Tuo päihdeputkenakin tunnettu tapahtuma väritti mennyttä työviikkoani. Kovin paljon muuta siihen ei mahtunutkaan: mitä nyt välttämätöntä perus-byrokratiaa, Rajarockin suunnittelua ja kuntavaalien radiolähetysten valmisteluja sekä Iso-Britannian Kentin nuorisotyöläisten delegaation vierailu...
Pitkäjänteisyys palkitsee...
Pakko on palata loppuvuoteen 1999. Elämä Ivalon iltaraiteilla oli tuolloin värikästä: alkomaholi virtasi ja nuorimmat kaljapussien kantajat olivat alakoulujen kutosia. Luulen, että silloin kokeiltiin myös sitä, että onko Inarissa oikeita markkinoita huumeiden välitykselle. Kannabiksen ja amfetamiinin kokeilijoita löytyi ja tuttuja nuoriahan niissä porukoissa oli. Silloiset tunnelmat olivat häkeltyneet, yllättyneet ja hivenen voimattomatkin.
Seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijöiden kesken pidettiin istunto ja todettiin, että kyseessä on kansankielellä ilmaisten paska yhtälö ja että tilanteeseen on syytä reagoida heti. Listattiin henkilöitä, joiden ajateltiin olevan kiinnostuneita ennaltaehkäisevästä ja paikallisesta nuoriin kohdistettavasta päihdetyöstä. Näin sai alkunsa inarilainen moniyhteisöllinen Selvä Peli verkostotyö, joka tänään tunnetaan kunnassa tosi hyvin.
Työlle asetettiin kunnianhimoinen tavoite: päihteiden käytön kokeiluiän aleneva suuntaus on pysäytettävä ja on pyrittävä siihen, että kokeiluja tehdään jatkossa myöhemmin. Sittemmin tuohon päätavoitteeseen on pyritty monin eri tavoin. Kantava ja luovuttamaton juttu on se, että työhön mukaan sitoutuneiden tahojen kaikki toiminta toteutetaan päihteettömän statuksen alla. Väittäisin, että Selvä Pelin oranssi-keltaisen logon sekä sen merkityksen tuntevat Inarissa kaikki.
Oikean valistuksen sietämätön pul(m)a
Yksi kovasti kestokeskusteluttanut teema on ollut se miten, milloin ja minkä ikäisiin nuoriin kohdistetaan varsinaista päihdevalistusta. Tämä on ollut varsin hankalaa pohdiskeltavaa, mielipiteitä on ollut monia. Toisaalta kaikille on ollut selvää ja helppoa se, että aikuisten pitää saada oma osansa valistuskakusta. Tässä mielessä myös keinot ovat olleet helpot.
No. Yksi juttu, jota on nuorille kohdennetettu vuodesta 2001 lähtien on moniammatillisesti toteutettu Selvästi riippumaton päihdeputki, jonka kohderyhmäksi on nyttemmin muotoutunut kunnan peruskoulun 5.- 6. luokkien oppilaat.
Vaikea sanoa mikä on syytä ja mikä seurausta. Näyttää kuitenkin siltä, että päihteiden käytön osalta tilanne Inarissa kuten muuallakin maassa on todellakin rauhoittumassa. Kalja ei ole enää ihan nuorten juttu. Toisaalta lukioikäisissä taas näkyy polarisoituminen: pidättäytyvien/kohtuukäyttäjien määrä kasvaa ja toisaalta he, jotka juovat, juovat aiempaa rankemmin. Kiintoisaa...
Mekanismit kehityskulkujen takana ovat monimutkaisia ja yksinkertaistamisia pitäisi välttää. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että Selvä Peli -tyyppisellä toiminnalla on myöskin oma kehitystä selittävä paikkansa. Yhteiskunnallisen keskustelun tiivistyminen ylipäänsä selittänee myös asiaa. Niin ja jotain pitää jättää myös nuorten omaan arvomaailmaan. Jos päihteettömyys onnistuu kultturisoitumaan niin sitten ollaan tosi hyvällä tiellä.
Tänä päivänä Selvä Pelin perustavoite on muuten edelleen sama. Ja voi sanoa, että Selvä Peli ei ole ollut ajattelussaan hukkateillä: on olemassa tutkimustietoa siitä, että riski mahdollisiin myöhempiin ongelmiin on sitä suurempi mitä varhemmin päihteidenkäyttöä kokeillaan.
Oma juttunsa on sitten se, että alunperin hankepohjainen Selvä Peli on tänään muutakin kuin ennaltaehkäisevää päihdetyötä: se on tavoitteellista verkosto-työtä ja pysyvä ajattelutapa nuorten asioiden edistämiseksi Inarissa. Hyvä niin, sillä yksin olet yksin. Joukkovoima on voimaa...Rosa ja Eve: SPR -nuorten etujoukkoa...
Studiovieraina oli kaksi mukavaa naispuolista opiskelijaa: Eve Kiviniemi ja Rosa Katajamaa Ivalosta.
Rupateltiin päihdeputkesta. Kumpikin tytöistä on ala-astelaisena tullut osallistuneeksi putkeen vuonna 2003. Nyt kutsui vapaaehtoistyö: Rosa oli putkessa Tilkkutäkkiläisenä ja Eve tukioppilaana.
Olipa jännää kuulla tyttöjä. Eka kokemus oli jäänyt hyvin mieleen ja työ järjestelyhommissa tuntui myös mukavalta. Olivat neidit sitä mieltä, että putki toteutetaan oikeaan aikaa ja oikealla tavalla. Kiintoisaa.
Realistisesta kotibilerastista juteltiin. Olikin mielenkiintoista havaita, että Ivalon ja lähikylien oppilaista kaikki pitivät demonstroitua kaaosta täysin mahdollisena, mutta Inarin kirkonkyläläisistä ei kukaan. Jännää, mistähän tämä oikein kertoo?
Jutskattiin myös siitä millaista huumevalistusta pitäisi kohdentaa lukioikäisiin.
Tyttöjen mielestä uskottavuus tulee omakohtaisen kokemuksen kautta. Elikkä entiset/nykyiset (?) käyttäjät kehiin. Itse en ole tästä oikein vakuuttunut. Väkisinkin syntyy ristiriitainen vaikutelma: älkää tehkö kuten minä, vaikka itse olenkin tästä onnistunut nousemaan... Jos shokkihoitoa todella halutaan, niin silloin pitäisi kyllä ottaa esimerkiksi toivottomat tapaukset, he joilla ei ole enää paluuta. Silloin oltaisiin mielestäni rehellisellä pohjalla.
Syksyn ensimmäinen lehtikatsaus
Lehdetkin oli luettu. Big brotheriin palataan myöhemmissä lähetyksissä.
Viikon myönteinen uutinen on se, että saamelaiskäräjät on saamassa rahoituksen nuorisotyöntekijän palkkaamiseen sekä nuorisolautakunnan perustamiseen, Uutiseen on uskominen, koska käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi on käväissyt opetusministeriössä tapaamassa Saarelan Ollia. Lapin Kansan mukaan keskusteluja on käyty myönteisessä hengessä. HIENOA!
Kokoomusnuorten tyttö-poikakalenterista keskusteltiin. Studioraati tuomitsi homman yksimielisesti paljaan pinnalliseksi. Studiossa kyseltiin, että missä on politiikan uskottavuus, jos tämä suuntaus valtaa alaa...
Tällaista tällä erää.
Toimituksen puolesta: mukavaa syyskuun loppua
Sebulon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti