Olipa ihan metkaa kirjoitella blogia Lahdessa, mutta taitaa kumminkin olla niin, että aina kotiolot muualla olon voittaa. Tätä kirjoitettaessa vallitsevat normiolot ja hyvä niin.
Olin varautunut olemaan vappuillan lähetyksessä ihan yksin studiolla, mutta yksi tekstiviesti muutti asian kokonaan. Vasatokan Mikahan se sieltä ilmoit-tautui tilaamatta ja yllättäen tukihenkilöksi illan lähetykseen ja monella tapaa se olikin hyvä ilmoittautuminen. Oltiin nimittäin Mortin kanssa Mikan varaan jo suunniteltukin jotain... Olin tietenkin muutenkin tosi innoissani. Harvinaista herkkua nuorisotyöntekijän arjessa on tekstari, joka alkaa sanoin: Terve. Tarvitsetko tukea... ja päättyy sanoihin: Minulla olisi aikaa.
Ehkäpä yhteisöllisyys ei olekaan kokonaan kadonnut, mahtavaa!!!!
Kaikuja eduskunnasta
Lähetys katsoi taaksepäin ja pureutui erityisesti Inarin NuVan eduskuntavierailuun.
Olipa lysti kuulla Seurujärven Jannen kommentteja vierailusta. Vierailu oli Jannen mukaan hänen eduskuntaviikkonsa ehdoton kohokohta. Inarin oman kansanedustajan viesti myös Inariin oli selkeä: Inarissa on hienoja ja valistuneita nuoria ja Inarin on syytä olla ylpeä nuorisovaltuustostaan.
Tästä asiasta on hirmu hankalaa, itseasiassa ihan mahdotonta, olla eri mieltä.
Selvä Kelin virallinen kanta ja linjaus asiaan on ollut ja tulee jatkossakin joh-donmukaisesti olemaan kirkas ja selkeä: Inarissa on hienot nuoret, joista Inarin on syytä olla ylpeä ja pitää hyvää huolta. Huolenpito on sellainen satsaus tulevaisuuteen, jota kukaan ei kadu. Paitsi siinä surkeassa tapauksessa, että satsauksesta lyhytnäköisten säästö-, tulostavoite- tai muiden syiden takia luovutaan. Selvä Keli paheksuu jyrkästi jo pelkästään teoreettista ajatusta moisesta lyhytnäköisyydestä.
Kansanedustajan kyselytunti oli kiintoisaa kuunneltavaa. Nuorten masentu-neisuus, saamelaisasioiden edistäminen, lääninhallitusten loppuminen, Kemijärven sellunkeiton kohtalonhetket tietenkin ja moni muu kiintoisa juttu tuli tentattua ja keskusteltua.
Yksi asia, josta siitäkin on hirmu hankalaa olla eri mieltä, oli Jannen yksiselitteisen selkeästi ilmaisema kanta äänioikeusikärajan laskemiseksi kuntavaaleissa 16 vuoteen. Se on hyvä kanta se. Luulen, että 1-2 ensimmäistä kierrosta voisi mennä alhaisella aktiivisuudella, mutta pitkällä tähtäimellä
ratkaisu lisäisi takuulla nuorten kiinnostusta yhteisiin asioihin. Tähän kuten nuorisotyöhön ylipäänsä pätee se, että ihan ensimmäisestä yrityksestä ei kannata lannistua, kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkitaan...
Kirkko on tässä vaalihomma-asiassa osoittanut edistyksellisyyttä, johon suomalaisen poliittisen järjestelmän tulisi mielestäni pikimiten pyrkiä. Seuraavissa seurakuntavaaleissa äänestävät 16 -vuotiaat. Kyynikko sanoo tähän tietenkin, että kirkollahan on hätä katoavista jäsenistään ja veroeuroista. Voi olla, mutta siitä huolimatta myös poliittisen järjestelmän olisi syytä olla kiinnostunut alhaisista äänestysprosenteista. On todella viimeinen aika edes yrittää jotakin.
Tunnelmapalasia eduskuntavierailusta sekä Inarin saamelaisnuorten elinoloselvityksen julkistamisseminaarista löytyy netistä osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja kuuntele Selvää Keliä tästä. Maanantaina 5.4. pukataan sinne ainakin senaattori Jannen ja Ivalon lukion opiskelijan ja NuVajäsenen Niittyvuopion Lauran ajatuksia.
Osallisuuden areenat- mahdollisuuksien lukumäärä vai sanoman laatu?
Hesareisulle osallistui muutama nuori, joka urakoi osallisuusasioissa ihan tosissaan. Puheenjohtaja Jennin urakka Saariselkä-Inari-Budapest-Helsinki-Espoo-Lahti-Saariselkä oli jo ihan mahdottoman tiukka.
En oikein tiedä mitä ajatella. Sinällään on hyvä, että nuorilla on mahdolli-suutensa. Mutta, mutta: First things first elikkä koulu ja kotihommatkin vaativat aikansa.
Näitä erilaisia lasten ja nuorten foorumeita ja parlamentteja, seminaareja, NuVa ry:tä ynnämuita on jo niin paljon, että homma alkaa käsittääkseni karata käsistä.Pienellä paikkakunnalla ei riitä rahat, ei aika eivätkä nuoret kaikkeen mitä järjestetään.
Sitäpaitsi: ammattinuorisotyöntekijänkin on hankala hahmottaa kokonaisuutta saatikka sitten satunnaisen tarkkailijan. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että määrillä päästään tuloksiin. Luulen, että jatkossa kysytään sisällön perään siis siihen, että se mitä nuoret sanovat on uskottavaa silloin kun laatu on korkeaa ja perustelut pitävät. Sisältö määrää, ei äänen voimakkuus tai sanomiskertojen lukumäärät.
Huhu kertoo, että kaiken paljouteen ollaan vielä suunnittelemassa maakuntien nuorisovaltuustoja. Niin... En tiedä milloin tulevat rajat vastaan. Nuoriso-valtuutetut ovat pääosin yläaste- ja lukioikäisiä. Heidän innostaminen on lopulta suhteellisen helppoa, joten olisi kohtuullista kysyä mihin ja missä määrin heitä kysytään mukaan osallisuusasioissa? Se on asia, jossa aíkuisilla on vastuuta ja paljon... Minusta tämä on kaiken innostuksen keskellä syytä pitää
kirkkaana mielessä. Loppuunpalaminen on asia, joka vaanii salakavalasti eikä kysele fyysistä ikää. Miettikäämme tätä.
Minne menet inarilainen nuorisotyö?
Viikolla pidettiin em. teemalla nuorisotyötä Inarissa ammatikseen tekevien seminaaripäivää Vasatokassa. Tavoitteena oli katsoa sitä miten tämän päivän inarilaiseen nuorisotyön yhteistyökuvioon oli päädýtty ja arvioida sitä miten yhteistyö toimii ja mitkä ovat sen heikkoudet ja mahdollisuudet suhteessa tuleviin haasteisiin.
Inarin vahvuus on se, että täällä on tehty jo koko 2000 -luku sitä mihin meitä valtiovallan taholta nyt patistellaan. Pohja on kunnossa. Matkaa on tietenkin edelleen paljon, mutta tiistain työpäivän jälkeen jäi kuitenkin hyvä olo: lähtökohdat ovat kohdillaan ja Selvä Peli -työ on pesiytynyt jo rakenteisiin.
Niinpä kaikki mukana olleet tahot, kunnan ja seurakunnan nuorisotyöt, Nuorisokeskus Vasatokka, SámiSoster ja Saamelaiskäräjät totesivat, että yhteistyö ja -esiintyminen nuorisoasioissa jatkuu edelleen. Foorumi on jatkossakin Selvä Peli -työryhmä, johon kuuluu em. tahojen ohella myös Helluntaiseurakunnan, Inarin 4H-yhdistyksen, Ivalon yläasteen koulun sekä nuorisovaltuuston edustus. Hyvältä näyttää. Myös nuorisotyöntekijöiden määrä Inarissa on korkealla tasolla ja yhteistyöllä tehoja voidaan vielä löytää lisää.
Mihin sitten jatkossa pureudutaan: Monikulttuurinen nuorisotyö (se paikallinen ja perinteinen monikulttuurisuus uuteen tietoisuuteen) ja yhteisöjen
merkityksen korostaminen ovat teemoja, jotka jatkossa nostetaan esille.
Asian työstäminen jäi tietenkin kesken kuten oli etukäteen odotettavissakin. Mutta: vielä on työssäolopäiviä jäljellä... Hyvä mieli päivästä jäi joka suhteessa... Kliseeloppu, ennenkin kuultu sellainen tälle kappaleelle kuuluu: tästä on hyvä jatkaa, oikein hyvä...
Avointa toimintaa nuorisotiloilla... niin ja kotioloissa
Vasatokassa puhuttiin myös siitä miten hyvin me nuorisotyöntekijät osaamme aistia nuoria ja muuttaa tarvittaessa tekemisiämme siten, että tarjonta ja kysyntä kohtaavat toisena. Harhalaukauksiin ei ole talouden reunaehtojen kiristyessä varaa juuri ollenkaan, joten jokainen tapahtuma ja toiminnallinen valinta pitäisi olla hyvin perusteltu.
Homma on hyvin haastava, sillä nuoret määrittävät asioita eri tavoin kuin me aikuiset. Muutama lähetys sitten siteerasimme Hesarista löytynyttä kirjoitusta, joka oli otsikoitu: Nuori unelmoi omasta perheestä ja matkustelusta. Stakesin ja Tekesin rahoittaman tutkimuksen mukaan Suomen suurimpien kaupunkien 15-24 -vuotiaiden nuorten unelmien täyttymys on ydinperhe ja sen kanssa tapah-tuva matkustelu (!!!). Tutkijat olivat yllättyneitä...
Juteltiin aika pitkään tästä. On nimittäin niin, että arkipäivän työkokemus vahvistaa havaintoa: entiset keinot eivät enää kaikin osin pure ja porukat ovat jossain. Arkipäivän kotikokemus liikkuu samoilla linjoilla: ei riitä, että nuorisotila Stönöllä on avoimet ovet. Kuulun 15 ja 17 -vuotiaiden ivalolaisnuorten vanhempiin. Ja katso: mehän vietämme paljon laadukasta aikaa paitsi omien lastemme kanssa, myös heidän kavereidensa kanssa. Rokki raikaa ja huulta heitetään...
Ihan mukavaa. Sitäpaitsi ammatillisestikin on ihan hyvä, että viisikymppisen tuntuma työn kohderyhmään säilyy tälläkin tavalla... Ei siitä ainakaan haittaa ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti