Kaksi vuotta on lyhyt aika. Niinpä syksyllä ollaan sen
edessä, että nykyisen nuorisovaltuuston toimikausi on vihonviimeisillä
kalkkiviivoilla.
NuVa on (taas kerran) tehnyt hyvää työtä: kuntapoliitikkoja, ministereitä ja
kanistereita on ahdisteltu, pidetty korkeaa profiilia ja edustettu urakalla,
lausuntoja on tehtailtu ja taas edustettu.
Toimikausi on ollut niin vilkas, että minuakin on hirvittänyt. Toisin
kuin kenties luullaan, sanomisen paikkoja on niin paljon, että joidenkin
aktivistien kohdalla se arkinen koulutyö on jo, jos nyt ei uhattuna, niin
lievästi häirittynä. Paradoksi itsessään, että on jouduttu valitsemaan ja
jäämään jostain pois.
Ministeri- ja kanisteritapaamiset sekä nuorisopoliittiset
kaupunkisuunnistukset ovat merkittävä osa osallisuuskasvatuksen edistämistä ja
käytännön pikku palkintoja heille, jotka jaksavat ja ajavat innolla nuorten
asioita. Niillä on myös huomattava julkisuusarvo, arvo itsessään ja
tarpeellista sekin. Kumminkin: kyllä tärkeintä on se mitä tapahtuu omassa
lähiyhteisössä.
Meidän NuValla on Lahdesta varastettu kelpo vaikuttamisen
väline: kärkihankelista. Ajatus on yksinkertainen, kootaan ideoita kaikilta
kouluilta niistä asioita, joihin nuoret haluavat parannuksia. NuVa laatii niistä kolmen tärkeimmän listan. Kyse
on prosessista, joka kestää koko kevään. Alussa kysytään kouluilta ja lopussa
lista esitellään kunnanvaltuustolle. Tai eihän se siihen pääty: asiat jatkavat
kulkuaan kunnanhallituksen kautta niille toimielimille, jotka sitten
käsittelevät ne.
Olemassa oleva lista on järjestyksessään kolmas. Jännä
homma, mutta miltei kaikessa mitä siihen on sisällytetty, tapahtuu toivotun
suuntaista muutosta. Hienoa, mutta se kyllä lisää haastekerrointa jatkoon.
Vastaanotto viime vuoden kesäkuun valtuustossa oli tosi hieno ja hieman nyt
arveluttaa, että josko jatko-odotukset aikuisten taholla pysyvät kohtuullisina.
No, myönteinen pulma ja haaste on parempi kaksikko kuin
pelko siitä kuinka vakavasti NuVa otetaan. NuVaan suhtaudutaan Inarissa
hyvin. Nuoret valtuutetut ovat myös ymmärtäneet sen, että ei riitä se, että
fontti on suurin mikä valikosta löytyy. Sanomisen on oltava perusteltua ja
laadukasta.
Kaksi vuotta on lyhyt aika ja taas eletään
ratkaisunpaikkoja. Mistä löytyy uusia innokkaita nuvalaisia? Menossa on nyt
motivointi- ja infokierros. Inarissa oltiin jo huhtikuussa, eilen (12.5.) Ivalon
yläasteella, lukio, SAKK ja Sevetin koulu hoidellaan elokuussa.
Mitä etsitään?
Nuoria, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan ryhmässä ja vaikuttamaan
asioihin. Nuoria, jotka haluavat sanoa sanottavansa. Kuulostaa ehkä
haasteelliselta, mutta lopulta ei kumminkaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Kukaan ei odota, että 13-vuotias on heti
asioissaan selkeäsananen tai hahmottaa välittömästi kuntaa ja muuta
päätöksentekoa. Oikoteitä ei ole. Minusta oli mukavaa lukea taannoisen Inarin
NuVan puheenjohtaja Sunnan blogista kuinka hänkin oli yläkouluaikoinaan ihan
pihalla ja pelkkä kuunteluoppilas. Lukiossa jokin sitten naksahti, NuVan
merkitys kirkastui ja loppu onkin inarilaisen osallisuuden historiaa…
Juuri näin. Kiinnostus on avainsana, muun oppii. Joskus
kuulee sanottavan, että NuVa olisi joku eliittisakki. Höpö höpö, se on koko 14
vuotisen olemassaolonsa ajan ollut läpileikkaus kuntansa nuorista. Tai no joo,
jos kiinnostus yhteisiin asioihin on elitismiä, niin sitten… Tai se, että
haluaa kehittää itseään olemaan oman elämänsä paras päätöksentekijä myös NuVan
kautta.
Osallisuuden edistäminen on nuorisotyön ydintehtäviä.
NuVa ei tietenkään ole ainoa ulottuvuus tässä, mutta ainakin meilläpäin tärkeä.
Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Osallisuus pitää tuoda kaikkeen mitä tehdään,
se on arkipäiväistettävä. Siinä pitää samalla myös etsiä keinoja siihen, miten
vastuita jaetaan, ettei homma vie hapoille niitä innokkaimpia.
Yhdessä tekeminen, sanomiseen kannustaminen,
kuunteleminen ovat avainsanoja kuten sekin, että nuoria, oman elämänsä
asiantuntijoita, kuullaan kokemusasiantuntijoina, kun nuoriin suunnattuja
palveluita tuotetaan. Ja tämä ei koske tietenkään vain nuorisotyötä. Muistetaan nuorisolain olemassaolo.
Ja vielä: politiikasta pitää pystyä puhumaan. Miten me
kasvatamme yhteiskunnallisesti aktiivisia nuoria, jos vaikenemme puolueet
kuoliaaksi? Keinot pitää toki valita niin, ettei toimintaa valjasteta jonkun
yksittäisen aatesuunnan vankkureiden vetäjäksi.
Kiinnostuneille on siis kiinnostava homma tarjolla. Ensin
ehdokkuus ja sitten vaalit.
Kyselin naamakirjassa muutamilta politiikassa mukana
olevilta sekä entisiltä Inarin NuVan puheenjohtajilta, että kannattaako
sanominen. Kuulemma ehdottomasti kannattaa.
Semmoinenkin mukava kommentti tuli, että se ei mene hukkaan, vaikka
nuori ei tähtäisi mukaan politiikkaan. Utsjoen Anni toteaa hyvin sen, että ainakin
sitä oppii tietämään miten asioita hoidellaan.
Niinpä…
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti