perjantai 3. helmikuuta 2017

Pääkirjoitus...



Mie olen ollut yhden kerran elämässäni päätoimittaja…

Se liittyy mainioon paikkaan nimeltä Inarin kunnan viestintäpaja eli meidän nuorten mediapainotteiseen työpajaan, joka on ollut sitä syksystä 1995 lähtien. Kaikenlaista on tuona aikana tullut touhuttua. Tuo päätoimittajuus palasi mieleeni, kun siivoilin kunnantalolla toimistoa ja käteeni ajautui nippu julkaisua nimeltä Selvästi paremmin.

Se oli 12 -sivuinen oikea lehti, jonka painamista käytiin katsomassa pajaporukan kanssa paikan päällä Kemijärvellä Lapin Painotuotteessa. Se esitteli silloin Inarissa vallalla olleita harrastuksia ja järjestöjä tosi monipuolisesti. Toimitussihteereitä oli kaksi: Pasi R. sekä silloisen Intro -nimisen ESR –hankkeen vastaava Jarmo, herrat jotka ymmärsivät paljon lehden teosta. Syyllinen piti löytää ja minä olin sopiva kohde: sattuma päätoimittaja, joka ei tiennyt taittamisesta eikä lehden teosta tuon taivaallista, mutta joka osasi vähän kirjoittaa…

Silloin olin sisäisen wannabejournalistini huipputasolla: päätoimittaja yhden julkaisun verran.

Olen siis kirjoittanut elämäni aikana yhden pääkirjoituksen. Julkaisen sen nyt. Syy on kaksijakoinen. Toisaalta se liittyy edelliseen blogipäivitykseen, jossa mietittiin harrastustakuuta. Toisaalta päädyin pohtimaan kuluneita vuosia. Lehden painamisesta on nyt miltei tasan 15 vuotta. Luin pääkirjoitukseni ja kysyin, että mikä on muuttunut? En tiedä pitäisikö olla huolissaan vai mitä, mutta allekirjoitan tänään miltei koko kirjoituksen. Onko vika minussa vai missä? Mitä on tapahtunut vai onko mitään?

No tässä se tulee, pääkirjoitus 15 vuoden takaa:

Tekemistä piisaa…

”Mitä voi syksyllä harrastaa, kun jäljellä ei ole mittään”, sanoo lauluntekijä.

Tuosta kuulee varsin usein sen muunnelman, jonka mukaan ei ole mitään tekemistä.

Vastaväitteeksi voi hyvin sanoa, että kyllä sitä vaan sattuu olemaan, kaikenlaista.

Kokonaan oma juttunsa on sitten se, että kuinka hyvin erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia tunnetaan. Toinen hyvä kysymys on myös se miten tasapuolisesti ne Inarin tyyppisellä alueella jakautuvat.

Tämä julkaisu on tehty todettuun tarpeeseen. Maailmanhistorian ensimmäinen Selvästi Paremmin – lehti esittelee 12 –sivullaan muutamien inarilaisten nuorten elämää erityisesti vapaa-ajan käytön kannalta sekä erilaisten yhteisöjen tekemää nuorisotyötä. Kaikki se mitä tarjolla paikallisesti on, ei tietenkään mahdu yhteen julkaisuun. Se on vahinko, koska näilläkin kulmakunnilla tapahtuu todella paljon ja nimenomaan sellaista, joka ansaitsisi näkyvyyttä enemmän kuin mitä se osakseen saa. On monesti ikävä kyllä niin, että se ruma nuoruus kiinnostaa, synnyttää lööpit ja myy. Myönteinen puoli jää tässä helposti paitsioasemaan.

Inarin on iso ja harvaanasuttu. Tahtoo olla, että kaikki pyrkii keskittymään. Sevetissä ei ole uima- eikä jäähallia eikä ihan heti taida tullakaan. Haja-asutuksen oloissa virikkeet ja se kuuluisa tekeminen haetaan niistä jutuista, jotka ovat kulloinkin saatavilla. Näin nousevat arvoonsa ihan ”tavalliset” jutut: hiihtäminen, luonnossa liikkuminen, kelkkailu, kalastaminen, musiikin kuuntelu…

Oli miten oli, kaikessa lasten ja nuorten tekemisessä ja kasvun tukemisessa aikuisten ohjaavaa merkitystä ei sovi vähätellä. Siihen vaaditaan tietysti aikaa, ihan oikeasti sisäistettyä ajankäyttöä eikä mitään amerikkalaistyylistä huipputehokkuuteen asti viritettyjä ja huolelliseen ajankäytön suunnitteluun pohjautuvia laatutunteja.

Kotioloissa pienten lasten kanssa riittää usein ihan konstailematon oleminen, rupattelu ja lapsen kuuntelu ilman mitään erityistä suorittamista. Erilaiseen yhdistystoimintaan liittyen on yleisesti tunnettua se, että koskaan niissä riennoissa ei ole mukana liikaa aikuista väkeä tekemässä mahdolliseksi erilaisia toimintoja. Ja vielä yksi esimerkki: kun lasten kasvuun vaikuttavia päätöksiä tehdään, riittääkö sillä keski-ikäisellä näkökulmalla herkkyyttä kuulla muita kuin talousmatematiikan perusteluja.
     
Niinpä niin: tekemistä siis piisaa, niin lapsilla, nuorilla kuin heidän vanhemmillaan. Ja itse asiassa: kaikilla meillä aikuisilla tavalla tai toisella ja riippumatta siitä onko meillä omia lapsia vai ei!!

Mutta: satsaus maksaa itsensä ajan myötä takaisin, aivan takuuvarmasti. Kuulosta kliseeltä, mutta sattuupahan asia siitä huolimatta olemaan totta: tämän päivän lapset ja nuoret ovat niitä huomisen Inarin hyvinvoinnin ja elämisen takuuhenkilöitä.

Pohditaanpa kaikki kohdallamme hetki tätä…

Seppo Körkkö
päätoimittaja
nuorisosihteeri


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Takuuvarmasti (vai miten se oli?)



Kävinpä nuvaedustajiston kanssa Rovaniemellä hienossa tapahtumassa, joka tottelee nimeä Lapin Nuorisofoorumi. Kyseessä on lappilaisten nuorten edustajistojen kokoontumisajo, valtakunnallisestikin ainutlaatuinen hommeli, jota on jo 15 vuoden ajan koordinoinut aluehallinnon nuorisotyö.

Kyseessä oli työkokous, jossa nuoret työstivät omia näkemyksiään valmisteilla olevaan valtakunnalliseen nuorisotyön ja nuorisopolitiikan ohjelmaan VaNuPoon. Ainakin yksi asia on muuttunut siis: LaNuKe on jatkossa VaNuPo.

Hienoa pöhinää itsessään oli tilaisuudessa, hyvin aktiivista keskustelua. AVIn juhlasalista, siitä entivanhaisesta lääninhallituksesta, lähdettiin joskus neljän pintaan nelostielle. Kun myöhäisillasta palailin koti-Ivaloon Inarista heitettyäni sinne pari nuorta, mietin taas kerran yhdenvertaisuutta. Se johtui siitä, että foorumissa pohjustuksena nuorille esitetty Valtion nuorisoasiain neuvottelukunnan visio markkinoi Suomea kaikille nuorille yhdenvertaisena. Kypsää keski-ikää elävä nuorisotyöläinen ei 800 kilsan reissun jälkeen oikein tavoita tuota tunnelmaa. Vaan kysehän on onneksi nuorista. Ja toinen onni on se, että heillä on vielä toivoa, joskin ei heihinkään uppoa mikä tahansa.

Suomi on erilaisten utopioiden luvattu valtakunta. Varmemman vakuudeksi se on julistanut erilaisia takuita, lupauksia paremmasta. Nuorisotakuusta en jaksa enää jauhaa yhtään mitään. Nyt odotellaan sitä mitä on yhteisötakuu. Asuntotakuusta on puhuttu ja muutaman vuoden takaa on nostettu uuteen renessanssiin harrastustakuu, jokaisen nuoren oikeus vähintään yhteen ohjattuun harrastukseen.

Takuulla, sanoo siis 100-vuotias Suomi. Tämä tuli foorumissa mieleeni. Siellä tuli mieleeni myös arvostamani Helsingin kollegan Tommin Laition FB –päivitys muutaman päivän takaa. Hän puuttui tärkeään asiaan. Piti ihan kuvakaappaus tehdä kollegan seinältä: nuoria ei pidä suojella pettymyksiltä vaan katteettomilta lupauksilta. Niinpä niin. Mitä miettii nuori, jolle on koko perusopetuksen ajan julistettu, että koulutus kun on niin, kyllä hoituu asiat. Ja kun ei hoidukaan, ei vaikka hallitus kuinka koulutuslupaa ja -takaa.

Sitten on tämä harrastustakuu, jokaisen lapsen ja nuoren oikeus vähintään yhteen ohjattuun harrastukseen. Miten se toimii itäisen ja pohjoisen olosuhteissa? Ei mitenkään tai toimiakseen vaatii tosi paljon nuoren vanhemmilta, jotka roudaavat lapsiaan paukkupakkasessa ja tuiskuissa kuntakeskuksiin harrastamaan. Jos roudaavat. Kaikille se ei ole mahdollista. Silti tavoitellaan jotain ihme takuuta. Miksi?

Siihen liittyen luin kyllä ilokseni toisinajattelevan tutkijan kannanoton, jossa hän sanoo, että lapsen ei todellakaan tarvitse osallistua järjestettyihin harrastuksiin. Lapsuuden tutkimuksen dosentti Kirsi Pauliina Kallio toteaa, että lapsen elämän ei tarvitse olla suunniteltua, ei ihmisen tarvitse osoittaa olevansa kunnollinen harrastamisen kautta. Vapaa-aikaa voi tarkastella tekemisen ja ihmissuhteiden kautta. Todella lohduttavaa: kelkkailu, kalastus, maastopyöräily, käsityöt ja vaikka mikä muu omatoiminen. Ei tarvita autoa tai joukkoliikennettä. Ja luovuus: sitä voi kehittää myös omaehtoisessa harrastustoiminnassa.  

Takaisin Rovaniemelle. Nuorilta tuli esille asioita, jotka eivät itsessään enää yllätä. Ei pidä käsittää minua väärin: siitä huolimatta ne ovat todella tärkeitä. Moni asia toistuu kerta toisensa jälkeen. Lapin nuorisofoorumi olisi halunnut ottaa kantaa kahteen asiaan, joita Nuorisoasiain neuvottelukunta ei huomioinut omissa papereissaan: nuorten mielenterveyteen sekä liikenneoloihin Lapissa. Ne ovat muuten asioita, jotka näkyvät kaikissa niissä selvityksissä tai tutkimuksissa, joihin olen törmännyt viimeisen 10 vuoden aikana.

Terveisiä vaan Nuoralle ja joka paikkaan. Näistä he haluavat keskustella, lappilaiset nuoret.
En tiedä. Nuora pitäisi tuoda Lappiin ajelemaan muutamaksi päiväksi. Suositeltava sightseeing voisi olla Rovaniemi (lentoasema) – Salla – Savukoski – Inari – Utsjoki – Enontekiö – Muonio – Kittilä – Rovaniemi (lentoasema). 

Mie voin lähteä vapaaehtoiseksi oppaaksi...

Skoeoe  


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Kaikki samanlaisia - kaikki eriarvoisia..!!


Uusi vuosi ja uudet päivitykset. Josko nyt menisin silleen ns. teksti kerrallaan inspiraation iskiessä -periaatteella eteenpäin vielä ainakin tämän kevään. Alkanut vuosi onkin minulle merkittävä. Näillä tietämin se jää ammatillisessa nuorisotyössä minun viimeiseksi täydeksi työvuodeksi.

Minä taidan omistaa tämän tekstin suuresti arvostamalleni Erik Häggmanille, Länsi Suomen AVIn nuorisotoimen tarkastajalle. Eki on kävelevä legenda, nuorisotyön Mr. TyöpajaEtsivä. Kaikki noilla toimialoilla työskentelevät tuntevat ja tosi monet nuorisotyössä muutoinkin työskentelevät tuntevat.  Ja se joka tuntee se tietää, että miehen tieto- ja kokemusmäärä on valtava ja että hän on nuorisotyön palavasieluinen puolestapuhuja. Voisin jopa luonnehtia uhanalaisen luonnonvaran, elämäntapanuorisotyöläisyyden edustajaksi.

Tieto kertoo, että Ekin viimeinen täysi työvuosi meni jo 2016 ja jossain vaiheessa alkanutta vuotta häämöttävät ansaitut eläkepäivät. Hyvä epäilemättä Ekille. Harmi muutoin sinällään. Hän on yksi heistä Huutavan äänistä kehäkolmosen ulkopuolelta, heistä jotka pitävät ääntä alueiden nuorten ja nuorisotyön asioiden puolesta. Tunnustan avoimesti tässä sielunkumppanuuden.

Minä sain etupainotteisen inspiraation sosiaalisen median kautta. Välillä olen ällistellyt vanhemman valtion virkamiehen suoraa puhetta, kriittistä ääntä. Ei ole ihan tavanomaista, mutta virkistävää kaiken kaikkiaan. Respect. Arvelen, että moni jää kaipaamaan.

Tämän päivityksen otsikko on muunnos takavuosien yhdenvertaisuuskampanjasta, siitä musta-valkoisesta logosta tutuksi tulleesta. Jonain niistä miljoonista inhorealistisuuden hetkistä tulin leikelleeksi teemaa sen hetkiseen moodiin sopivaksi: Kaikki samanlaisia – kaikki eriarvoisia. Läppärin näppäimistön vieressä se muistutti pitkään yhdestä omasta missiosta. Jos jollakulla on niitä tarroja vielä, niin lähettäkää. Sakset multa löytyy.

No lukaisin naamakirjan ryhmän Etsivä nuorisotyö antia. Ja kappas minkälainen päivitys sieltä löytyikään. Heitän suoran, hivenen tiivistetyn siteerauksen: ” Etsivän nuorisotyön tuki on saanut ohjausryhmän. Ministeriön toiveesta ohjausryhmän aluehallintovirastoedustajaksi nimettiin LS ja varajäseneksi SP Etelä-Suomen aluehallintovirastosta. Valinta perustui lähinnä maantieteelliseen läheisyyteen kokousten aikatauluttamista helpottaaksemme”.

Sitten oli kiitelty kahta Uuttamaata pohjoisempaa persoonaa mielenkiinnosta. Kaikki neljä mainittua persoonaa ovat yleisesti tunnettuja ja oikeasti ns. hyviä tyyppejä. Ministeriöllä on varmasti ollut syynsä, mutta onhan tuo perustelu tosi kummallinen, ikävä kyllä myös oireellinen. Sanon näin siitä huolimatta, että tunnen joka kerta Nuorisotyölehden toimitusneuvostoon lentäessäni suurta myötätuntoa Allianssin taloussihteeriä kohtaan.

Tässä vaiheessa pitää tunnustaa, että onhan meillä Inarissakin Sevettijärvi ja muut reunaseudut ja haasteet mahdollistamisessa ovat isot eikä nuorten huomioiminen usein kestä vertailua vaikkapa Inarin ja Ivalon kyliin.

Mutta valtakunnalliseksi aiottu hanke. Jos niissä yhteyksissä aletaan käyttämään edellä esitettyjä perusteita, niin hälytyskellojen pitäisi kilkattaa ja kovaa Nuorgamista Toholammille, laajemminkin.

Nuorisotyöläiset ovat hyviä ainakin yrittämään tasa-arvo ja yhdenvertaisuusasioissa. Niin pitääkin olla, mehän olemme rakkauden ammattilaisia. Ja me osaamme olla ja yrittää suhteessa sukupuoleen, kieleen, seksuaalisiin vähemmistöihin, vammaisiin, maahanmuuttajiin, saamelaisiin ja niin edelleen. Miltei kaikkeen, mutta vain miltei.

Järjestelmä on hyvä kirjoittelemaan yleviä periaatteita tyyliin Palveluiden saatavuuden yhdenvertaisuus ja tasa-arvo koko maassa. Vaan miten on?

Minä en tajua miksi alueellisesta yhdenvertaisuudesta puhuminen saatikka sen edistämiseen liittyvien tekojen tekeminen on edelleen niin älyttömän vaikeaa.

Miksi?

Skoeoe
Iso kiitos Erik Häggman alueiden asioiden esillä pitämisestä. Vielä kerkiät, pidä linja…!!!


keskiviikko 7. joulukuuta 2016

"Lappi vapaaksi - vapaa Pohjola" -tilinpäätös III (Julkilausuma)



Tässä tulee mainion ”Lappi vapaaksi” yhteistyöhomman viimeinen varsinainen blogipäivitys eli tilinpäätös III. Erilaisten kohtaamisten ja erityisesti Arabian nuorisotalolla käydyn keskustelun pohjalta Pohjosen Vinkkelin osapuolet ovat sorvanneet seuraavan julkilausuman. Painavaa tekstiä…

JULKILAUSUMA

Pohjosen Vinkkelin yhteistyörengas (Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostot sekä Inarin nuorisovaltuusto) teki yhteisen vaikuttamismatkan pääkaupunkiseudulle 24. – 26.11.2016 ja lausuu seuraavaa:

Me kiitämme/huomioimme kaikkia tahoja, jotka osoittivat kiinnostuksensa Lapin ja saamelaisnuorten asiaan;

Me painotamme, että Lappi ja Barentsin pohjoinen alue ovat luonnostaan kansainvälisiä alueita, joiden elinvoimaisuus tulee luontevasta ylirajaisesta yhteistyöstä;

Me korostamme, että Lappi on voimavara koko Suomelle. Lapin kansainvälinen merkitys Suomelle on kiistaton. Kansainvälinen menestyminen vaatii kuitenkin monipuolista elinkeinorakennetta unohtamatta perinteisiä saamelaiselinkeinoja, jotta paikallisten ihmisten hyvinvointi ja elinolosuhteet turvataan;

Me nostamme esiin Tornio-Haaparanta alueen yhteistyön hyvänä käytännön esimerkkinä, jossa koulutuksen, liiketoiminnan ja infrastruktuurin alalla toimitaan yhdessä ennakkoluulottomasti, jotta alueen elinvoimaisuus säilyy ja kehittyy;

Me muistutamme, että saamelaiset ovat Suomen ja Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa, jonka perinteinen asuinalue kattaa Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoiset alueet ja Venäjällä Kuolan niemimaan;

Me kannustamme kaikkia osapuolia edistämään yhteisen, rajat ylittävän saamelaiskoulun perustamista Tenojokilaaksoon, missä rajat ylittävä Utsjoki-Sirma-kouluyhteistyö on nähty tärkeäksi keinoksi säilyttää ja elvyttää uhanalaista saamen kieltä;

Me esitämme, että Torniossa kehitetty ns. Keroputaan malli otetaan käyttöön koko maakunnassa. Täten mielenterveyspalveluita kehitettäisiin enemmän kohti matalan kynnyksen palveluita. Kannatamme myös sitä, että hoitomuodoissa painotettaisiin enemmän tasa-arvoista keskustelua ja sosiaalisten taitojen vahvistamista lääkepainotteisen hoidon sijaan. Haluamme myös korostaa, että hoitohenkilökunnan vaihtuvuutta on pyrittävä vähentämään, jotta asiakkaalle voidaan tarjota katkeamaton hoitosuhde koko paranemisprosessin ajaksi;

Me pelkäämme, että saamenkielisten lasten ja nuorten psykiatristen palveluiden saaminen rajan yli Norjan puolelta heikentyy uuden SOTE-mallin myötä. Painotamme myös sitä, että lasten ja nuorten mielenterveys-palveluiden saavutettavuus on turvattava koko maakunnassa SOTE-uudistuksen yhteydessä;

Me viittaamme FT Tomi Kiilakosken tutkimukseen ”I am Fire but my Environment is the Lighter”, jossa tulee esille, että Barentsin alueen nuorten on kehitettävä kyky lähteä ja tulla toimeen kasvuoloistaan poikkeavassa ympäristössä ja hyväksymme sen, että joudumme tukemaan nuortemme lähtöä;

Me tuomitsemme määrätietoisen keskittämisen politiikan, joka heikentää ajatuksia nuorten paluumuutosta. Keskittämistä painottava yhteiskunta antaa Lapin nuorille viestin siitä, että alue ei tarjoa heille tulevaisuutta. Niinpä toteamme, että koulutuksen vähentämiselle Lapissa on tehtävä loppu. Koulutuksen muutosten täytyy tapahtua koulutuksen sisällön, ei sen lopettamisen tai vähentämisen kautta;

Me otamme ilolla vastaan lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttilan esityksen saamelaisten kansallispäivän 6.2. tekemisen kaikkien Suomen koulujen juhlalliseksi teemapäiväksi tietoisuuden lisäämiseksi saamen kielistä, saamelaisten historiasta ja nykypäivän saamelaiskulttuurista;

Me seisomme yhteispohjoismaisen kansalaisuuden luomisen takana. Yhteispohjoismainen kansalaisuus helpottaisi pohjoisten ihmisten arkea, lisäisi liikkuvuutta ja edistäisi taloudellista toimeliaisuutta Lapin alueella. Sen myötä alueen nuorten mahdollisuudet elää halutessaan synnyinseudullaan paranisivat merkittävästi.

POHJONEN VINKKELI

Eemeli Kokkonen, puheenjohtaja Inarin nuorisovaltuusto
Laura Pieski, puheenjohtaja Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto
Eetu Miettinen, puheenjohtaja Tornion nuorisoneuvosto