Meneillään on vielä yhteishaku ammattikorkeakouluihin. Lukioon ja muuhun ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen meni jo. Myös ylioppilaskirjoitukset päättyivät 31.3. pidettyyn saamenkielen kokeeseen.
Tässä kaikessa oli riittävässä määrin ajankohtaisuutta viikon vieraiden valikoitumiseen: studiossa elämän menoa pohdiskelivat Ivalon yläasteen koulun opinto-ohjaaja Timo Järvinen sekä abiturientti Pauli Orava Ivalon lukiosta.
Kylähulluksi itsensä esitellyt, monessa mukana ollut ja edelleen aktiivisesti osallistuva Pauli kertoi valkoisen lakin häämöttävän.
Selvä Keli onnittelee alustavasti jo nyt Paulia ja muita lukiourakkansa loppuun saattaneita. Selvä Keli myös toivottaa menestystä kaikille peruskoulun tai lukion päättäville nuorille heidän seuraaviin askeleisiinsa.
Kouluajan jälkeinen elämä...
Monella tavoin upeaa oli kuunnella Paulin varmaa näkemystä siitä miten nuoren miehen elämä etenee: armeijaan ja suomen kieltä opiskelemaan. He, jotka ovat lukeneet paikallislehti Inarilaisen PO signeerattuja juttuja taikka kuulleet Radio Inarista radioääni Paulia pitävät toimittajan uraa hyvinkin sopivana...
Abiturientti tuli myös kehuneeksi opinahjonsa: " Ivalon lukio on hyvä opiskelupaikka". Pohjanmaan lakeuksilta Ivalon rantautunut Timo Järvinen kertoi, että yhteishaussa Ivalon lukioon yläasteelta Ivalosta haki nyt 38 % ysiluokkalaisista. Osuus on viime vuosina pienentynyt. Varmaan tyyliinsä Timo arvioi, että täällä Inarissa ei eletä millään muusta maasta erillisellä saarek-keella: suuntaus on sama koko maassa ja kyse on ammatillisen koulutuksen arvostuksen noususta, jota isolta osin selittää työelämän vaatimukset.
Lukioon hakeutuvien lukuun liittyy myös uusi tilastoharha: todellisuutta muuttaa Inarissa uusi mahdollisuus suorittaa kaksois- tai kolmoistutkinto eli lukion ja ammatillisen koulutuksen yhdistelmä. Tämä tilaisuus avautuu inarilaisille nuorille ensi syksynä ja se on hyvä se.
Toinen "uusvanha" ja ensi syksynä käynnistyvä muutos, josta Timo tiesi kertoilla on Ivalon yläasteen koulun kymppiluokka -kokeilu. Sekin on hyvä juttu: joissain tapauksissa lisävuosi työssäoppimisjaksoineen ja päättötodistuksen vahventamisineen on takuulla parempi kuin armonvitosten ryydittämä vapautuminen perusopetuksesta.
Menoksi, mutta millä eväin...
Timon viesti niille peruskoulun päättäville nuorille (ja heidän vanhemmilleen), jotka poistuvat Inarista Sodankylään, Rovaniemelle, Tornioon tai mihin vaan ammatilliseen koulutukseen oli selkeä: käytännön peruselämisen taitoja ja normaali päivärytmi pitää hallita, kun lähtee.
Elämänmuutos 16 -vuotiaalla onkin iso kun tutuista kotiympyröistä päädytään muutaman sadan kilometrin päähän 1000 nuoren opiskelija-asuntolaan. Niinpä nuorisotyölläkin on tässä edessään iso haaste: tukea nuorten kasvua ja itsetunnon kehitystä kaikin tavoin.
Etelän isoissa kaupungeissa puhutaan maahanmuuttajatyön tarpeesta myös nuorisotyössä ja syystä kyllä. Täällä pohjoisessa pitäisi varmaan alkaa kehittämään työtä, joka painokkaasti kohdistuu nuorille kunnastamuuttajille.
Vaatimusten ja todellisuuden ristiriita
Lehtiäkin oli luettu. Viikon yksi hieno nuoria koskeva uutinen löytyi Lapin Kansasta: kotikaupunkini Rovaniemi perustaa nuorisotila Mondelle yhden uuden nuoriso-ohjaajan toimen. Se on hyvin kiintoisa ja hyvin myönteinen uutinen erityisesti, kun huomioidaan lähtökohdat: maalaiskunnan ja kaupungin yhdistyessä uusrovaniemen arveltiin pärjäävän vähemmällä henkilöstöllä. Selvä Keli onnittelee Rovaniemen kaupungin nuorisotoimistoa tai mikä se sitten nimeltään nykyisessä tilaaja-tuottajarovaniemessä lieneekään.
Uutinen kertoi, että vilkkaille nuorisotiloille vaaditaan laatu- ja turvallisuus-syistä kahta ohjaajaa. Asia on juuri näin, periaatteessa se on helppo hyväksyä. On kuitenkin syytä toivoa, ettei tämä tule yleiseksi vaatimukseksi. Silloin saattaisi käydä niin, että monen pienen kunnan nuorisotiloille pantaisiin lappu luukulle. Ja ketä se sitten palvelisi?
Rovaniemellä pidettiin lähetyspäivänä lääninhallituksen peruspalvelujen arviointiraporttiin liittynyt seminaari. Raportissa pureudutaan moniin
parannusta vaativiin asioihin mm. siihen miten joukkoliikenne palvelisi paremmin nuorten mahdollisuuksia osallistua harrastetoimintaan.
Niinpä. Seminaariasioista on lähtökohtaisesti vaikeata olla eri mieltä. Sopii kuitenkin kysyä realismin perään. Mistä löytyy se yhteiskuntavastuu, joka resurssoi kaiken kaikkialle. Minä en sitä tiedä, mutta minussa asuukin inhorealisti, joka muistuttaa jatkuvasti siitä mikä on seminaarien ja selvitysten heikkous: ne nostavat ansiokkaasti esille ongelmia, mutta eivät kykene esittämään minkäänlaisia kunnon ratkaisuja niihin. Työmaata siis riittää.
Peruspalveluraportin hieno päätelmä lappilaisittain oli kuitenkin se, että Lapin läänissä on ollut yritystä kehittää nuorten osallisuutta: nuorisovaltuustoja on ja oppilaskunnat toimivat. Mahdollisuuksia sanoa on, mutta mitä siitä seuraa on tietenkin toinen juttu.
No. Näihin asioihin palataan showssa 10.4., jolloin viikon studiovieraana on Inarin nuorisovaltuuston puheenjohtaja ja nuorten osallisuuden vikkelä paikallinen ikiliikkuja Jenni Parpala.
Stay tuned elikkä pysytelkää taajuuksilla.....!!!!
Selvä Keli, elämästä kiinnostuneille ihmisille...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti