Päivän (22.7.) uutistarjonnasta löytyy tämmöinen otsikko: Noin puolet suomalaisnuorista räplää kännykkää mopon sarvissa tai auton ratissa. Eikä tässä tarkoiteta pelkästään puhumista ilman hands free -laitteita vaan myöskin netin selailua ja jopa tekstiviesteilyä...
Tähän on tultu. Kännykkä on monipuolinen mahdollistaja ja sitä markkinoidaan milloin milläkin ominaisuudella kehiteltynä. Kohta varmaan pitää erikseen mainoksessa todeta, että kännykässä on myös puhelinominaisuudet. Kun hommasin älypuhelimen, huomasin itsekin välittömästi sen kuinka koukuttava laite se on. Eikä puhettakaan siitä, että hallitsen sen käytön. Mutta silti se vetää puoleensa.
Mutta että ajaessa? Tuo uutisoitu Liikenneturvan tutkimus antoi viisi vuotta sitten tuloksen, jonka mukaan viidennes 15 - 19 -vuotiaista luki tekstareita ja joka kymmenes lähetti niitä ajaessaan. Aika hurja kehitys ja pelottava näköala. Näin vaikka nuoret ovat hyvin tottuneita ja nopeita käyttämään laitteidensa näppäimistöä...
Asennevika vai vimmaista uhoa
Vuosilomaa on vielä mukavasti jäljellä pari viikkoa. Olin ajatellut, että blogi lomailee myös, mutta tuo Ylen uutisointi yhdistettynä Inarin liikennetapahtumiin viimeisen kuukauden aikana herättivät uinuvan bloggarin.
Viina, auto ja vapaudenkaiho asennepulmilla ryyditettynä on pelottava yhdistelmä. Tänä kesänä Inarissa on toistaiseksi säästytty kunnan palopäällikön luonnehdinnan mukaan kuin ihmeen kaupalla pahemmitta kolhuitta. Kuukauden sisällä nuoret ovat kipanneet kolme autoa ja yhden mönkijän, terveyskeskusta, pelastushelikopteria ja LKS-vierailuja on tarvittu. Useimmissa, mutta ei kaikissa, tapauksissa matkantekoa on vauhditettu ja ajattelematonta uhoa nostatettu viinan voimalla.
Sosiaalisen median ykkösareenalla Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla käytiin asian osalta vilkasta ajatustenvaihtoa, kun palopäällikkö nosti asian aiheellisesti esille. Hyvä näin. Näissä keskusteluissa tuppaa tosin unohtumaan se, että kaahailulla on aika monet kasvot ja syytekijät.
Humala tunnetusti alentaa kaikenlaisia kynnyksiä. Se ei kuitenkaan ole mikään nuorten yksinoikeus. Inarissa ajellaan aika surutta pikku tai isommissakin maisteissa ja kyllä tässä kunnostautuvat enemmän periaatteessa oikeasti aikuiset kuin nuoret. Ja siinä menossa kaikki liikkuva käy: auto - moottorikelkka - veneet - mönkijät - ihan mikä vehje käyttöön löytyy... Tilanne tekee varkaan, vaikka poliisi valvookin... Tämä on syytä muistaa, kun nuorista puhutaan. Esimerkillä on oma voimansa ja joskus tuntuu siltä, että kännisekoileminen motorisoiduilla kulkuvälineillä on merkillinen osa paikalliskulttuuria.
Olen pohdiskellut tuota vauhdin hurmaa. Onko kyse itsetunnon uhmakkaasta pönkittämisestä, silkasta näyttämisen halusta vai mistä. Vai onko joissain erillistapauksissa kyse siitä, että kun menee oikein pieleen, ei ole enää juurikaan menetettävää ja hätähuutoinen epätoivo ilmaistaan hurjastelemalla kunnolla.
Variaatioita on useita: humalassa, selvin päin, varastetulla tai lainatulla autolla, uunituoreella urheiluautolla, alaikäisenä, kortittomana, ajokiellossa olevalla autolla... Joku yhteinen tekijä on pakko olla, muukin kuin asenneongelma: hurjastelija on oman itsensä herra, mutta riskeeraa paljon muutakin. Nelostie on kelvoton turhaumien purkupaikka.
Pelottavinta on se ajatus, että kyse joissakin tapauksissa ainakin on arjen ihan tavallisesta irtiotosta. Kova vauhti pistää keskittymään ja vie ajatukset muusta, se on lähtökohdiltaan kuin harrastaisi purokalastusta, olisi iltarasteilla tai sitoisi perhoja: jotta onnistut, on kaikki huomio kiinnitettävä itse tekemiseen, hetkeksikään ei voi herpaantua. Ja oheistuotteena unohtuvat työ- ja muut huolet...
Kehys maantiellä on tietysti toinen. Ja kaiketi jokainen 150 km tunnissa ajava tietää sen, että heikoilla ollaan, mikäli lähtee lapasesta. Niinpä näillä omatoimikimiräikkösillä on irtioton ohella vakava asennepulma. Moni on myös päässyt hengestään. Kummallisella tavalla kaahaajilla on usein mukana tuuria kuten juopoilla konsanaan ja henkiriepu säästyy. Sankarinviittaa sovitellaan, kovin imago on sillä, joka selviää hurjimmasta voltista hengissä. Sole poka mikhän, oppiipa ajamaan, kun on jo yhden auton romuttanut... Ja legenda elää.
So what...
Kummallisella ja pelottavalla tavalla onnettomuuksilla on myös taipumus kasaantua. Ne ovat sinällään toisistaan irrallisia, mutta onko lopulta ihan näin. Julkisuutta saavat jutut voivat myös ruokkia epätoivottua liikettä. Siksi on tarpeen pohtia asiaa.
Keskustelu käykin siitä mitä voisi tehdä. Inarin kirkonkylässä toimii mainio nuorisotila. Vanhalla huoltoasemalla seurakunta pyörittää autokerhoa. Paikalla on yksi osuvimmista nuorisotilanimistä koko maassa: Öljymäki. Yksinkertainen ja toimiva konsepti: itse tekeminen on oivallista asennekasvatusta. Kesät talvet kunnostellaan autoja ja talvella toimii jäärata. Suljettu ja harjoitteluun tarkoitettu ajoalue kesäajalle voisi olla myös kova sana. Ei nyt mitään Test World tasoa, mutta kumminkin. Lapsille löytyy jo Ivalon urheilukeskuksen tuntumasta pienimuotoinen liikennepuisto.
Asenteisiin on haastavaa vaikuttaa, mutta jotain on kumminkin tehtävissä. Palopäällikkö on esittänyt yhteistyötä ja tähän haasteeseen varmasti tartutaan. Pelastusalan amattilainen näkee paljon ja niinpä hän olisi valmis tuomaan näytille materiaalia kolaripaikalta. Hyvä ajatus. Vielä parempi olisi, kun joku kyytiläinen uskaltautuisi kertomaan miltä meno silloin maistui. Yhtä tämän kesän asianosaista jututin ja ei ollut kuulemma ollut kivaa. Perille oli mennyt ja hyvä niin... Senteistä kiinni ja keskusteluamme ei olisi ikinä käyty... Aika hätkäyttävää.
Monenmoista voi tehdä. Julkisuus on paikallaan, syyllistäminen ei kanna mihinkään ja asia on kaikille jakamaton: vanhemmille, nuorille, koululle, nuorisotyölle, kaveripiirille.... kaikille asianosaisille.
Mutta kokonaisuudessaan tähän kuten moneen muuhun ilmiöön pätee se, että erityinen täydentää. Keskeistä yhteiskunnan tehtävien kannalta on se, että erilainen ennaltaehkäisevä ajattelu ja ihan peruspalvelutuotanto on kohdallaan. Itsetunto on vekkuli ja vikkelä kaveri. Siihen kannattaa satsata...
Asenteisiinkin voidaan vaikuttaa. Kesän myönteinen uutinen on se, että nuorten juominen on edelleen siistiytynyt ja vähentynyt. Syyksi on esitetty sitä, että nuorilla on niin paljon muuta tekemistä esimerkiksi tietotekniikan parissa, etteivät he yksinkertaisesti ehdi.
Toinen selitys on erittäin kiintoisa: lisääntyvä maahanmuutto on tuonut Suomeen runsaasti nuoria kulttuureista, joihin päihteidenkäyttö suomalaiseen tyyliin ei kuulu ollenkaan. Mahtavaa... Esimerkin voima voi toimia näinkin. Mitähän maahanmuuttokriittinen porukka tähän sanoo? Ja tietokonekriitikot tuohon ensimmäiseen...
Kysyy
Skoeoe
