Ristiriitaisia odotuksia...

Pitkästä aikaa meillä oli radiossa studio-
vieraita ihan livenä. Ja mukavia vieraita olikin: Vilma ja Sara, jotka tahoillaan toimivat nuorten vapaaehtoisohjaajina, Vilma seurakunnan isoisena ja Sara Tilkkutäkissä.

Ivalon nuorisotila Stönölle syntyi nuorten omasta aloitteesta ensivaiheessa diskojen yhteyteen vapaaehtoisten nuorten päivystysryhmä, jonka nuoret nimesivät Tilkkutäkiksi. Toiminta täyttää muuten ensi syksynä jo peräti 15 vuotta ja on kestänyt ajan myllerrykset hyvin. Ringissä on nytkin parikymmentä päivystäjää ja hommassa on sen historiassa ollut mukana kolmisensataa inarilaisnuorta.

En edelleenkään jaksa olla ihastelematta sitä kuinka tosissaan asiaan "höyrähtäneet" nuoret ovat toimiessaan nuorten parissa aikuisten oivallisena apuvoimana ja nuorten vertaistukena. Studiovieraista uhkui tässä mielessä positiivista virtaa vaikka muillekin jakaa. Raha ei ratkaise, pääasia että kuuluu mukavaan ryhmään, josta löytyy mielekästä tekemistä.

Soitettiin myös Lahteen Hemmolle, joka toimii sikäläisen Nuorten Talo Pariston vaparina leireillä, tapahtumissa ja avoimen toiminnan normi-illoissa. Sama on meininki sielläkin: työ itsessään ja mukava seura palkitsee. Kun perustouhuja ryyditellään sopivassa määrin myös jollain erikoisella, onkin koossa paketti joka pitää jalat liikkeessä. Paristossa ja Stönöllä muuten odotellaan jo maaliskuun kevätlomaa, jolloin LahtIvalo nuorisovaihto jatkuu Lahdessa vapaahtoisnuorten koulutusviikonlopun merkeissä.

Myönteiset odotukset...

Nuorten halu toimia nuorten puolesta elää ja voi siis koulupaineiden, verkkomesettelyn, nettipelailun ja muun sen sellaisen puristuksessa hyvin. Toki on niin, että vapaaehtoistoiminnan organisoiminen ja kehittäminen vaatii ammattitaitoiset ja asialleen omistautuneet aikuiset, heidät joita nuorisotyöntekijöiksi kutsutaan.

Haasteet tekemisessä ovat kovat, mutta olen hyvin luottavainen: kun homma on kerran saatu kunnolla oikeille raiteille käy niin, että liike synnyttää uutta liikettä ja perinne velvoittaa. Odotukset ovat myönteiset.

Tietysti tähän hommaan pitää myöskin panostaa sekä työtä että jonkinverran euroja. Panostus maksaa itsensä kyllä moninverroin takaisin...

Muutostarpeen sietämätön itsetarkoituksellisuus

Tieto kuntasuunnitelman valmisteluprosessista kertoo, että pajatoimintaa ollaan keskittämässä pitkäaikaistyöttömien työllistämisyksikkö Revontulisäätiöön.

On aika hämmentävää, että juuri kun nuorisotyölle tärkeä viestintäpaja on nuorisotyön vuosien kehittelytyön tuloksena saatu iskukuntoon, sitä taas ollaan viemässä suuntaan, jonka toiminnan perustan lähtökohdat ovat ihan muualla kuin ennaltaehkäisevässä nuorisotyössä. Tarkkaa syytä ajateltuun muutostarpeeseen en tiedä, samaan asiaan (työllistäminen) liittyvät toimenpiteet pitää kuulemma yhtenäistää.

Saa nähdä mitä tuleman pitää. Asialla on iso merkitys nuorille ja nuorten parissa tehtävälle työlle. Viestintäpaja on nimittäin paljon muutakin kuin nuorten työpaja. Työpaja on yksi, joskin hyvin tärkeä osa nuorisotyön kokonaisuutta, jossa sen kaikki eri osat (tilatoiminta, tyttötyö, nuorisotiedotus, Selvä Peli -moniyhteisöllinen työtapa, nuorisovaltuusto yms.) tukevat toisiaan ja sitä kautta edelleen nuorten kasvua.

Toivottavasti asiasta keskustellaan myös tästä näkökulmasta. Toivottavasti myös asianosaisia kuullaan ja heidän kantaansa kysytään. Toivottavasti päätöksiä ei tehdä hätiköiden, vain oletetun muutostarpeen pohjalta.

Odotukset ovat epävarmat...

Nuorisotyötä ei saa laiminlyödä

Lehtiäkin luettiin. Viikon pääkirjoituspisteet studioraadilta keräsi yksiselitteisesti lähetyspäivän (27.11.) Lapin Kansa pääkirjoituksellaan, joka oli otsikoitu väliotsikon sanoin.

Eipä olisi voinut paremmin sattua. Kirjoituksessa on erinomaisen vähän asioita, joista voi olla eri mieltä. Ehkäpä siteraan tämän blogisession loppuun suoraan kirjoittajaa:

"Keskustelu nuorten hyvinvoinnista ei saa jäädä vain vaalienalun hymistelyksi, vaan sitä pitää jatkaa pian kokoontuvissa uusissa valtuusoissa. Vaalilupaukset pitää lunastaa ja jatkossa on entistä tarkemmin seurattava mitä nuoremmille kuntalaisille kuuluu. Jos tahtoa on ja toimenpiteitä tarvitaan, niihin löytyy kyllä rahaa. Monesti investoinnit eivät järin suuria ole."

(Lapin Kansa, pääkirjoitus 27.11.2008)

Aika hyvin kirjoitettu.

M.O.T.

S

Kärsivällisyys palkitaan....

Soittelimme toissaviikon radiosshowssa suoran puhelun Inariin. Linjan toisessa päässä jutusteli kuulumisistaan lukiolainen Arttu.

Syy soittamiseen löytyy siitä, että eri puolille kuntaa on ilmestynyt viime kesänä jotain sellaista mitä nelostien varresta Rovaniemellä ja Sodankylässä on ollut havaittavissa jo pitkään. Inarissa niitä sensijaan vasta oli ehditty toivoa, pitkään kylläkin. Kyse on linja-autokatoksista.

Arttu on sitkeä nuori mies, joka edusti nuorisovaltuustossa sen edellisellä kaudella Inarin yläastetta. Autokatoksia käsiteltiin jo 2002 - 03 NuVassa, teknisessä lautakunnassa ja herraties missä. Suunnitteluun liittyen pidettiin oikein kilpailukin, mutta jostain syystä asia hautautui byrokratian rattaisiin ja unohtui.

Arttupa ei unohtanut ja hän kaivoi asian esille nuorisovaltuustossa 2005 - 06.

Sinnikkäästä nuvalaisesta tuli tuttu vieras teknisen osaston käytävillä, osastosta vierailtiin myös NuVan kokoksissa. Papereita kirjoiteltiin. NuVan edustajat piipahtivat myös Tieliikelaitoksen Rovaniemen toimistossa, jossa Arttu piti asiasta vastaavalle piiri-insinöörille erinomaisen presentaation katosten tarpeellisuudesta ja niiden puutteesta Inarissa. Herra ei tyytynyt pelkkään puheeseen vaan terästi esittelyään laatimillaan piirrustuksilla ja perusteluteksteillä.

Asioilla on taipumus hoitua jotenkin. Onnistuneiden juttujen takaa löytyy aina kumminkin heitä, joiden työtä ilman asiat hautautuvat tai niiden toteutus pitkittyy kohtuuttomasti.

Linja-autokatoksia odoteltaisiin varmaan vieläkin ilman sinnikkään nuorisovaltuutetun määrätietoista työskentelyä asian eteen. Arttu oli itsekin tyytyväinen, katos löytyy nyt myös Nikulanperäntien risteyksestä. Kuutisen vuotta hommassa meni, mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Senkin asia opetti, että sinnikkyys palkitaan.

Anu ja NuVan uudet suunnitelmat

Viime torstain lähetyksessä meillä oli pitkästä aikaa studiovieras. Anu on Tunturista kotoisin oleva nuori lukiolainen. Opinnot ovat kiivastahtisia, mutta Anun aikaa täyttävät myös osallisuusasiat lukion oppilaskunnan hallituksessa ja nuorisovaltuustossa. NuVassa hänellä onkin merkittävä asema vaikuttajajaoston puheenjohtajana sekä NuVan edustajana sivistyslautakunnassa.

Lysti oli kuulla Anun myönteisistä lautakuntakokemuksista. Vastaanotto on ollut hyvä ja Anun mielipiteitä on haluttu kuulla. Hienoa. Erilaisia lautakuntia on itsellänikin tullut nähdyksi ja kuulluksi vuosien varrelle sen verran, että nuorison edustajan puheet eivät takuulla ole laskemassa keskustelun tasoa. Luulenpa, että asia on päinvastoin: uudet näkökulmat raikastavat.

Rupateltiin Anun kanssa myös Inarin NuVan suunnitelmista vuodelle 2009. Valtuustokauden vaihtuminen tekee ensi vuodesta merkittävän. Niinpä NuVassa onkin pohdittu sitä, miten NuVa kertoo toiminnastaan sekä yleensä nuorten asioista uusille päättäjille. NuVa on asettamassa toiminnalleen tavoitteeksi NuVan sekä uuden valtuuston ja ylipäänsä päätöksentekoon osallistuvien aikuisten välisen vuoropuhelun lisäämisen.

Työmaa on haastava, mutta ehdottoman tarpeellinen. Jatkossa ei riitä, että ääni on kuuluva. Tulevaisuuden päätöksenteon haasteet kasvavine hoito- ja hoivapalveluihin kohdistuvine vaateineen asettavat nuorten sanomisen sisällöille melkoiset laatuvaatimukset. Sisällön pitää olla uskottava ja perusteltu, muutoin on yhdentekevää kuinka kovaa huudellaan.

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Niin. Hyvä kysymys tämä kysymys, jolla veljeni Mortti otsikoi edellisen blogikirjoituksensa. Tulee mieleeni, että josko onnistuisi tuo mitä Inarin NuVa ensi vuonna yrittää. Voisipa ehkä olla tae siihen, ettei pääsisi käymään siten miten Mortin mukaan on käymässä uuden Sastamalan kaupungin nuorisotyömäärärahojen kanssa.

Keskustelun tiiviistäminen nuorten ja päätöksentekijöiden kesken on niin hyvä tavoite, että siihen kannattaa pyrkiä vaikka se lähtökohtaisesti tuntuisi turhan isolta haasteelta. Yrittää kannattaa aina, pyytämättä ei saa muuta kuin luun kouraan ja nollat määrärahamomenteille. Yrittää kannattaa myös siksi, että siinä ei häviä mitään. Päinvastoin, voi jopa iloisesti yllättyä.

Nuorisotyölehden viime numerossa esiteltiin muuten Lahden nuorten kuulemismalli. Siinä nuorisovaltuustolta pyydetään lausuntoja nuorten asioihin jo siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat asioita päätöksentekoa varten.

Kuulostaa lupaavalta. Kuulostaa myös niin kiinnostavalta, että Selvä Keli palaa takuulla tähän asiaan. Lahtihan on tunnetusti Inariin nähden nuorisotyöllisesti hyvin myötämielisesti suhtautuva kaupunki, joten keskustelulle ei ole esteitä.

Miten sattuikin...

S

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Tapasin eilen Tiinan, joka tulee työskentelemään uuden Sastamalan kaupungin sivistystoimen alaisuudessa vastuualueenaan tämä meidän Äetsän alueen nuorisotyö.

Olivat luottamusmiehet ( nämä vanhat valtuutetut ) sitten lähtiessään karsineet käytännössä koko
Sastamalan kaupungin nuorisotoimen toimintamäärärahat kuiville. Siitä Tiina oli sitten ottanut pultit - ja syystä.

Surkuhupaisaa näissä kuntaliitoksissahan, yleensäkin ottaen.. on tämä kustannussäästö-toiminnan tehostaminen-toimintojen järkeistäminen-mantra. Säästämällä oikein ponnekkaasti saadaan tuhottua vuosien työ yhden vaalikauden aikana.

Herkullista tässä "edustuksellisessa demokratiassa" yhdistyvissä kunnissa on tietenkin se, että vanha valtuusto voi vapaasti tehokkuusajattelun piikkiin laittamalla, säästää niin paljon kuin haluaa
kantamatta enää vastuutaan valtuutettuina ( kollektiivisesti ) ensi vuoden alusta eteenpäin.

Uusilla valtuutetuilla niin seurakuntien kuin kuntienkin elimissä on nyt uuden kynnyksellä mahdollisuus luoda uutta tuhoamatta totaalisesti vanhaa.

Pari seuraavaa kuukautta näyttää minkälaista toimintaympäristöä täällä Kokemäenjoen yläjuoksulla voidaan pyörittää. Ei hyvältä näytä.


Päivän kevennys:
Päiväkerhossa alkuhartauden aikana eturivin tyttö vääntelehtii vaikeana ilmiselvästi haluten
sanoa jotain tärkeää. Ohjaajan kysyessä: "Mikä hätänä?" Tyttö vastaa: "Multa pääsee kohta paukku ja se haisee varmaan aika pahalle." Siihen vierustoveri huikkaa heti väliin:"Älä välitä, mulle tuodaan aina kynttilä veskiin kun mää meen vessaan Isin jälkeen."

Voimia lasten ja nuorten kasvun tukemiseen.

M.