Mie olen ollut yhden
kerran elämässäni päätoimittaja…
Se liittyy mainioon
paikkaan nimeltä Inarin kunnan viestintäpaja eli meidän nuorten
mediapainotteiseen työpajaan, joka on ollut sitä syksystä 1995 lähtien.
Kaikenlaista on tuona aikana tullut touhuttua. Tuo päätoimittajuus palasi
mieleeni, kun siivoilin kunnantalolla toimistoa ja käteeni ajautui nippu
julkaisua nimeltä Selvästi paremmin.
Se oli 12 -sivuinen oikea
lehti, jonka painamista käytiin katsomassa pajaporukan kanssa paikan päällä
Kemijärvellä Lapin Painotuotteessa. Se esitteli silloin Inarissa vallalla
olleita harrastuksia ja järjestöjä tosi monipuolisesti. Toimitussihteereitä oli
kaksi: Pasi R. sekä silloisen Intro -nimisen ESR –hankkeen vastaava Jarmo,
herrat jotka ymmärsivät paljon lehden teosta. Syyllinen piti löytää ja minä
olin sopiva kohde: sattuma päätoimittaja, joka ei tiennyt taittamisesta eikä
lehden teosta tuon taivaallista, mutta joka osasi vähän kirjoittaa…
Silloin olin sisäisen
wannabejournalistini huipputasolla: päätoimittaja yhden julkaisun verran.
Olen siis kirjoittanut
elämäni aikana yhden pääkirjoituksen. Julkaisen sen nyt. Syy on kaksijakoinen.
Toisaalta se liittyy edelliseen blogipäivitykseen, jossa mietittiin
harrastustakuuta. Toisaalta päädyin pohtimaan kuluneita vuosia. Lehden
painamisesta on nyt miltei tasan 15 vuotta. Luin pääkirjoitukseni ja kysyin,
että mikä on muuttunut? En tiedä pitäisikö olla huolissaan vai mitä, mutta
allekirjoitan tänään miltei koko kirjoituksen. Onko vika minussa vai missä?
Mitä on tapahtunut vai onko mitään?
No tässä se tulee,
pääkirjoitus 15 vuoden takaa:
Tekemistä piisaa…
”Mitä voi syksyllä
harrastaa, kun jäljellä ei ole mittään”, sanoo lauluntekijä.
Tuosta kuulee varsin usein
sen muunnelman, jonka mukaan ei ole mitään tekemistä.
Vastaväitteeksi voi hyvin
sanoa, että kyllä sitä vaan sattuu olemaan, kaikenlaista.
Kokonaan oma juttunsa on
sitten se, että kuinka hyvin erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia
tunnetaan. Toinen hyvä kysymys on myös se miten tasapuolisesti ne Inarin tyyppisellä
alueella jakautuvat.
Tämä julkaisu on tehty
todettuun tarpeeseen. Maailmanhistorian ensimmäinen Selvästi Paremmin – lehti
esittelee 12 –sivullaan muutamien inarilaisten nuorten elämää erityisesti
vapaa-ajan käytön kannalta sekä erilaisten yhteisöjen tekemää nuorisotyötä.
Kaikki se mitä tarjolla paikallisesti on, ei tietenkään mahdu yhteen
julkaisuun. Se on vahinko, koska näilläkin kulmakunnilla tapahtuu todella
paljon ja nimenomaan sellaista, joka ansaitsisi näkyvyyttä enemmän kuin mitä se
osakseen saa. On monesti ikävä kyllä niin, että se ruma nuoruus kiinnostaa,
synnyttää lööpit ja myy. Myönteinen puoli jää tässä helposti paitsioasemaan.
Inarin on iso ja
harvaanasuttu. Tahtoo olla, että kaikki pyrkii keskittymään. Sevetissä ei ole
uima- eikä jäähallia eikä ihan heti taida tullakaan. Haja-asutuksen oloissa
virikkeet ja se kuuluisa tekeminen haetaan niistä jutuista, jotka ovat
kulloinkin saatavilla. Näin nousevat arvoonsa ihan ”tavalliset” jutut:
hiihtäminen, luonnossa liikkuminen, kelkkailu, kalastaminen, musiikin kuuntelu…
Oli miten oli, kaikessa
lasten ja nuorten tekemisessä ja kasvun tukemisessa aikuisten ohjaavaa
merkitystä ei sovi vähätellä. Siihen vaaditaan tietysti aikaa, ihan oikeasti
sisäistettyä ajankäyttöä eikä mitään amerikkalaistyylistä huipputehokkuuteen
asti viritettyjä ja huolelliseen ajankäytön suunnitteluun pohjautuvia
laatutunteja.
Kotioloissa pienten lasten
kanssa riittää usein ihan konstailematon oleminen, rupattelu ja lapsen kuuntelu
ilman mitään erityistä suorittamista. Erilaiseen yhdistystoimintaan liittyen on
yleisesti tunnettua se, että koskaan niissä riennoissa ei ole mukana liikaa
aikuista väkeä tekemässä mahdolliseksi erilaisia toimintoja. Ja vielä yksi
esimerkki: kun lasten kasvuun vaikuttavia päätöksiä tehdään, riittääkö sillä
keski-ikäisellä näkökulmalla herkkyyttä kuulla muita kuin talousmatematiikan
perusteluja.
Niinpä niin: tekemistä
siis piisaa, niin lapsilla, nuorilla kuin heidän vanhemmillaan. Ja itse
asiassa: kaikilla meillä aikuisilla tavalla tai toisella ja riippumatta siitä
onko meillä omia lapsia vai ei!!
Mutta:
satsaus maksaa itsensä ajan myötä takaisin, aivan takuuvarmasti. Kuulosta
kliseeltä, mutta sattuupahan asia siitä huolimatta olemaan totta: tämän päivän
lapset ja nuoret ovat niitä huomisen Inarin hyvinvoinnin ja elämisen
takuuhenkilöitä.
Pohditaanpa
kaikki kohdallamme hetki tätä…
Seppo Körkkö
päätoimittaja
nuorisosihteeri
