Radiotyön peruskurssi, siis tekemällä opettelumme etenee vääjäämättä. Teemoista ja ihmisistä ei ihan heti taida tulla uupelo, aika vain tahtoo olla tiukalla elikkä viestintäpajamme työvalmentajan Siirin Weskun sanoin: "Kyllä meidän pitäisi varata aikaa ja opetella ohjelmablogin teko kunnolla".
Niinpä. Kyllä tässä ja monissa muissakin asioissa käytännön siskeliläinen elämänviisaus on enemmän kuin paikallaan. Sitä on syytä kuunnella. Ja se aikahan vielä löytyy...
Kerran partiolainen - aina nuorisotyöntekijä
Tuntui aika vinkeältä kuulla opetusministeriön nuorisotyön tunnustuspalkinnon 2008 saaja. Aika jännää oli havaita, että kaksi näistä neljästä yhteisöille jo myönnetyistä tunnustuksista liippaa hyvin läheltä myös omaa osallisuutta nuorisotyössä.
On nimittäin vaikea kuvitella, että olisin nuorisotyöntekijä ilman n. 20 vuoden mittaista ja kiihkeätä partiokokemusta kultaisilta 1960-70 -luvuilta. Ne asiat jäivät toiminnallisesti taakse siirryttyäni kunnalliseen nuorisotyöhön ja tänne Inariin.
Tätä inarilaista nuorisotyöpestiä on nyt jatkunut lähes 30 vuotta. Tänään minun on mahdotonta kuvitella meidän nuorisotyötä ilman viestintäpajaa, jonka tiloissa radioshowtamme pyöritämme ja touhuamme monenmoista työllistämisestä nuorisotiedotukseen. Nyt voimme jo viimein puhua reilusti siitä, että videopajasta on kehittynyt monipuolinen nuorisotiedotuksen toimintakeskus.
Pajamme täyttää ensi vuonna 20 vuotta ja kuuluu myöskin kymppitonni-kerhoon elikkä niiden/heidän joukkoon, joille opetusministeriö on tunnustusta jakanut.
Hämmentävää. Asetelma aiheutti sen, että oli myöskin aika hämmentävä joskin myönteinen kokemus haastatella tämän vuoden palkintoon liittyen Lapin Partiolaisten puheenjohtajaa Anne-Mari Pullia.
No mukavahan se on tietenkin, molemmat tunnustukset. Onnea Suomen Partiolaisille...
Sallan Pojan pääsiäisrockit...
Salla on kumma paikka. Sinne ei juuri päädy sattumalta, sinne lähdetään...
Ja sieltä on lähdetty: lappilaiseen tyyliin sankoin joukoin ja kauas, mukana pelkkä menolippu.
Mutta hankaluuksista huolimatta kunnassa ei ole haluttu alistua. Monenmoista aktiivisuutta on löytynyt. Ja asenne näkyy myös nuorisorintamalla. Sallan vapaa-aikatoimessa palvelee alkuperäissallalainen Petteri Salmijärvi. Kaikilla mittareilla tarkasteltuna Sallan Poika, jona hänet meidän pajalla tunnetaan, on käänteissään vikkelä kaveri. Kovat suunnitelmat ja ei vain puheen tasolla vaan myös työssä.
Petterille piti eilen soittaa. Ja miksi: siksi, että Sallatunturilla soitellaan pääsiäislauantaina East Rock -niminen kekkeri. Ja siksi, että meiltä matkaa sinne yksi power-metal -bändi + 20 fanittajaa. Miksi näin: mm. siksi, että Sallasta on käyty meidän konserteissa, Stalingrad Cowgirls ja sitä rataa...
Matkaa on edestakaisin semmoiset 800 km, mutta se on semmoista: täällä kilometrien kanssa on vain elettävä. Tämä hommeli on pikku juttu, mutta sinällään merkittävä: molemminpuolista alueellista tukemista, joka poikii sitten parhaimillaan monenmoista muuta.
Inari - Tornio... niin ja Lahti
Meillä Inarissa on tämmöisestä yhteistyöstä pitkäkestoinen ja hyvä kokemus Tornion Nuorisopalveluiden kanssa. Kaikenmoista on kokeiltu koko 2000-luku.
Uutta ulottuvuutta ollaan käynnistämässä: Lahden kaupunkiin ollaan matkustettu ja sieltä käyty täällä nuorisotyöntekijä-porukoissa. Huhtikuussa aloittavat nuoret. Nuortentila Pariston vertaisohjajanuoret vierailevat tuolloin Inarissa. Heinäkuussa pidetään nuorten stönöläisten ja paristolaisten leiri Lahdessa. Ensi vuonna sama toisinpäin.
Kiintoisaa... Kansainvälinen vaihto on kunniassaan, mutta näillä yritetään pitää mielessä se, että kotimaastakin löytyy monenlaista.
Siihen palataan jatkossa... Ihan varmasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti