Haloo Helsinki (verkostoitumista, kehittämiskeskustelua ja virastoja)

Hallintonuorisotyöläinen verkostoituu. Tai ainakin parempi olisi. Verkostoitua voi varsin helposti omassa kunnassa, seutukunnassa ja maakunnassa. Se ei kumminkaan nykypäivänä riitä ja valtakunnallinen sekä kansainvälinen verkostoituminen merkitsee väistämättä matkustelua.

Verkostoitumisesta on tullut niin merkittävä osa työtä, että ajoittain nuorisosihteerin työpäiväkirja muistuttaa reissuvihkoa. Omituista kyllä reissaamisella on tapana kasaantua. Esimerkiksi viime syksy oli tässä mielessä suhteellisen siedettävä, mutta nyt tilanne on taas toinen: ensimmäinen vuosipuolisko heittelee toimialauskovaista virkamiestä sinne tänne. Kansallisesti tarkasteltuna suhteiden ylläpitäminen, edunvalvonta, oman kunnan nuorisopalveluiden markkinointi ja osallisuus kansalliseen kehittämiskeskusteluun merkitsee Helsingin matkoja. Lähes kaikki tässä mielessä löytyy pääkaupunkiseudulta.

Norjalainen halpalentoyhtiö on tehnyt palveluksen alueen matkailun ohella verkostoitujille, Kilpailu synnyttää painetta hintoihin ja niinpä Hesassa piipahtaa mutkin parhaimmillaan euromäärällä millä maanteitse lunastaa menolipun Rovaniemelle. Aikaahan kulkemiseen menee, mutta minkäs teet. Ei kaikkea voi hoitaa verkossa tai puhelimella. 

Omassa työelämässä on nyt koettu semmoinenkin ihme kun osallistuminen Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin luottamushenkilökoulutukseen. Se oli kiintoisa kokemus. Allianssi, joka toimii nuorten hyvinvoinnin puolesta on merkittävä nuorisojärjestöt yhdistävä organisaatio, jolla on käytössään Itä-Pasilassa kokonainen toimitalo ja johon opetus- ja kulttuuriministeriö panostaa paljon. Allianssi oli vastikään julkisuudessa kielteisessä valossa kolmen sen jäsenjärjestön suorittaessa näyttävän ja vähemmän tyylikkään ulosmarssin siitä.

Oli mielenkiintoista tutustua mm. järjestön strategiaan. Siihen oli istutettu tosi isoja asioita siitä miten järjestö tulevaisuudessa kokoaa koko nuorisotoimialan ja nähtäväksi jää mihin Allianssi pyrkimyksissään pystyy. Tehtävä on haastava, sillä kuntakentällä järjestöä pidetään melko puhtaasti nuorisojärjestöjen edunajajana ja niinpä siellä on etsitty erilaisia muita järjestäytymistapoja. Reuna-alueiden näkökulmasta Allianssi toimii lisäksi käytännössä kehäkolmosen sisäkaarteen eteläpuolella. No, poikkeuksena nuorisotyöntekijäpäivät/Allianssi risteilyt ja ainakin omalla kohdalla ylivertaisena ykkösenä Nuorisotyölehti, jota olen avustellut erityisesti viiden viime vuoden aikana suhteellisen ahkerasti.

Kun aikaa kerran oli, piti kumminkin ensin suoritella sivutuotteena muutama muu huolellisesti valittu vierailu, sillä yhden asian reissut olen dissannut jo aikoja sitten. Enpä muista milloin olen käynyt viimeksi osoitteessa Meritullinkatu 10, mutta useasti siellä olen käynyt ennenkaikkea silloin kun valmisteltiin nykyistä Nuorisokeskus Vasatokkaa.

Nyt piti piipahtaa jututtamassa työn kannalta tärkeää ministeriössä työskentelevää persoonaa Mikkoa. Samalla tuli katsastettua se minkälaiset tilat ministeriön nuorisoyksiköllä on. Vuonna 2006 ministeriössä ravattiin urakalla, kun valmisteltiin EU nuorisotoimialapäälliköiden Saariselän kokouksen yhteyteen mainiota Ovttas - yhdessä nuorisotapahtumaa. Silloin toimisto remontin takia oli evakossa Kalasataman liepeillä.

Ihan mukava come back. Tapasin Mikon ohella muita tuttuja virkahenkilöitä ja juttu viipyili tulevien asioiden ohella myös Saariselän Ovttas -tunnelmissa. Semmoinen selkeä jälkituntuma on, että nuoret taisivat onnistua esiintymisessään suorastaan erinomaisesti. Mukava havainto. Sitä sopii siinä prosessissa mukanaolleiden nuorten miettiä. Minä pohdin niitä ja minulla oli lisäksi hyvät ajankohtaiset jutut Mikon kanssa.  

Tällä kierroksella hakeuduin lisäksi virastoon, minkä kanssa olen toki ollut tekemisissä, mutta missä en koskaan aiemmin ollut käynyt. Opetushallituksen kolossaalisesta virastohirviöstä löytyy EU:n nuorisovaihtoon liittyvä henkilövaihdon keskus Cimo. Agendalla oli Barentskuvioita sekä vapaaehtoistyöntekijävaihtoon liittyviä juttuja. Kiva piipahdus, mukavia ja asiansahallitsevia ihmisiä. Maukalle menee kiitokset vieraanvaraisuudesta ja Terhille kiitos hyvästä haastattelusta, joka pääsee Radio Inarin aalloille myöhemmin keväällä Selvä Kelin kansainvälisessä teemalähetyksessä. 

Matkaa ei olisi siis tapahtunut ilman Nuorisotyölehteä. Muistelin koti-Ivalossa menneitä ja ensimmäisen juttuni tuohon maan johtavaan nuorisotyön ammatilliseen julkaisuun olen tainnut kirjoittaa joskus 1980 -luvun puolivälissä. Se muuten käsitteli Sodankylän ja Inarin nuorten Utsjoen kuntavierailua... Muutama alkuvuoden numero on minulla harmillisesti hukassa ja Allianssitalon kirjastossa oli hetki aikaa selailla vuosikertoja. Yksi hakusessa oleva numero on vuodelta 1990. Silloisen päätoimittajan Sepon kanssa koottiin valtakunnallisia nuorisokeskuksia käsitellyt teemanumero. Riemastuttavasti löysin tekstiä, jossa käytännössä pistin nuorisokeskusten ja Allianssitalon rahoituksen vastakkain sekä vastustin Helsinkiin suunniteltua nuorisotyön  kehittämiskeskusta.

No, ajat ovat toiset ja kaikilla toteutuneilla hankkeilla on perustelunsa. Lehteen liittyen olen jo aiemmin kirjoittanut, että olen arvostanut mahdollisuutta kirjoitella nuorisotyön pohjoisesta ulottuvuudesta tosi korkealle. Arvostan myös sitä, että tulin nimitetyksi lehden yhden naisen toimitusta tukevaan toimitusneuvostoon. Ensimmäisen yhteisen kokouskokemuksen jälkeen arvostan tilaisuutta entistäkin enemmän: uusia kontakteja, uusia verkostokumppaneita ja vallan mahdottoman mukavia oman osaamisalueensa ammattilaisia. Keskustelu oli välitöntä, vapautunutta sekä ideoivaa. Niinpä lähtökohdat ovat mainiot ja vire enemmän kuin myönteisen motivoitunut.

Enkä aio kehittämiskeskustelujen tuiskeessa unohtaa kirjoittamistakaan. Lapissa tapahtuu asioita, jotka ansaitsevat näkyvyyttä: maakunta laatii nuorisopoliittista ohjelmaa, saamelaiskäräjät saa uusien Sajoksen toimitilojen ohella uuden nuorisoneuvoston, Rovaniemi - Inari - Jyväskylä kolmikko edistää nuorten ja päättäjien välistä vuorovaikutusta kansainvälisen Flow 4YU -hankkeen kautta.

Onhan näitä. Kunhan vain olisi aikaa, niin...

Skoeoe

Uuden vuoden alkukilometrit...

No niin.... Hyvää alkanutta vuotta tämänkin kanavan kautta.

Vuoden ensimmäinen teksti pyrkii syntymään Ivalon mainion nuorisotila Stönön siniseltä sohvalta. Vajaassa vuorokaudessa Inarin uuden NuVan tarkoituksena on luoda toimikaudelleen pelinsäännöt, konkreettiset tekemiset sekä oma työnjako.

Ihan mukava ensituntuma viikonlopputöihin lajityypissään tämä. Aika hyvä kutina on siitä, että tämän porukan kanssa motivointi on melko helppoa. Poppoo on ryhmäytellyt itseään perjantai-illan mittaan sillä tavalla, että huomiselta työskentelyltä sopii odottaa paljon. Kitaroissa on nyt puolenyön lähetessä lupaava soundi ja hyvä niin. Edessä on sellaisia aikoja, että NuVa asuinkuntansa nuorten äänitorvena ei ainoastaan Inarissa vaan kaikkialla on paljon vartijana. Myös nuorisotyö ja sen työntekijät tarvisevat kriittisen sparraajan ja puolestapuhujan.

Niinpä NuVan koulutukseen kannattaa panostaa. Jatkossa ei riitä se, että huudetaan korkealta ja kovaa, sanomiselle joutuu asettamaan desibelien ja fonttikoon rinnalle kovat laatuvaatimukset.

Tosi mukavaa on sekin, että läsnä on nyt porukoita melko kattavasti koko kunnan alueelta. Oli hiukan hankalaa löytää pohjoisimmille nuvalaisille kyydit kuntakeskukseen. Äkillisen säästövimman puuskassa sekä yhteen työperäiseen asiaan liittyvän ja megalomaaniset mittasuhteet saaneen keljutuksen ärsyttämänä päädyin tekemään hakureissun itse. Toki oli asiaa myös Inarin koulun rehtori Yrjölle, mutta pääasia oli purkaa nelos- ja Sevettijärven teille kiukut sekä turvata reunaseudun Hannelelle ja Sannalle mahdollisuus osallistua.

Yhdenvertaisuudella on hintansa. Trippimittari näytti reissun jälkeen 276 ajokilometriä, mutta ihan sama: tytöt pääsivät mukaan ja se kiukku katosi Partakon tietämissä talvipimeään pohjoisinarilaiseen mäntymetsään. Välimatka yksinoloinnen on joskus ihan iloinen asia...

Ensikosketus Sajokseen

Vuoden ensimmäinen nuorisotoimiston työkokous pidettiin Vintillä Inarissa. Mukava juttu oli se, että seuraan oli saatu Emppu, viestintäpajan ihkauusi toiminnanohjaaja. Ei ollut mitenkään helppo rekrytointi, tarvittiin kolme hakukierrosta ja koko vuosi 2011. Ainoa asia, joka prosessissa irtosi helpolla oli kunnanjohtajan täyttölupa, hieno juttu sinällään se. Alettiin jo hiljalleen virastolla kyselemään kiusallisia, kun kesti niin kauan.  Viimeisellä kierroksella ei kumminkaan jätetty enää mitään sattuman varaan ja takavarmistellessa viivähti jokunen extraviikko. Mutta: parempi myöhään, kun ei koskaan.... Hyvältä näyttää, josko tässä se nettiradiokin tänä vuonna, lopultakin.

Piipahdettiin porukalla myös 9.1.2012 yleisölle avatussa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, jossa työskentelevä Saamelaiskäräjien nuorisosihteeri Inka emännöi meille opastetun kierroksen. Komea on saamelaisten parlamenttitalo ja saamen  kulttuurin kehto Suomessa. Ei ihme, että maakunnan tiedotusvälineissä on ennustettu Inarin kirkonkylälle vahvaa kasvun tulevaisuutta. Sajos on jatkossa kylän ehdoton lippulaiva ja itse kuulun heihin, jotka odottavat Inarin myönteisen nousukierteen jatkuvan lähivuosina. Se on väistämätöntä, sillä siinä määrin isoja satsauksia kylälle on Sajoksen ohella muutoinkin tehty viimeisten parin kolmen vuoden aikana.

Oli muuten mukava havaita, että tähän samaan uskoivat täällä Stönöllä kaikki Pohjois-Inarin nuvalaiset. Mahtavaa, mahdollisuuksia on kun nuorten tulevaisuususko on vankkumaton. Toivottavaa on, että kirkonkylän aikuisväestö ymmärtää tämän kaiken ja jaksaa osaltaan kannustaa nuoriaan. 

Vielä Sajokseen.  Sieltä löytyy kaiken ohella pitäjän mittavin auditorio, josta tulee varmasti lukuisten kokousten sekä konserttien ja muiden kulttuuritapahtumien hieno tapahtumapaikka. Päätettiin, että seuraava Inarin työkokous pidetään 29.3., jolloin Inka porukoineen järjestää Saamelaisnuorten taidetapahtuman. Sinne mennään ja hyvissä ajoin, sillä teemana on musiikki ja perinteisesti tapahtuma vetää isotkin areenat täyteen esiintyjiä ja yleisöä. Hieno juttu se ja luulenpa, että mikään Nuoren Kulttuurin tapahtumista ei yllä samaan suosioon.

Uusia kuntarajoja odotellessa

Lähestyvien presidentinvaalien ohella  laajaa poliittista sekä kansalaishuomiota on herättänyt maan nykyhallituksen härkäpäinen pyrkimys laajamittaiseen kuntaremonttiin. Julkisuudessa on esiintynyt erilaisia karttoja sekä spekulaatioita. Kiintoisaa nähdä miten käy.

Pohjoisessa on älähdetty viimeiselle, etukäteen Suomen Kuvalehteen vuotaneelle kuntakartalle. Pohjois-Lapille tämä suunnitelma luultavimmin sopisi, sillä siinä sekä Sodankylä, Inari että Utsjoki säilyisivät itsenäisinä. Ainoa "takaisku" olisi se, että Inari menettäisi ilmeisesti maan suurimman kunnan statuksen Itä-Lappiin synnytettävälle suurkunnalle. No, Sallan kunnanjohtaja on jo jyrähdellyt maaseudun tyhjentämisestä ja palveluiden karkaamisesta kauas pois entisistä kuntakeskuksista.

Elinkelpoisuus on hyvä, mutta tottavieköön myös perin suhteellinen asia. Kyllä koolla on väliä. Tätäkin näkökulmaa tuli pohdiskeltua aiemmin päivällä kun ajelin yksinäni jossain Väylän ja Partakon välillä. Ei ole helppoa nykyistenkään suurten kuntien reuna-alueilla saatikka sitten useitten suurten kuvitellussa yhdistelmässä.

Odotellaan nyt kumminkin minkälainen haloo kuntarempasta nousee. Melkoinen huuto luulisin...

Skoeoe