lauantai 2. toukokuuta 2015

Kahlaamon sohjosta



Olen lumoutuneena lueskellut Facebookin ryhmää Ohjaamot puhuvat. Hienoa puhetta ja loistavaa kehitystyötä kohti sitä, että nuori saa tarvitsemiansa palveluita keskitetysti, yhden luukun periaatteella, sen sijaan, että hän juoksee toimistosta toiseen asioitaan hoitelemassa. Jos juoksee, aika moni ei jaksa tai viitsi, pompottelu ei innosta eikä ihme. Ei vaikka toisaalta toivotaan ihan suoraa, henkilökohtaista palvelua.

Ohjaamossa on kyseessä valtakunnallinen Euroopan Unionin rahoittama hanke. Siinähän ei sinällään ole mitään pahaa, niukan rahan aikoina hankkeistus on käytännössä ainoa mahdollisuus kehitellä uutta. Ohjaamo vähemmän yllättävästi lähtee tekemään kehitystyötään kaupungeista. Näin tekee reuna-alueiden näkökulmasta muuten kiusallisen monet kiintoisat nuorisotyön kehittämisprojektit.

Sinällään se on ihan ymmärrettävää: siellä missä on runsaasti ihmisiä, siellä on suurimmat ongelmat ja tarpeet. Mutta silti on pakko kysyä, että täytyykö reunoilla vain tyytyä osaansa, kuulla puhetta siitä, että on oma valinta missä asuu. Ja jos valitsee reunat, niin sillä on hintansa.  Näin, jos ylipäänsä mitään puhutaan.

Ei millään haluaisi antaa periksi, vaikka olisi kyllä henkisesti helpompaa olla pohtimatta moista. Kehäpäätelmissä kumminkin päädytään aina politiikkaohjelmien yhdenvertaisuuslausekkeisiin ja…

No, tiedättehän, verenpaine nousee välittömästi.

Ohjaamoja luonnehditaan myös nuorisotyöttömyyden lieventäjiksi ja apukeinoiksi toteuttaa nuorisotakuun hienon yleviä periaatteita. Hyvä niin, oikein hyvä.

Eduskuntavaalien jälkeen on puhuttu siitä, että maa makailee erilaisissa kuplissa, jotka eivät ymmärrä toistensa todellisuutta eivätkä näin ollen pysty edes oikein kunnon keskinäisiin keskusteluihin.  Ja maa jakautuu.

Nuorisotyössä sain tästä uuden muistutuksen, kun esitettiin Suomen Nuorisyhteistyö Allianssille, että sieltä osallistuttaisiin Lapin nuorisotyön lokakuisiin kokoontumisajoihin. Kläppi 2015 kerää maakunnan kuntien, valtion, seurakuntien, Vasatokan ja järjestöjen hallinto-, perus-, etsivä-, työpaja-, kulttuurisen ynnämuun nuorisotyön ammattilaiset sekä Peräpohjolan Opiston nuorisotyön opettajat ja opiskelijat yhteen lappilaisittain suureen tapahtumaan. Esittelypistettä kaivattiin muiden merkittävien tahojen joukkoon, jotta saataisiin tietoa ja lähennettyä maan suurinta nuorisotyön edunvalvojaa Lapin nuorisotyöhön. Lähentymättä jää.
Nuorisotyön omista kuplista ei päästä eroon millään, elleivät nuorisotyön Suomen erilaiset todellisuudet halua oikeasti tietää tai tuntea sen toisen puolen arkielämää. Ohjaamolle voisi esittää kainon toiveen siitä, että ohjaajat pohtisivat hienon hankkeensa palvelutapojen soveltamista myös muualle kuin kaupunkeihin. Ja ennen kaikkea: pohtisivat sitä sen toisen todellisuuden kokemusasiantuntijoiden kanssa. Heitä löytyy, eikä tarvitse lähteä hakemaan Lapista. ReunaSuomisuutta esiintyy lopulta ympäri maata, kun oikein silmin katsellaan. Ja Espoon etsiväpäivien nurkkakuntaworkshopissa jäi semmoinen kutina, että sanomisen tarvetta on.

Haaste on tietysti monella tavoin iso. Ohjaamoissa mainitaan poikkeuksetta TE-toimiston palveluiden saatavuus. Eihän monipalvelujutulla ole mitään mahdollisuuksia silloin, kun palvelut ovat pääosin netissä ja asiakkuudet hoidellaan sieltä täältä ympäri maakuntaa. Nuorten asioissa Utsjoelta on pitkä matka Sodankylään ja sillä jutulla on muuten sitten merkitystä. Kysykää nuorilta, elämänsä parhailta asiantuntijoilta… Työhallinto tietenkin puhuu omiansa, totta kai, niinhän me kaikki. Nuoret kumminkin haluavat suoraa kontaktia, joten siltä pohjalta Ohjaamomainen lähtökohta on hyvä. Siinä on järkeä…

Meillä Lapissa nuorisotakuun toteutuminen on lähinnä vitsi. Taakse ovat jääneet suuret puheet ja jäljellä on rahanpuutteessa asetettuja typeriä laintulkintoja, joilla käytännössä ehkäistään nuorisotakuun toteutumista. Jos monipalvelutarpeen (mitä se sitten onkaan) lisäksi koulutetun nuoren pitää työllistyäkseen palkkatuella olla puolesta vuodesta vuoteen työttömänä, niin on lopulta ihan sama millä ohjaamolla hommia hoidellaan. Palkkatuki oli joskus hyvä ja toimiva, jopa nopeasti toteutettava keino, nyt se on nuorten osalta käytännössä mahdottomuus.

Varsinainen ohjaamo. Jos muutosta ei tule, niin se ohjaa nuoret aiempaa tehokkaammin pitkäaikaistyöttömiksi ja kaupunkien monipalveluohjaamojen asiakkaiksi. Ja työpajoilla jää omat eurot käsiin.

Tosi nerokasta.

Skoeoe
kahlaaja

Ei kommentteja: