Mitäpä edelliseen on lisättävää...

Oikeastaan ei mitään...

Pakko pistää kumminkin yrittämään. Meillä on ollut tarkoitus, Marilla ja minulla ottaa Selvä Keli radiosessioihin mukaan alkusyksyllä inarilaisia nuoria, paljon nuoria. Nuoria ja positiivista otetta asioihin. Alku onkin ollut hyvä.

Ei voi mitään, mutta nyt joudutaan muuttamaan käsikirjoitusta ja keskittymään vakaviin asioihin. Tullessani tänne Rovaniemelle soittelin nelostieltä joutessani Marille Ivaloon noin Sodankylän tietämiltä ja sovittiin, että Kauhajoen tapahtumat määrittävät seuraavan Selvä Keli radioshown sisältöä.

Koska lienee armeliasta säästää nuoria pohtimasta julkisesti asiaa, niin kutsun saa yksi - kaksi aikuista. Ajatus on pohtia ajan ilmiöitä, perheiden tilannetta Inarissa, median vastuuta sankarimyytin luomisessa ja ylläpitämisessä... Ulottuvuuksia kyllä riittää, katsotaan ketä saadaan studiolle torstaina 2.10. klo 19.00.

Joku voisi kysyä, että onko inarilaisen paikallisradion syytä vatvoa Pohjanmaalla tapahtunutta. On, on ja vielä kerran on. Kauhajoen tapahtuma on järkyttävä. Avoimia kysymyksiä on paljon ja selkeitä vastauksia hämmentävän vähän. Läheisten ja ystävien surun ja tyrmistyksen määrä on mittaamaton. Miksi? Miksi tällaista tapahtuu?

Ja entä tästä etenpäin. Pelottavaa on se, kuinka yhteismitallisesti Pekka-Eric Auvinen Jokelassa ja Matti Saari Kauhajoella ovat toimineet. Inhorealisti päätyy pikavauhtia ajattelemaan, että onko kaikki todella pelkkää sattumaa...

Pakosta päätyy pohtimaan, että joko joku jossain on jo nyt määrittänyt sen seuraavan hetken. Sankarimyytin syntyminen vaatii yhä enemmän: seuraavaksi kuolee 20 ja tekijä varmistaa, että koulu tai jokin julkinen rakennus todella palaa. Mikään ei riitä, mikään ei ole tarpeeksi. Se on kuin Big Brotherin formaatti: edetään kohti yhäti kovempia juttuja...Mikään ei ole tarpeeksi.

Niin. Ja voiko missään olla rauhassa. Se on kuin käänteinen lottovoitto. Missä tahansa voi joku patoutunutta vihaa sisällään kantanut ihmisyksilö päästää pimeät voimat valloilleen. Missä tahansa...

Viimeistään nyt pitäisi nostaa esille kaikki ennaltaehkäisevä työ ja sen arvo. Miten nämä tapaukset seulotaan mahdollisimman varhain. Jos joku on kuusitoistavuotiaasta asti suunnitellut vuosikausia laajennettua itsemurhaa, niin on älyllisesti kepeätä ottaa maalitauluksi yksittäinen poliisi, joka on vuosikausia myöhemmin tehnyt vääräksi osoittautuneen ratkaisun noudattaen voimassaolevia lakeja ja ohjeistuksia.

Polittisten päättäjien pitäisi ymmärtää, että kaikki pysyvä tuki ja panostus ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen maksaa siihen panostetut eurot takaisin moninkertaisina sekä taloudellisesti että ennenkaikkea inhimillisen hädän ehkäisemisen muodossa.

Toinen iso asia mitä pitäisi pohtia on se, että olemmeko tulleet rakentaneeksi yhteiskunnan, jossa onnistuminen ei ole enää oikealla tavalla hyve. Onnistuminen ja suorittaminen on ulkoinen pakko, yhteiskunnallinen tehoformaatti, johon jokaisen pitää sopeutua ja joka toimii kaikessa. Kaikki eivät jaksa tai istu tähän muottiin ja jäävät sivuun. Äärimillään takapotku on kova ja maksajina yksinäisen sielun lähiympäristö.

Jos tässä kaikessa on jotain hyvää, niin se ainakin on, että sattuu olemaan vaalivuosi...

Siitäkään ei jaksa kumminkaan innostua, ei jaksa.

S