin yllättävän raskas, sai skarpata tosissaan, osasto myös sitoi ja rajoitti seminaariosallisuuttani.

Ei liene muuten ihan sattuma se, että järjestelyvastuussa oli Oulu. Kaupunki on nuorisotyöllisesti kova kunta: Oulu satsaa nuoriinsa valtakunnallisessa tarkastelussa tosi paljon. Panostus on huomattukin, sillä Oulu on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa nuorisokunta. Opetusministeriön valinta on tosin jo vuodelta 2006 ja muu Suomi jännittää edelleen sitä, että löytyykö Oululle koskaan seuraajaa...

Alueiden erilaisuus

Oululaiset onnistuivat järjestelyissä ihan hienosti, Selvä Keli iloitsee ja kiittää.

Seminaareissa käsiteltiin mm. alueiden erilaisuutta, tuota minun lempiaihetta. Ihan hyviä alustuksia, mutta jotenkin vaisuksi ja hajuttomaksi käsittely näiltä osin jäi. Pettymys minulle...

Tutkija Anu Gretschelin seminaarissa etsittiin kunnallisen nuorisotyön perusideaa. Kiintoisaa kuultavaa. Hyvin vaikuttuneena kuuntelin kuinka oli tutkittu Helsingin Malminkartanon nuorisotalon toimintaa. Tila on suuruudeltaan ja nuorten osallistujamääriltään kuten Ivalon Stönö, vaikutusalueella asuu 8.000 ihmistä elikkä 1.000 enemmän kuin Inarin kunnassa. Tähän saakka lähes vertailukelpoista juttua. Ja se ero sitten: on toki toimintaympäristössä muutakin, mutta lumoutuneena kuulin, että tilaa pyörittää neljä päätoimista ohjaajaa, NELJÄ.

Piti oikein tarkistaa LaNuTista miten Ivalon näkökulmasta löytyy neljä kunnallista ja pysyvässä työsuhteessa olevaa nuoriso-ohjaajaa. Siihen tarvitaan Inarin Stönön Pirkko, Sodankylän Veikkolan Jouni, Kittilän Tuomas ja Kolarin Sanna. Alue on tolkuttoman iso ja jengiäkin sillä asuu lähes 30.000 hlöä.

Pidin session kuluessa omaa erillisseminaaria Humakin tutkija Katin kanssa. Todettiin, että ei näistä erilaisuusjutuista näytä syntyvän kunnon keskustelua ilman sitä, että synnytetään ristiriita. Ei itsetarkoituksellinen vastakkainasettelu suuret - pienet, mutta tietoinen ristiriita kumminkin. Hymistely ei näytä auttavan yhtään.

En tiedä miten muuttotappioisten reunaseutujen asiat saataisiin näkyvimmin esille. Jotain on kumminkin tehtävä ennenkuin kaikki se hautautuu suuruuden ekonomian ja kaikille alueille yhdenvertaisten vaatimusten syövereihin.. Sepä jäi seminaari-istunnon sisäisen kahdenkeskisen miniseminaarimme loppupäätelmäksi. Luvattiin ainakin pohtia sitä, että mitenkä...

Nuorisotyö - ammattilaisten asialla

Nuorisotyötä palvelee valtakunnallinen mainio julkaisu nimeltään Nuorisotyö.

Lehti on monipuolinen ja pureutuu nopeasti nuoriin ja nuorten parissa tehtävään työhön liittyviin ajan ilmiöihin.

Nuorisotyölle isoksi kunniaksi on luettava myös se, että ainakin pohjoinen näkökulma on saanut tilaa ja kiinnostanut lehden tekijöitä. Näin on ollut jo pitkään, vaikka lehden pieni yhdennaisen toimitus sekä sen toimitusneuvosto on pääosin kehäkolmosen sisäpuolelta.

Asia on tietysti vaatinut oma-aloiteisuutta, mutta ihan sama sille. Aktiivisuus on alati uudistuva luonnonvara. Pääasia on se, että lehdestä on annettu mahdollisuus. Se on hieno asia se, Selvä Keli on hyvin otettu ja iloinen siitä...

Ihmemiehet ja -naiset

Samaisen Nuorisotyön huhtikuun numerossa päätoimittaja Susanne Maude

kirjoittaa otsikolla Ihmemiehet ja -naiset nuorisotyöntekijän sielunmaisemasta. Taiotaan pienistä budjeteista merkittäviä asioita, kohdataan, kuunnellaan, ennaltaehkäistään, osallistetaan, kehitetään ja resurssoidaan omaa työtä, uudistutaan, rakennetaan verkostoja... Kaikessa kulkee mukana suvaitsevaisuus, hurtti humori ja maalaisjärki sekä monet muut suotavat piirteet.

Mahtava kuvaus, siitä löytää helposti itsensä. Pääkirjoitus tuli oitis mieleeni, kun lukaisin mennä torstain Iltalehdestä kuvausta inarilaisesta rippikoulusta. Susanne Mauden tapauskuvaukseen kuuluu myös se, että itsestään selvänä pidetään sitäkin, että nuo kasvatuksen Mac Gyverit eivät mokaa, kaikki menee aina hyvin. Ja auta armias, jos ei menekään, syntyy juttua saman tien.

En tietenkään kannata sellaista, että epäkohdista vaietaan. On perin inhimillistä, että inhimillisessä toiminnassa sattuu monenlaista ja niistä pitää voida puhua. Eri asia on sitten se miten asiat otetaan esille. Aika oudolta kuulostaa se, että nuoret ja aikuiset eivät esitä kritiikkiä vastuullisille nuoriso-ohjaajille suoraan vaan heti tiedotusvälineiden kautta. Tässä yhteydessä tuntuu myös kohtuuttomalta se, että 650 nuorisotyöntekijän kokoontuminen yhteen ei saa aikaan samanlaisia otsikoita. Ei, vaikka he yksituumaisesti esittävät huolensa ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä ja siitä, että menossa olevan laman yhteydessä ei toistettaisi 1990-luvun alun virheitä.

No. Ehkäpä tämäkin kuuluu meidän kasvatuksen Mac Gyverien toimenkuvaan. Olla provosoitumatta, kestää kritiikki, ottaa opiksi ja uskoa härkäpäisesti siihen, että lopulta vaikeuksista huolimatta sinnikäs työ palkitaan.

S

Ai niin. Kymppitonnikerho on saanut uuden jäsenen. Selvä Keli onnittelee Settlementin Pekka Häyhää nuorisotyön valtion tunnustuspalkinnosta armon vuonna 2009.

Do the Stönö...!!!

Kuukausi on vilahtanut tosi nopeasti. Kunnassa menossa olevan muutostyön pyörteissä on tullut istuskeltua palavereissa sekä kirjoiteltua ja oikoluettua pilvin pimein erilaisia muistioita, joten inspiraatio muuhun kirjoitteluun on ollut haussa. Siitä tauko, joskus näin.

Sombyn matka kohti listahittejä

Kolmisen viikkoa sitten lueskeltiin lähetyksen lehtiosiossa Suosikin mainiota juttua vuotsolais-inarilaisesta Somby-yhtyeestä. Soiteltiin jutun innoittamana yhtyeen kovan luokan kitaristille Oulalle Inariin ja kyseltiin mihin bändi on menossa seuraavaksi.

Oula kertoi tuolloin orkesterin keikkaavan seuraavan kerran pääsiäisenä Kautokeinossa saamelaisen musiikin Euroviisuissa Sáme Grand Prixissä. Ja niinhän siinä kävi, että Somby meni ja voitti skaban laulusarjan. Hienoa, Selvä Keli on innoissaan ja onnittelee nuoria saamerokkaajia... Olipa mahtavaa katsella saamen TV-uutisten Oddasat -lähetyksestä sitä miten Somby tuuletti. Kuten Juti Globenissa legendaarisena vuonna 1995.

Olikohan se vuoden 2007 VaNuRock, jolloin näin Sombyn livenä Ivalossa ja tulin ennustaneeksi, että siinä on Lapin läänin seuraava "Stalingrad Cowgirls", bändi josta vielä kuullaan. Toivottavasti porukka jaksaa kehittää itseään, maailma on avoin Suomen ainoalle pohjoissaamenkieliselle rockbändille. Bändi on nimittäin myös HYVÄ, ei pelkästään pohjoissaamelainen.

Menestys Kautokeinossa on hyvä potku uralle. Radio Inarin toimittajaikoni Aikion Ilmari oli tavoittanut sanoittaja Millan Kautokeinosta ja Milla oli enemmän kuin tyytyväinen. Tapasin itse sattumoisin Oulan Ivalon lukion pihalla ja herra totesi yksikantaan, että voitto oli iso asia bändille. Niin varmaan, tämä oli viikon SE todella iloinen uutinen.

Do the stönö...

Viime lähetyksessä ennakkotiedotettiin jo siitä mitä tulee tapahtumaan perjantaina 8.5.2009. On nimittäin niin, että Ivalon kylän nuorisotila Stönö täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja 8.5. vietetään juhlapäivää rennosti perustyön ja kaikenikäisille avointen ovien sekä juhladiskon merkeissä.

Minun on vaikea kuvitella Inarin kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä. Lähes kaikki mitä on tehty ja synnytetty juontaa juurensa perusnuorisotilatyöstä. Se on usein näkymätöntä hommaa, joka totisesti juhlansa ansaitsee. Stönöllä on aikaansa viettänyt satoja nuoria. No, asiasta enemmän myöhemmin, mm. Selvä Keli radiolähetys 7.5. omistetaan täysin Stönölle.

Yksi pieni, mutta hyvin jännä juttu todettiin jo viime radioshowssa. Stönötoiminta käynnistyi 1983 Ivalojoen rannassa entisen koulutoimiston (vielä entisemmän sairaalan kroonikko-osaston) parakkirakennuksessa. Stönöllä on nimikkolaulu, synty lie sattuma (tai sitten ei), mutta kiintoisa semmoinen kumminkin. Juankosken suuri poika ja Suomirockin riimittelijänero Juice Leskinen teki 1980 -luvun alussa biisin nimeltään Do the Stönö...

Biisi on sijoitettu Juicen elämäntyökotikaupunkiin Tampereelle. Ivaloa tunteva voi kuitenkin yrittää virittäytyä 1980-luvun alun tunnelmiin ja etsiä yhteneväisyyksiä. Miten se biisi menikään: "Satakunnankadulla kävelin, stönöaskelin stönösävelin ja kohdalla sähkölaitoksen sain elämänpolkuuni taitoksen...". Tilalle Sairaalantie ja katso: loppu onkin mahtavaa yhteensattumaa.

Parisen vuotta sitten maataloussihteerimme toi minulle Maaseudun tulevaisuus -nimisen julkaisun. Siitä löytyi laaja Juicen tekstejä käsittelevä artikkeli. Jutusta selvisi, että miltei kaikilla biiseillä ja niissä käytetyillä käsitteillä on selitys. Poikkeuksena jutun mukaan oli stönö, jota Juice itsekään ei oikein osannu määrittää. Jutussa todettiin, että ilmaisun tarkoitus on arvoitus, ellei stönöllä sitten tarkoiteta nuorten suosimaa kokoontumispaikkaa Ivalossa.

Täytyy sanoa, että hyvin oli toimittaja taustoittanut tekstiään.

Wanted: vapaaehtoisia aikuisia koulujen päätöspäivän tapahtumaan

Vuosi sitten pidettiin Game over -tapahtumaa Nt. Stönöllä koulujen päätöspäivän iltana. Ovet olivat avoinna kaikenikäisille, paikalla oli tarjolla toimintaa ja mukavaa yhdessäoloa sekä maittavaa paellaa. Koko homma tehtiin tietysti Selvän Pelin merkeissä. Radio Inari oli äänessä aamukolmeen kertoen tapahtumista Stönöllä sekä raportoiden menosta kylillä ja Ivalojoen rantsusta, jonne porukoilla on tapana kerääntyä sankoin joukoin juhlimaan kesäloman alkamista.

Oli mukava kokemus. Tapahtuma osoittautui tarpeelliseksi ja Selvä Peli työryhmä onkin uusimassa tempausta lauantaina 30.5.2009. Tapahtuma vaatii tekijänsä ja niinpä Selvä Peli etsii nyt vapaaehtoisia aikuisia mukaan mukavaan menoon ja yhdessäoloon. Tekemistä piisaa kaikille. Selvä Keli innostaa aikuisia mukaan: jos tunnet mielenkiintoa, niin ota yhteys Mäenpään Pirkkoon ja hommia löytyy. Pirkon yhteystieto löytyy osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja yhteyshenkilöt.

Luulenpa, että he jotka vastaavat kutsuun eivät pety. Itse joudun kyllä jättämään tämän kierroksen perhesyistä väliin: kotosalla on yksi, jonka elämässä on edessä eräs merkittävä game over -tilaisuus. Niinpä olenkin tanakasti isukki ja nuorisotyöntekijä saa olla sivuosassa...

S

Tuli(ko) tukieuroja? - tuleeko valkolakki?

Hoppuisat härkäviikot jatkuvat. Toiminnallisesti liikettä piti yllä Ankkurihankkeen digikuvauskurssi, jota pidettiin alkuviikosta Stönöllä. Viikkoa värittivät myös kunnan muutostyön valmistelut sekä ensimmäiset tukipäätökset, joita loppuviikosta viimein tehtiin.

AbiNiinan harvinainen yhdistelmä: inarinsaame - ranska

Yo-kirjoitukset päättyivät ja niinpä mukavana studiovieraana oli Ivalon lukion abiturientti Niina. Niinan urakka oli päättynyt vieraiden kielten päivänä yhdistelmäkirjoittamiseen, joka oli maanlajuisestikin ainutlaatuinen: nuori nainen suoritti yhden kuuden tunnin session kuluessa ensin inarinsaamen ja sitten ranskan.

Selvä Keli on hyvin vaikuttunut studiovieraansa suorituksesta. Eikä siinä Niinan omien sanojen mukaan ollut edes mitään kummallista, korvienväli muutettiin inarinsaamen taajuuksilta ranskaan lyhyen ruokatauon aikana. Muutenkin valkolakki odottaa käyttöään toukokuun lopulla. Hienoa.

Oli mukavaa kuulla kuinka kevään abi kehui opinahjonsa osoittautuneen ihan hyväksi valinnaksi. Edessä on kuitenkin muutto pois Inarista. Tätä ei oltu tilattu, vaikka toisaalta olisi voitu: jatkossa häämöttävät kuulemma nuorisotyöntekijän opinnot... Kiintoisaa.

Selvä Keli onnittelee Niinaa ja kaikkia muita Ivalon lukion abeja. Yksi urakka alkaa olla kuitattu. Selvä Keli toivottaa abeille myös aurinkoista kevättä, rentouttavaa irtiottoa vaikkapa pilkkijäillä sekä sitä kautta virittäytymistä seuraaviin koetoksiin: jatko-opintoihin hakemiseen.

Lehdet kertovat: nuoria inarilaisia maailmalla

Pikku tauon jälkeen oli tutustuttu sanoma- ja aikakausilehtien tuotantoon ns. sillä silmällä. Se Silmä oli nyt etsinyt inarilaisista kertovia juttuja julkaisuista, joita lähetyksessä ei oltu aiemmin siteerattu.

JHL:n Motiivi -nimisessä maaliskuun numerossa kerrottiin junantuomasta lappilaisesta. Ja katso: tuttu nuori nainenhan Motiivin sivuilla hymyili. Jennistä on tullut Motiivin kolumnisti.

Väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistoon perheen taloustieteestä valmisteleva Jenni miettii Motiivissa muuttamisen aiheuttamaa tunnekuohua: Aina on pitänyt muuttaa työn perässä, varsinkin pohjoisesta etelään. Miksi se olisi helsinkiläiselle eri asia. Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.

Tehtiin Marin kanssa periaatepäätös: Selvä Keli yrittää saada Jennin puhelinhaastatteluun lähilähetyksiinsä. Sitäpaitsi: tulevat kolumnit ovat hyvää siteerausmateriaalia. Odotamme innolla.

Somby Suosikissa

Käsiin oli tarttunut myös Suosikin tuorein numero. Nuorten lehdestä löytyi mainio artikkeli, joka kertoi inarilais-vuotsolaisesta Somby -yhtyeestä. Oli pakko soitella bändin kitaristille Inariin. Oula oli tyytyväinen, bändi saa näin lisää näkyvyyttä ja uskottavuutta. Niin ja saamelaiskulttuurin kannalta näkyvyys on loistava asia.

Bändi kuulemma keikkailee seuraavan kerran pääsiäisen tietämissä Norjan Kautokeinossa, jossa pidetään Sámi Grand Prix -kilpailut. Selvä Keli seuraa miten orkesteri menestyy viiden muun finalistin joukossa. Selvä Keli seuraa myös yhtyeen uutta levyprojektia. Uusi lätty julkaistaan kitarasankari Oulan mukaan syyskuussa.

LahtIvalon oheisseurakset

Päijät-Hämeen Lapin Kansa, Etelä-Suomen Sanomat ja sen nuorten sivu kertoi näyttävässä kokosivun jutussa 20.3. tarinan siitä mihin nuorten kulttuurivaihto voi johtaa. Jutussa LahtIvalo vaihdossa mukanaolleet nuoret Laura ja Hemmo kertoivat siitä miten heidän seurustelunsa alkoi.

Nuoret kävivät myös vertailevaa vuoropuhelua omista kotipaikkakunnistaan. Kiintoisaa oli todeta molempien näkemys: nuoret ovat lopulta samanlaisia Lahdessa ja Ivalossa. Jännää oli kotiraitin arvioinnin käänteisyys: siinä missä Laura totesi Ivalon raitin hiljaisuuden häiritsevän piti Hemmo samaa asiaa vahvuutena... Lahdessa on kuulemma ruuhkaista.

Hienoja juttuja kaikki kolme. Selvä Kelin yksiselitteinen kanta medianäkyvyyteen on seuraava: menestyköön positiivinen inarilainen nuoruus myös jatkossa kuluneen uutisviikon lailla eri mediaympäristöissä. Se on huomionsa ansainnut, ihan takuulla.

Tukipolitiikan oudot kiemurat - syrjäytetäänkö syrjäseudut?

Viikon huono(hko)t tai ainakin ristiriitaiset uutiset tulivat odotetuilta avustusrintamilta. Opetusministeriö oli tehnyt myös Inarin nuorisotyölle niin tärkeät ennaltaehkäisevän huume- ja päihdetyön avustuspäätökset.

Avustettujen kohteiden luettelossa pärjättiin hyvin. Mutta mutta. Pidimme hankesuunnitelmaamme hyvänä ja niinpä odotusarvot olivat tulosta oleellisesti isommat. Nyt hukassa on kymppitonni ja se on todella paljon se...

Miten tässä näin pääsi käymään. Pika-analyysi antaa kaksi tulosta. Jaettavaa taisi olla vähemmän, vaikka sitä taantuman takia pitäisi oikeastaan olla enemmän. Toinen ja hankalampi juttu liittyy siihen miten ministeriö painotti eurojen kanavointia. Päätöksessä mainittiin kaksi asiaa, josta etukäteen ei tiedetty: painotettiin nuorisotyön ammatillisen koulutusohjelman kehittämistä sekä Avartti-ohjelman toteutusta.

Ilmeisesti näillä perustein valtaosa hakijoista sai murusia ja voittajia löytyi kaksi: Suomen Humanistinen Korkeakoulu oy sekä Allianssi ry.keräsivät potista yli puolet eli 450.000 €. Hämmentävä jakosuhde, joka lähettää paikalliselle toiminnalle selkeän viestin: ei kannata odotella liikoja...

Minä en syrjäisen seudun nuorisotyön näkökulmasta ja sen tinkimättömänä edustajana ymmärrä alkuunkaan tätä jakopolitiikkaa. Kummastakaan yhteisöstä ei ole Nuorisotyö -lehteä lukuunottamatta juuri mitään välitöntä hyötyä reuna-alueilla tehtävälle nuorisotyölle. Sitäpaitsi Allianssi on järjestö, joka saa muutoinkin sammioittain tukieuroja. Miksi tämä järjestö pitää päästää osille tässäkin tuessa kun jaetaan järjestöille ja kunnille niin tärkeitä avustuksia? Allianssin 250.000 €:n rinnalla esimerkiksi Ranualle osoitettu 2.000 € tuntuu suoranaiselta vitsiltä.

Ministeriö ei taida tuntea kunnallista tätä päivää. Suuruuden suosiminen tappaa pienten ja keskisuurten organisaatioiden luovuuden ja yrityshalun ja kehitys vie mennessään tukieurot, joita tarvittaisiin paikallisten hankkeiden eteenpäinviemiseen. Jäljelle jäävät ns. isot asiat kuten koulutusjärjestelmän omituinen pönkittäminen ja Avartin tyyppiset kokonaisuudet, joiden arvellaan palvelevan lähtökohtaisesti koko maata. Paikallinen tietämys ja tarpeet sekä niihin liittyvä luova ideointi jauhautuu kaiken tuon alle ja turhauttaa viimeisetkin hakijat.

Tukieurojen katoamisen myötä kehitys lopulta pysähtyy ja päädytään hilpeään pysähtyneisyyden tilaan. Seminaareja ja muita kokoontumisajoja riittää, mutta paikallisesti on vaisumpaa. Keisarilla ei olekaan vaatteita ja kaikki ovat tyytyväisiä...

Niin, vai ovatko: mihin unohtui nuori...

S