torstai 19. huhtikuuta 2012

Rakkauden ammattilaisten kokoontumisajot...




"Onko väliä sen, hän minne menee yöksi,
       hän sai ammatiksi rakkauden, mutta ei tee sitä työksi,
            minkälaisen kohtalon, sai hyvä mies ja hyvä nainen,
                 ihminen, joka on....
                     rakkauden ammattilainen..."

Juankosken suuri poika, suomalaisen rocklyriikan ykkösnimi, kansantaitelija Juhani Leskinen tiesi tämänkin. En tiedä tietävätkö kaikki, mutta Juice teki tämän koskettavan biisin meistä, nuorisotyöntekijöistä. Olen hyräillyt biisiä tässä pari päivää, kun osallistuin kahden väliinjätetyn kierroksen jälkeen Rakkauden ammattilaisten joka toinen vuosi järjestettävään kokoontumisajoon, Allianssi -risteilylle. Nuorisotyöläinen tavoittaa takuuvarmasti biisin tunnelman viettäessään laatuaikaa vuorokauden ajan seuranaan hyvän matkaa toistatuhatta kolleegaa. Ja se, joka ei tavoita tuota tunnelmaa, on väärässä porukassa...

En edes muista milloin tultiin siihen, että ammatillisen osallistumisen saattoi rakentaa pelkkien Rovaniemen reissujen varaan. Pysyminen ajantasalla, nopea tieto uusista virtauksista sekä oman työn tunnetuksitekeminen ovat jo pitkään vaatineet valtakunnallista osallistumista ja näkymistä. Verkostoituminen ei ole pelkkä klisee, se on välttämättömyys.

Ajoittaisina heikkouden hetkinä tuntuu siltä, että nuorten hyvinvointia rakennetaan nuorisotyöntekijöiden huonovointisuudella. Peli on koventunut, kierrokset nousseet ja haasteet kasvaneet. Tästä näkökulmasta on hyvin ymmärretävää, että myös rakkauden ammatilainen kaipaa joskus vertaistukea ja ajatusten vaihtoa.

Laiva on tuolle varsin vaativa ympäristö, jengi hajaantuu ja sokkelikkoa riittää. Vuorokausi on kuitenkin oikein käytettynä riittävä aika tavata kymmenittäin ihmisiä monenlaisista organisaatoista. Heitä oli nytkin niin paljon, ettei tässä kannata luetella. No kumminkin niin, että jostain syystä Helsingin nuorisoasiainkeskuksen porukoita ei tule isommin tavattua. Nyt tuli ja menköön erityiskiitokset mukavasta tuokiosta. Ja vielä kerran: minä en ole valelappilainen, minä olen inarilainen nuorisotyöntekijä ja erittäin ylpeä sitä. Niin kerta, meillä ei näillä jutuilla pelleillä :D   

Ja tietenkin: lappilaisten nuorisotyöntekijöiden sielunmaisemat kohtaavat kerta toisensa jälkeen, yhteisöllisyys ei ole pettänyt kertaakaan. Ei tälläkään...

Allianssin haasteet

Suomen nuorisoyhteistyö Allianssi on iso nuorisotyön toimija. Se saa runsaasti tukea toimintaansa opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja nauttii ministeriön arvostusta ja luottamusta. Allianssi tekee paljon ja nuorisotyöntekijöiden on kiittäminen järjestöä risteilystä sekä valtakunnallista nuorisotyöntekijäpäivistä. Allianssi yhdistää suomalaista nuorisojärjestökenttää ja tavoittelee keskeisen nuorisotyön kehittäjän roolia.

Kuntapuolen nuorisotyöläisen näkökulmasta Allianssi on lähinnä nämä kokoontumisajot ja Nuorisotyö-lehti. Muutoin järjestön kuva ainakin pohjoisessa on jotenkin hahmoton, jää epämääräiseksi ja etäiseksi. Asialle on varmaankin omat historialliset syynsä, en tunne taustoja.


Mutta: vaikka olen Nuorisotyölehden kautta Allianssin luottamushenkilö, niin tervehdin ilolla niitä kriittisiä kysymyksiä, jotka liittyvät järjestön kuntasuhteeseen. Se on ratkaistava jotenkin. Näin on, mikäli Allianssi haluaa olla keskeinen nuorisotyön kehittäjä Suomessa. Yrittää toki voi, mutta oma vahva käsitykseni on, että ilman kuntakentän mukanaoloa yritys jää yrityksen tasolle.

Havaintoja


Mitä muuta risteilyllä? Ohjelmaa on paljon ja valintoja tehdään.  Aki Riihilahti on loistava puhuja ja työhyvinvointiin liittynyt teema ajankohtainen ja hyvin valittu. Kuntauudistus puhuttaa ja jakaa tietenkin mielipiteitä. Nuorisotyölehden seminaarissa käytiin asiasta kiintoisaa debattia.

Olin valmistautunut pitämään oma-aloitteisen puheenvuoron, jossa ymmärrän hirveästi sitä osaa maata, joka varmuuden vuoksi vastustaa kaikkea mahdollista muutosta. Tätä ajatteluahan on Lapissa aika runsaasti ja kyllähän se tosi on, että jäljet pelottavat. Keskittyminen näivettää ja palvelut sekä kansalaisia koskeva päätöksenteko saattaa karata tosi kauas. Kokemukset eivät rohkaise.

Luovuin kumminkin aikeestani. En viitsinyt. Panelistien joukossa esiintynyt Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston sekä Suomen Saamelaisnuorten edustajisto hoiti osuutensa niin charmantisti, että vaiensin sen sisäisen kaiken kieltävän v-mäisen ei -virkamiehen. Inka, Ida, Sarkkis ja Unna hoitelivat hommelin tyylillä ns. himaan ja minulta lähti henkisesti matto jalkojen alta. Hyvä niin, löytyy varmaan muita foorumeita ja jos ei löydy, niin aina voi mennä autiolle Inarinjärven rannalle huutelemaan.

Suuri on kaunista

Osallistuin myös nuorisotutkija Tomi Kiilakosken vetäämään nuorisotyötä kehittämässä -istuntoon.  Allianssi ei ole omalla osaamis- tai mukavuusalueella myöskään silloin kun lähdetään isommin kehäkolmosen ulkopuolelle tai ainakin pois suurista kasvukeskuksista. Uusi muistutus tästä tuli taas. Kehittämispanelistit olivat akselilta Tuusula - Hämeenlinna - Kokkola - Oulu, selväpäisiä ja osaavia toimialansa edustajia ja kiintoisa keskustelu sinällään.

Taas kerran minua kumminkin ärsytti se, että se toinen nuorisotyön Suomi, se väkimäärältään ja työntekijäresursseiltaan pieni, muuttotappioinen Suomi puuttui. Se nuorisotyön Suomi, jossa kehittämisstrateginen suunnittelu on enimmäkseen arjen hallinnasta nousevaa kehittymistragedian välttelyä.

En viitsinyt kommentoida vaikka liki liippasi. Hienoja linjauksia kuunnellessa tulee aina jotenkin semmoinen alistuneen riittämättömyyden olo. Se on muuten yksi rakkauden ammattilaisen tyypillinen oireyhtymä: vaikka luulet tekeväsi kuinka paljon, niin tiedät, että se ei riitä mihinkään. Pelottava ulottuvuus, jos se jää päälle ja näissä seminaarivisioinneissa se herää kiusallisesti henkiin muistuttaen olemassaolostaan.

Pitää siis edelleen toisissa yhteyksissä uupumattomasti muistutella, että Suomella on monet kasvot. Ehkä jonain päivänä se pieni ja pippurinen saa äänensä panelistien joukkoon. Syytä olisi kyllä kutsun kuulua... Ai niin: miksi me muuten jäädään katveeseen näissä kehittämiskeskusteluissa. En tiedä, ehkä suurilla kunnilla on kovempi ääni ja keskusjärjestöt toimivat pääosin pääkaupunkiseudulla tai jotain muuta mystistä. Tämä alueyhtälö on myöskin asia, mikä Allianssin on parempi ratkaista jotenkin, jos se todella pyrkii oikeasti maan merkittävimmäksi nuorisovaikuttajaksi.

Senioreita ja junioreita

Allianssin kylkeen on syntynyt myös senioriklubi, jossa pitkään nuorisotyötä tehnet ja osin jo eläköityneet nuorisopersoonat pitävät yhtä. Aivan loistelias idea. Nuorisotyöläisyyteen liittyy tosi paljon ns. hiljaista tietoa, jonka kanavoimisessa klubi on hyvä väline,

Tapasin klubin puheenjohtaja Sinikan sekä jäsen Pilkkeen. Aivan mahdottoman mukavia kohtaamisia. Tulin tunnustaneeksi, että olen jo täyttänyt jäseneksi hakukaavakkeen, enää puuttuu vain etusormen klikkausliike.

Lähestytään väistämätöntä. Tästäkin sain uuden muistutuksen ihan mukavalla tavalla. Laivalla oli kaksi Inarin entistä nuorisovaltuutettua, Jenni Osku ry:n puheenjohtajana ja Sarkkis Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston varapuheenjohtajana. Oli herkistävä kokemus jutella. Niin, minnehän ne osallisuuden polut lopulta johtavat. Aika sydäntä riipaisevaa oli myös kuulla, että joskus on tullut tehtyä jotain oikein tai ainakin lähes. Nuorisotyöläisen sielunmaisemassa ne hetket ovat sellaista käyttövoimaa, että alta pois.

Niin. Kohta taitaa olla aika, jolloin jennit ja sarkkikset ottavat vallan ja pitää pistää se hiton hakemus liikkeelle. Hmmm, ehkä kuitenkin on vielä hyvä, että se lomake on semmoisella muistikulla, joka tätä päivitettäessä on kolmensadan kilometrin päässä. 

Miettii
Skoeoe
yksi monista rakkauden ammattilaisista



perjantai 6. huhtikuuta 2012

Saamelaisnuorten taidetapahtuma ja Sajos


Maalis-huhtikuun taitteessa Inarin kirkokylässä on vietetty varsinainen kulttuurinen superviikko, jota läsnäolollaan kunnioitti itse uunituore tasavallan presidentti Sauli Niinistö.  Kiihkeän tapahtumaviikon perinteinen kekkeri oli Inarin vuosittainen kevätkarnevaali Porokuninkuusajot. Nyt oli muitakin syitä mittaville kokoontumisajoille ja kaiken selittävänä tekijänä oli Sajos, sen viralliset avajaiset monine oheistapahtumineen.                                      
Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksen synty Inariin on asia, jonka merkitystä saamelaiselle kulttuurille ja päätöksenteolle sekä alueelle ja sen asukkaille ylipäänsä ei vielä varmaan ymmärretä.  Itse en päässyt saamelaisten parlamenttitalon  virallisiin vihkiäisiin. Kunnasta toki oli runsas edustus, mutta nuorisosihteerin statuksella ei rankilistalla noustu valittujen joukkoon.

No sille sinällään sama. Yhteistyötä saamelaisnuorten kanssa on tehty ja tullaan tekemään ainakin, jos se minusta riippuu. Niinpä kun avajaiskekkereihin sisältyi myös kaikille avoin kansalaisjuhla kulttuuriohjelmineen, kakkukahveineen ja talon esittelyineen niin sinne piti mennä, tietenkin. Ja jos oli porukkaa edellispäivän virallisessa osuudessa, niin kutsu oli kuultu myös avointen ovien päivänä, säpinää riitti.

Minulla oli kiintoisa tuokio Saamelaiskäräjien hallintopäällikkö Juha Guttormin kanssa, kun haastattelin häntä paikallisradioon. Juha on tuttu mies pitkältä ajalta ja 12 vuoden ajan Sajos on pitänyt hänet liikkeessä. Olipa mukava kohdata helpottunut ja tyytyväinen projektinvetäjä. Tyytyväisyyden Juhalle suo mieluusti, ponnistus on ollut kova ja haasteet mittavia. Helppo on uskoa  hänen näkemykseensä siitä, että oli viimeiset hetket, talouden kiristyessä Sajoksen kaltaisten hankkeiden ylle liihottelee nyt isoja uhka- ja epävarmuustekijöitä. Ne ovat niin isoja, että toteutuminen saattaa jää haavetasolle.

Saamelaiset ovat kuitenkin saaneet ansaitsemansa parlamentin ja keskuksen, lopultakin. Itse toivon, että keskus myös yhdistäisi pohjoisen väestöä, lisäisi aitoa monikulttuurisuutta ja eri väestöryhmien välistä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta. Keskustelu alueen eri väestöryhmien välillä käy kumminkin aika kuumana ja ylilyöntejäkin on nähty. Pelkään pahoin, että sävy tästä vielä kovenee ja rintamalinjoja jatkossa vedetään tavalla, joka ei ole alueen asukkaille ja yhteselle elämälle eduksi. Pohjoisen haasteet ovat maan keskittämispolitiikan pyörteissä jatkossa niin isot ja monin osin kaikille jakamattomat, yhteiset, että eripurasta hyötyvät vain keskittäjät ja paisuvat kunta- ja aluekeskukset. Alueen elinolojen ja yvinvoinnin puolustamisessa ei paikallisia ristiriitoja ja eriseuraista uhoa kaivata.

Niinpä toivon paikallista malttia, reilua vuorovaikutusta ja suvaitsevaisuutta. Tätä toivon kaikilta kuviteltavissa olevilta tahoilta, jotka elävät keskenään pohjoisen oloissa. Toivon myös olevani täysin harhateillä, kun epäilen, että vastakkainasettelu ei suinkaan ole ohi...

Saamelaisnuorten taidetapahtuma - Nuori Kulttuuri järjestelmän lippulaiva

Inarin  mahtiviikko piti sisällään myös Nuori Kulttuuri Sounds 2012 tapahtumasarjaan liittyneen saamelaisnuorten taidetapahtuman. Sajos oli kehys myös tälle ja pitkästä aikaa pääsin oikein kunnolla fiilistelemään tapahtumaan, johon ensikosketuksen sain Utsjoella vuonna 1984.

Olen usein todennut, että saamelaisnuorten taidetapahtuma on ihan omassa sarjassaan koko taidetapatumajärjestelmässä. Se ei ole mikä tahansa aluetilaisuus. Viimeksi Nuori Kultturi hommaan liittyen olin Lapissa Kemijärven aluetapahtumassa maaliskuussa 2007. Kulttuurikämpällä soitetussa musiikkitapahtumassa oli paljon taitavia bändejä ja hyvä meininki sinällään, mutta yksi uupui: yleisö. Bändit esiintyivät toisilleen.

Saametapahtumassa on toisin: se on koko historiansa ajan kerännyt suuret joukot paitsi esiintyjiä
niin myös heidän vanhempiaan ja muuta kiinnostunutta yleisöä. Näin oli nytkin: Sajoksen auditorio oli umpitäyteen ahdettu, runsaat 450 henkilöä on iso porukka. Tapahtuma on aina ollut myös muuta kuin esiintymistä: se on ollut osa saamenkielten ja kokonaisten kulttuurien elvyttämistä. Tapahtumaan sisältyy runsaasti esiintymisen ja osallistumisen riemua, pärjääminen ei ole pääasia. Pääasia on kohdata muita ja osallistua. Toki osa esiintyjistä kilvoittelee tosissaan niistä muutamasta armoitetusta paikasta, jotka johtavat edustusmatkalle koko maan tapahtumaan.

Sajoksessa vietettiin saamelaislasten ja nuorten musiikillista ilotulitusta oikein urakalla. Tulevaisuus näyttää hyvältä. Tapasin monia tuttuja. Muutama on jo lähtenyt Inarista ja omien tapahtumakokemusten innoittamina olivat nyt paikalla lapsiryhmien ohjaajina, Tapahtuma ruokkii siis itseään, mahtavaa. Tapasin myös esiintyneitä nuoria, joilla on takana useita kertoja ja aina pitää kuulemma tulla, hienoa.

Saamenkulttuurin nuoret lähettiläät

Vuonna 1984 päädyin muuten värikkäiden vaiheiden jälkeen legendaariselle reissulle valtakunnalliseen taidetapahtumaan Lahteen. Inarin ja silloisen Saamelaisvaltuuskunnan kulttuuribussissa oli mukana muuan Riutulan lapsiryhmä. Sittemmin siitä on eriytynyt yhtäältä Angelit ja toisaalta soolouraa luonut maineikas Ulla Pirttijärvi.

Muita vastaavia löytyy. Muistan Anna ja Pirita Näkkäläjärven, serkukset, joista Anna esiintyy edelleen yhtyeessään Ánna-Maret Ensemble ja Pirita luo uraa saamelaispolitiikassa. Elokuvanäyttelijänä tunnettu Anni-Kristina Juuso ja Karigasniemeltä lähtöisin olevat Jiella -yhtyeen nuoret naiset ovat hankkineet kokemusta tapahtuman kautta, Myös vuotsolais-inarilaisen samerockyhtyeen SomByn jäsenet ovat esiintyneet eri kokoonpanoissa valtakunnallisissa tapahtumissa. Näiltä osin on muuten jäänyt erityisesti mieleen toukokuun 2007 Turun valtakunnallinen tapahtuma, jossa Inarin kitarasankari Oula G. esiintyi kolmessa eri paikassa ja kokoonpanossa saman päivän aikana. Silloinen kulttuurisihteerimme Anita kuljetti nuorta miestä ja kitaraa taksilla ympäri kaupunkia. Kiirettä oli kuulemma pitänyt.

Monia muitakin kuin edellämainittuja tapahtuma on liikuttanut. Hienoja kulttuurinsa nuoria lähettejä kaikki. Tapahtuma on tarjonnut heille esiintymiskokemuksia, muiden nuorten vertaistapaamista ja mukavia elämyksiä. Niitähän tapahtuma tarjoaa toki kaikille esiintyjille. Mutta näille se on tarjonnut lisäarvona myös viestinviejän osan: mekin olemme olemassa...

Sajoksessa valittiin edustajat valtakunnalliseen Sounds 2012 tapahtumaan. Sekin on muuten Turussa ja tuomaristo päätti lähettää sinne mainion Hillbes -ryhmän Utsjokisuun koululta. Vanhempien sarjasta Turkuun matkustaa Sallan Eastrockissakin huomiota herättänyt The Slap Inarista.

Oivallisia valintoja, vaikka kaikki muutkin esiintyivät reippaasti ja hienosti....

Skoeoe