Tärkeintä on liike...

Pikkuhiljaa päästään loman jälkeiseen vauhtiin. Tänään toimintaansa käynnisteli nuorisovaltuusto. Parlamentti totesi ketä on poistunut maisemista opiskelemaan tai armeijaan ja sopi täydennysvaalin aikataulut. Tämä on tärkeätä, jotta liike ei pysähtyisi ja jotta mukaan saadaan uusia nuoria.

Edellisen lisäksi esityslistalla oli tukku muita tärkeitä asioita, katse oli tiukasti tulevaan. Kuitenkin,
jotta tuleva horisontti olisi hallinnassa, on syytä todeta mihin keväällä päädyttiin.

Tässäkin blogissa käsiteltiin 9.6.2014 NuVan keskeisintä vaikuttamisen välinettä, kärkihankelistaa vuosille 2014 - 16. Kovan työn tulokset oli esitelty varapj Jaakon ja jäsen Miikan toimesta kunnanvaltuustolle kesäkuun alussa ja nyt oli ensimmäisen seurantakatsauksen aika.

Hyvältä näyttää. Vastaanottohan oli mainio jo valtuustosalissa. Lisäksi kärkihankelistaa käsiteltiin kunnanhallituksessa tuoreeltaan jo kesäkuussa ja siihen sisältyvät asiat on toimitettu hallintokuntiin jatkotoimia varten ja huomioitavaksi mahdollisuuksien mukaan jo seuraavaa toiminta- ja taloussuunnitelmaa käsiteltäessä. Kesätyöhön liittyviä NuVan näkemyksiä ja esityksiä pidetään kunnanhallituksen päätöksen mukaisesti talousarvion valmistelun lähtökohtana. Selkokielellähän edellinen tarkoittaa sitä, että kesätyöhön tullaan varaamaan lähes 50.000 euroa myös jatkossa. Kun Revontulisäätiöltä jääneet varat on realisoitu tänä vuonna, on kyseessä ihan uusi määräraha. Hienoa, ainakin kärkikärki etenee kuten on esitetty... Se on saavutus.

Piti kertoa NuValle myös yksi ihan muu juttu. Kuntalakia ollaan muuttamassa. Oikeusministeriö on pyytänyt kunnilta asiaan liittyen lausuntoa. Uudistuksen on tarkoitus tehdä myös nuorisovaltuustoista lakisääteisiä. Inarissa kunnanhallitus antoi lausuntonsa elokuun alussa.

Kunta ei kannata tätä ja perustelu on kiintoisa: kunnanhallitus epäilee, että virallistaminen tappaa luovuuden ja tietty spontaanius katoaa lakisääteisyyden myötä. Parasta on kumminkin se, että perustelutekstissään kunta kertoo Inarin nuorisovaltuuston olevan yksi maan parhaista ja aktiivisimmista.

Eipä olisi uskonut tämmöistä lukevansa 10 vuotta sitten, kun NuVa eli alkuvuosiaan ja aiheutti legendaarisilla koulukuraattoria koskeneilla esityksillään ja muilla kannanotoillaan lähinnä hämmennystä ja suoranaista ärtymystä.

Mietiskeltiin tätä kaikkea. Kaikki ymmärsivät, että näissä hommissa ei tunneta pikavoittoja. NuVa on kulkenut pitkän tien ja toiminut vuositolkulla sinnikkäästi, jotta ääni kuultaisiin. Kaikki tajusivat sen, että rapatessa on roiskunut, on ollut ylilyöntejä ja pettymyksiä, mutta myös vääjäämätöntä myönteistä ilmapiirin muutosta. Yhteiset valtuustoseminaarit ja aikanaan Lahdesta apinoitu kärkihanke -menettely ovat olleet erinomaisia perusvälineitä tässä kehityksessä.

NuVassa on keskusteltu paljon siitä, että ei riitä kovinkaan pitkälle se, että huudetaan isoon ääneen ja joka asiassa. Sekään ei johda mihinkään rakentavaan, jos odotetaan kaiken esitetyn johtavan myönteiseen lopputulokseen. Nuoria kyllä kuullaan, mutta perillemenon varmistamiseksi sanomisen pitää olla huolella perusteltua ja laadukasta. Kun kesäkuun valtuustoaamuna vilkaisin varapj Jaakon aamuyöllä lähettämän powerpoint esityksen arvasin heti, että miten päivällä käy, perustelut olivat niin vakuuttavat ja esitykset tosi konkreettisia ja toteutettavissa. Tällä tiellä on hyvä jatkaa, se todettiin tänään.

Tuohon nuorisovaltuuston lakisääteisyyteen liittyen niin en oikein tiedä mitä ajattelisin siitä. Taidan olla aika lailla samoilla linjoilla kunnanhallituksemme kanssa. Osittain omat johtopäätökset tulevat eri syistä, mutta silti. Kaikkeen lakisäätäistämiseen liittyy myös se salakuoppa, että asioita ryhdytään yhdenmukaistamaan laatu- ja valintakriteereillä sekä erilaisilla seurantamittareilla. En pidä siitä mahdollisuudesta.

Jonkin verran on keskusteltu siitä miten nuorisovaltuusto tai vastaava pitäisi valita. Minä epäilen, että vaikkapa kuntavaalien tyyppisen menettelyn rakentaminen ei käytännössä toimi. On pakko kysyä mikä on tärkeätä: muoto vai lopputulos. Tärkeintä kaiketi lienee se, että on tahtoa mahdollistaa nuorten osallistuminen eri tavoin ja että paikallisesti löydetään niitä tapoja, joilla hommaan saadaan innostettua motivoituneita nuoria.

Ymmärrän oikein hyvin sen miksi Helsingissä ei ole nuorisovaltuustoa. Ymmärrän oikein hyvin senkin miksi meillä on ja miksi se on tämmöinen...

Miettii

Skööö

Ai niin. Kohdakkoin on showtime. RajaRock lähtee juuriltaan Rovaniemelle. Kattava katsaus Barentsin rokkielämään Kulttuuritalo Wiljamissa tiistaina 16.9.2014. Rokit soitellaan osana Barentsin nuorisokonferenssia... Inarin nuoret esillä täälläkin... Siistiä.

 

Pohjoisen kutsu

Tämmöisen kolumnin kirjoittelin 13.8.2014 Lappilainen -julkaisuun. Kiintoisa yhteensattuma, että seuraava kolumnisti oli muuan Paavo Väyrynen, joka pohdiskeli Venäjä tilannetta... Mutta omani:

Barents, paljon odotuksia ja puheita. Vauhti kiihtyy taas, kun Suomella on puheenjohtajuus. Joku saattaa kysyä miten tämä liittyy nuoriin ja nuorisotyöhön.

Paljon, kun pysähtyy miettimään. Mutta ensin sivupoluille. Nuorisotyö on metka laji, nuoria tulee ja nuoria menee. Välillä sitä luulee, että heistä pääsee eroon noin vaan vaiheessa, jossa opinnot vievät nuoret Innovaatio Suomen yliopistoihin ja kouluihin. Mutta ei. Aika säännöllisesti alkaa ns. uusi kierros. Osallistuin toukokuussa Rovaniemellä suunnittelukokoukseen, jossa pohdittiin syksyn Barents nuorisokonferenssin teemoja. Olipas riemastuttava kohtaaminen, kun kuntamme nuorisovaltuuston entinen puheenjohtaja Sunna Kokkonen oli mukana, nyt Barentsin nuorisoneuvoston puheenjohtajana. Mahtavaa...

Tiesin toki nuoren valtio-opin opiskelijan kiinnostuksen pohjoisen asioihin. Silti oli hienoa jutella miksi tämä on tärkeätä: Pohjoisen kuljetusväylä Barentsin merellä, luonnonvarat, ympäristönsuojelu, raideyhteys Suomesta Jäämerelle, rajakauppa. Isoja asioita ja osa kenties vielä etäällä, mutta jotka toteutuessaan vaikuttavat suuresti Lapin ja sen nuorten tulevaisuuteen. Isoja asioita, joiden edistämisessä ihmisten välisen kanssakäymisen tukeminen on osaltaan avainasemassa. Edut ovat yhteiset, yli rajojen.

Tätä taustaa vasten olisi hyvä pysähtyä miettimään, että miten se näkyy nuorisotyössä. EU:n myötä on luotu rakenteita, jotka edistävät hienosti nuorten liikkuvuutta ja kanssakäymistä Euroopassa. Joskus tuntuu siltä, että siitä on tehty niin helppoa ja houkuttelevaa, että joku unohtuu. Kun vastaavat rakenteet kotimaiseen kanssakäymiseen puuttuvat, käy helposti niin, että oman maan kulttuurinen ja luonnon moniarvoisuus unohtuu ja matka suuntautuu pääosin muualle. Taannoin tiivistinkin tämän retoriseen kysymykseen: mitä tietää härkätaistelussa piipahtanut lahtelaisnuori elämästä Enontekiöllä?

 

Samaa joutuu kysymään myös Barents -yhteistyöstä. Onko niin, että Finnmark, Norrbotten ja Murmanskin alue ovat Lapin näkökulmasta monella tavoin liian lähellä? Onko vieläkin ennakkoluuloja vaikkapa venäläisiin ja maan systeemeihin liittyen? Kansainväliset hommat vievät aikaa, joten onko niin, että kyse onkin pääosin siitä. Löytyykö käytännön nuorisovaihtoon pohjoisella alueella rahoitusta tavalla, joka ei vaadi isoja hankekokonaisuuksia ja paljon byrokratiaa?

 

Omasta kokemuksesta voin luonnehtia nuorisotyön yhteistyötä Euroopan pohjoisella alueella kiintoisaksi, värikkääksi ja palkitsevaksi. Se vaatii aikaa ja vaivaa, mutta uskon ihmisten vuorovaikutuksen auttavan pitkässä juoksussa koko pohjoisen alueen kehittämisessä.

 

Siksi olisikin suotavaa, että Barents -seminaarien kabineteissa pohdittaisiin ennakkoluulottomasti sitä miten tuollaista vuorovaikutusta voitaisiin edistää ja helpottaa käytännön toimia. Keskustelun voisi aloittaa viisumivapaasta pohjoisesta ja vaihtotoiminnan rahoituksen helpottamisesta.

 

Näin mietin Lappilaisessa

 

Skoeoe

 

 

 

Heja Norge (CYB:n loppumetrit Alta - Rovaniemi)

Connecting Young Barents -hanke lähestyy toiminnallista loppuaan. Näissä merkeissä matkustettiin Altaan läänintaiteilija Hannun kanssa. Projektikokouksen ohella oli tärkeätä, että maakunnallisessa taidehallinnossa musiikinedistäjänä työskentelevä Hannu pääsi lopultakin CYBissä Rajarockien ohella tutustumaan Altan mainion nuorisotalo Husetin toimintaan paikan päällä.

 

Oli tarkoitus lähettää myös nuoria Husetin kansainväliselle Gigant musaleirille, mutta tuli aivan liikaa yhteensattumia: koulu oli ehtinyt alkaa, soittajia löytyy muttei bändejä. Lisäksi leiriin liittyvä Aronnesrocken festari ajoittuu hankalasti samaan viikonloppuun saamelaismusiikin Ijahis Idja festarin kanssa ja niin edelleen.

 

Mitään ei nyt voinut muuta kuin pahoitella isännille tilannetta. Tulevaisuus näyttää valoisammalta. Olemme Inarissa viritelleet henkiin takavuosien minibändileirit. Vaikka bändejä ei oikein ole, on leiritykselle ollut kysyntää. Kaksi ensimmäistä oli suosittuja ja lisää on toivottu. Lisää myös tulee, siitä sovittiin nyt: syksyllä ja edelleen keväällä.  

 

Tätä kautta etsitään jatkossa osallistujia myös Husetin leirille, jolla nuoret tekevät demon ja nousevat Aronnesrockenin huippuvarustellulle lavalle keikan merkeissä. Lisänä on kansainvälinen tunnelma sekä liverpoolilaisen  Paul Mc Cartney instituutin opiskelijoiden tuottajakoulutus. Luulisi kiinnostavan, kunhan täällä vaan osataan myydä asia oikein.

 

Norjalainen villapaita

 

Olen jo vuosi sitten blogipäivityksessä Itsetunto (19.8.2013) pohdiskellut norjalaista mentaliteettia ja Altan Husetia. Se kaikki on tehnyt minuun suuren vaikutuksen. Niin suuren, että olen kirjoitellut Husetista raportin Nuorisotyölehteen. Tulikin nyt mieleen, että sitä ei ole julkaistu. Toivottavasti se tulee ulos, ei siksi, että olen sen tehnyt vaan siksi, että sikäläisessä ajattelutavassa on paljon opittavaa. 

 

Altassa on n. 25.000 asukasta, Kemin mittaluokka. Nuorisotyö toimii kapeammalla pohjalla kuin vaikkapa Inarissa, mutta siihen mihin panostetaan, panostetaan isosti. Ja se näkyy kyllä toiminnassa, talolla, tiedotuksessa... Täällä osataan valita painopisteet ja jättää loput sivuun. Täällä osataan myös olla reilusti ylpeitä tekemisistä, turha vaatimattomuus loistaa poissaolollaan.

 

Toiminta lähtee siitä mistä kotoSuomessakin paljon puhutaan: mahdollistetaan, osallistetaan, nuoret tekevät paljon itse, nuoret eivät ole kohde. Husetissa tätä ryyditetään sillä, että nuoriin luotetaan ja heitä vastuutetaan. Arkikeskusteluissa talo ja välineet eivät ole ohjaajien tai kunnan vaan nuorten itsensä. Tietysti tiloilla on pelinsäännöt sekä vahva pedagoginen ohjaajien osaaminen, sääntörikkeisiin puututaan heti ja kovalla kädellä: avainkortti lähtee tarvittaessa nopeammin kuin se tuli ansaittua eikä se helposti tee come-backia

 

Mutta kortit säilyvät kantajillaan. Nuoret ilmiselvästi arvostavat suuresti ohjaajiaan ja kehuvat muutoinkin taloansa. Ohjaajien kanssa muuten tulee kulttuuri- ja mentaliteettieroista huolimatta toimeen mainiosti: mutkattomia ja rentoja alansa ammattilaisia, joiden kanssa on samoilla linjoilla hyvin pikaisesti.

 

Istuskeltiin Hannun kanssa talolla kokoustemme ja päiväkonserttien jälkeen. Ällisteltiin touhua: ovet olivat auki, paikalla paljon nuoria, pa-laitteita roudattiin, kitara soi ja yhtään ohjaajaa ei näkynyt missään. Yksi taisi olla Aronnesrockin päiväkonsertissa stagella ja loput tauolla tai jossain. Melkoista yhteisöllisyyttä.

 

Meistä tämä oli vaikuttavaa ja mietittiin, että voisiko toimia Suomessa. Lopputuloksena todettiin, että toivomme sen olevan mahdollista täälläkin. Mutta pitkän tien takana... Luottamus on avainsana ja arvostus. Oli vekkulia havaita sekin, että Altassa tapahtumissa olevat vapaaehtoiset näkyvät. Heillä on omat liivinsä, joka ei jätä arvailuille sijaa. Liiveistä puheenollen: järjestyksenvalvojat käyttävät liiviä, jossa on teksti Trivselsvakt. Mukavasti on tämäkin käännetty position puolelle: viihtyisyyden valvoja.

 

Rajarock matkustaa Rovaniemelle

 

CYBin hankekokouksessa käsiteltiin myös ylimääräisen musiikkitapahtuman järjestämistä. Homman taustalla on paitsi jäljelläoleva hankeraha myös se, että Rovaniemellä järjestetään Barentsin nuorisokonferenssi 15. - 17.9.2014.

 

Rovaniemen NuVa oli toivonut kulttuuriohjelmaa ja niinpä emme Inarin NuVa edustaja Ronnin kanssa malttaneet toukokuun suunnittelukokouksessa olla hiljaa. Ajatuksena on tuoda konferenssin sisään osaksi sen ohjelmaa Best practices in practice -juttuna CYB -hankkeen Suomen tapahtuma,.

 

Ja kun siitä tapahtumasta puhutaan, puhutaan kuluvana vuonna 25 -vuotistaivaltaan juhlistavasta Rajarockista. Varsinainen juhlakonsertti soiteltiin tosin jo tammikuussa Vasatokassa, mutta kun konferenssijärjestelyistä vastaava Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyi idean, niin siltä pohjalta on toimittu.

 

Husetin kokouksessa sekä Murmanskin että Altan hankekumppanit nostivat asialle peukun pystyyn, joten nyt päästään valmisteluissa tosi vauhtiin. Kiintoisaa ja mukavaa tehdä juttua ihan uuteen, mutta sinällään tuttuun ympäristöön.

 

Pelipaikkana on kulttuuritalo Wiljami, takavuosien legendaarinen  elokuvateatteri Kino. Rokit soitellaan tiistaina 16.9.2014 klo 18.00 alkaen ja kattaus on hieno: Scumbria Murmanskista, Etulinja akselilta Tornio - Inari, Apparation Haaparannalta, Approaching Pluto Altasta. Lisäksi saadaan toki yksi paikallinen bändi ja saamemusiikin osuudesta vastaa tapahtuman headliner Ailu Valle & Trio Boogiemen.

 

Final countdown of CYB -Project. Siistiä. Edellinen ei muuten tarkoita sitä, että yhteistyö hanketuttuihin loppuisi. Ei puhettakaan, ei tämmöistä voi...

 

Pohdiskelee

Skoeoe

 

 

Saamen kielipesien rahoitus keskusteluttaa...

 

Loppuuhan se pitempikin loma. Siihen havahtuneena ajattelin herätellä blogini henkiin ainakin joksikin aikaa. Kuinka pitkäksi ajaksi, se selviää myöhemmin. Loppuvuosi kumminkin.

 

Heräte tässä ja nyt löytyi sosiaalisesta mediasta, josta luin näkyvässä tiedotustehtävässä toimivan Piritan päivityksen. Pirita kiinnittää huomiota saamen kielipesätoiminnan rahoituksen mahdolliseen vähentymiseen ja vetoaa siihen, että joku lobbaisi asioita niin, että hänen välineensä ei tarvitsisi uutisoida enää jatkossa joka vuosi siitä miten rahoitus turvataan.

 

Kommentin takana on valtion budjettivalmisteluista kantautunut tieto siitä, että valtionvarainministeriö suunnittelee kielipesien valtion rahoituksen pudottamista nykyisestä 550.000 €:sta 150.000 €:lla. Se on merkittävä pudotus, jonka ymmärtämiseen ei tarvitse olla mikään talousnero.

 

Kielipesien merkityksestä ja toiminnasta voisi ja pitäisikin kirjoittaa oma pitkä juttunsa. Tässä tyydyn toteamaan vain sen, että jokainen, joka työssään, vanhempana, saamelaiskulttuuriin osallisena tai sen tukijana, on tutustunut pesätoimintaan, tajuaa sen ison merkityksen kunkin kolmen saamenkielen elvyttämisessä. Erityisen tärkeää toiminta on ollut uhanalaisiksi taannoin ajautuneiden koltankielen ja inarinsaamen kohdalla. Ennen kouluikää aloitettu pesäily näkyy myöhemmin myös koulussa. Inarin monikulttuurinen koulu on oikein oivallinen esimerkki siitä mitä jatkumo tarkoittaa. Epäilemättä asia on näin. Siksi leikkausesitys tuntuu erityisen oudolta. 

 

Hallitus on vankka...

 

Sosiaalisen median keskusteluissa on useissa kommenteissa esitetty, että kyseessä on jälleen yksi valtiollinen saamelaisiin kohdistama suomalaistamisen toimenpide. En tiedä, mutta en oikein usko tuohon. Luulen, että kyse on enemmänkin valtionvarainministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön budjettia valmistelevien virkamiesten kyynisen kylmästä lähtökohdsta talousarvion tasapainottamiseksi. Maan hallitus on epäonnistunut pyrkimyksissään vähentää kuntien tehtäviä ja säästää. Päinvastoin, lisää tulee.

 

Kunnissa on pähkäilty sitä miten mm. oppivelvollisuusiän nostaminen vuodella rahoitetaan. On esitetty epäilyjä siitä riittääkö arvioitu 15 miljoonan euron määräraha tähän. Se tuntuukin mitättömältä, mutta se on oma juttunsa se. Niin tai näin: kumminkin on niin, että tuokin määräraha pitää rahoittaa jostakin. Kun nolla- tai kenties miinussummapeliä pelataan, miljoonat kootaan sieltä täältä sen kummemmin miettimättä... Kielipesä on siinä ihan yhtä altis kohde kuin jotkin muut hyvät jutut.

 

Siksi ei olekaan kovin merkityksellistä jauhaa sitä miksi tämmöinen esitys on tulossa, Oleellisempaa on keskittyä siihen onko jotain vielä tehtävissä. Tässä pitääkin palata Piritan päivitykseen. Kuka lobbaisi, jotta tämän asian rahoitus voitaisiin säilyttää edes nykyisellä taholla ja jotta asiaan liittyvästä, joka vuosi toistuvasta keskustelusta päästäisiin pysyvään ratkaisuun. Niukkuuden aikana enemmän kuin jo on, on enemmän kuin haastavaa ja epärealistista, mutta miten torjua näin huima pudotus ja aiheuttaa tähän asiaan liittyen tietoisesti kansallinen häpeätahra. Minulla on muuten sellainen muistikuva, että jossain vaiheessa opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisomäärärahoilla tuettiin kielipesien toimintaa osittain. Hyvä niin, mutta lopullisen ratkaisun pitäisi levätä riittävän leveillä harteilla. Nuorisomäärärahoilla tätä ei ratkaista eikä sillä, että vajetta paikkaillaan sieltä täältä.

 

Porukkavoimalla vaikuttamaan

 

Oma katseeni kohdistuu nyt poliittisiin nuorisojärjestöihin. Tässä olisi oivallinen yhteinen

vaikuttamisen paikka. Tiedän, että nuorisojärjestöissä, varsin näkyvissäkin tehtävissä, on useampi ylimmän pohjoisen nuori: Utsjoen Anni sekä Inarin Sunna ja Mikke. Hallituspuolueen nuorisojärjestössä voi olla toki kiusallista elämöidä tämmöisillä, mutta nuorten järjestöt ovatkin puolueensa tulevaisuuden omatunto, joten siltä pohjalta. Uskoisin, että tämän asian taakse saisi enemmistön järjestöistä, tuskin kuitenkaan kaikkia.

 

Suomen Saamelaisnuoret on ehtinyt jo ottaa voimakkaasti kantaa asiaan. Yhdistys voisi hakea tukea asialleen Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin yhdenvertaisuusjaostolta ja koko järjestöltä. Luulisi sieltä tuki löytyvän.

 

Uskon tämmöisissä yhteisen esiintymisen voimaan ja mahdollisuuksiin. Aikaa on vielä, mutta sitä ei ole tuhlattavaksi, joten johtopäätöksiä pitää vetää piakkoin.

 

Niukkuus on tietenkin kiusallista ja aiheuttaa jos jonkinmoista kilpailutilannetta. Itse olen vuosien varrella ajatellut kuitenkin niin, että vaikkapa saamelaisnuorten taidetapahtumaan tai saamelaiskäräjien nuorisoneuvostolle kohdennetut eurot eivät ole keltään pois. Euromäärät ovat toki merkittäviä saajatahoilleen, mutta yhteiskunnallisesti ne ovat kuitenkin lopulta melko pieniä, joten sikälikin.

 

Ja eurot menevät perusteltuun tarpeeseen, joten kyllähän nämä pitäisi voida hoitaa...

 

Skoeoe