Perusnuorisotyön ihanuus ja hinta...

Piipahdin lastenjuhlissa. Oli melkoiset pippalot. Ivalon nuoriso- ja urheilutalolla oli tekemistä runsaasti ja monenlaista, mahdottoman hyviä poropiirakoita ja leivonnaisia ja mikä tärkeintä: paljon porukoita. Juttelin muutaman vanhemman kanssa ja olivat tyytyväisiä, kun tämmöisiä osallistavia lastenjuhlia on täälläpäin lopulta aika harvakseltaan.

Itselläni ei ollut mitään osaa koko touhuun. Olen seuraillut lastenjuhlavalmisteluja kuten myös sitä kokonaisuutta, mihin bileet liittyivät, sivusta niinsanotusti. toimistopalaverituntumalla. Siltä tuntumalta voi kyllä kehua seurakunnan Marin sekä meidän nuorisotoimiston Pirkon ja Ronjan työtä mielin määrin. Aivan valtava ennakkotyö oli tehty, ja sehän on laadun tae, harvoin syntyy huitaisemalla hyviä juttuja. Monesti muuten tämä tuppaakin unohtumaan, valmiille on kovin helppo tulla.

Kehun myös tapahtuman valmisteluissa ja toteuttamisessa mukana olleet nuoret.... Jokaisella oli paikkansa ja tekemiseen sitoutuminen laadukasta. Huippumeininki...

Se kokonaisuus sitten... Meiltäpäin ei ole tehty reissuja konserttitapahtumiin Lapin maakunnan ulkopuolelle. Tiedän, että monet kunnat Lapissakin niitä tekevät Elämä Lapselle -tyyppisiin megatapahtumiin, joita soitellaan pääosin Helsingissä.

Nyt lähdetään täältäkin ja kohteena on  Live Aid - Uusi Lastensairaala 2017 -konsertti, joka pidetään kesäkuun alussa Helsingin Olympiastadionilla.

Joku voi kysyä, että mitenkäs tämmöinen viihdematkailu palvelee kunnan nuorten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämistä. Hyvä kysymys, johon voi vastata, että riippuu ihan siitä miten homma toteutetaan. En tiedä miten muualla toimitaan, mutta meillä porukat tekevät vuoden verran töitä ennenkuin linja-auto nytkähtää Ivalosta nelostielle kohti etelää. Sitäpaitsi matkaan itseensä liittyy muutakin mm. vastavierailu Sotkamon nuorisotoimen vieraiksi.

Itse olen jatkumoiden kannattaja: jokaisen isomman tapahtuman pitäisi liittyä johonkin laajempaan ja pidempikestoiseen ulottuvuuteen ja/tai itse tapahtuman tulisi synnyttää ympärilleen nuoria muuten osallistavaa toimintaa. Meillä matkan johtoryhmä, tuo lastenjuhlista tuttu vastuuohjaajakolmikko, on lähtenyt alusta alkaen siitä, että homman eteen pitää tehdä muutakin kuin pyytää kunnalta, seurakunnalta ja vanhemmilta rahaa.

On itsessään hyvä tottuttaa porukat tietoisuuteen siitä, että ilmaisia lounaita ei ole. Tärkeämpää on kumminkin se, että yhdessä tekeminen sitouttaa nuoret, lisää motivaatiota ja luo hyvän yhteishengen matkaryhmään. On ollut ihan siistiä seurata homman etenemistä: tiedottamista, kalenterin tekoa, joulumyyjäisiä, pullojen keruuta, nyt lastenjuhlat. Aikuisia on sitoutettu myös: Porokuninkuusajoissa järjestyksenvalvontaa ja kohta vaihtuu talvirenkaat suvikelin kumeihin...

Oliko se niin, että puhuttaessa perunuorisotyöstä, arjen tuikitavallisesta nuorisotilatoiminnasta tai seurakunnan nuorisotyöstä ja muusta, tällaista projektiajattelua voidaan myös kuvata käsitteellä tavoitteellinen ryhmätoiminta.

Sitähän tämä on ja kun mukana on nuoria Inarin ja Ivalon toimintojen liepeiltä, niin aina paranee. Melko usein nimittäin pohdiskelemme sitä miten Ivalon ja muun Inarin nuorten yhdessä toimimista voitaisiin edistää.

Tähänkin tyylliin se voi onnistua.

Skoeoe