Taitaa olla tulossa kiintoisat vaalit. Lappilaisittain kiinnostavinta on Keskustan jäsentenväliset. Mikäli käy niin, että Keminmaan riittävän kokenut ja tarpeeksi nuori ei saakaan toivomaansa megalomaanista äänivyoryä, nousee kiinnostavuuskerroin kertaheitolla. Jos PV ei mahdu todennäköisen pääministeriehdokkaan orkesteriin, nähdään uunituore kansanedustaja, joka ratsastaa Brysseliin laskevaa aurinkoa kohti vapauttaen paikan ensimmäiselle listan varaedustajalle... Ja jos kepu nousee Lapissa neljään edustajaan, niin saattaa tapahtua mitä vain...
Toinen kiintoisa juttu on se, realisoituuko 263.000 Ylen vaaligalleriaklikkausta millaiseksi äänimääräksi. Luin listan Lapin ehdokkaiden nauhojen klikkauksista ja olipas muuten kiintoisa listaus. Mutta miten pärjää gerbiilimies tosi paikassa? Hansi on tehnyt muutakin kuin polttohautaillut gerbiilejä, lukekaapa ivalolais-utsjokisen visionäärin aluepoliittiset mietteet. Niissä on ideaa tänä yltiökeskittämisen aikana. Hansi muuten kirjoittelee nuorisotyöstä, -toiminnasta ja nuorisotyöntekijöistä poikkeuksellisen runsaasti. Sehän on sinänsä huomionarvoista, kun nuorten asiat taas kerran ovat lievästi katveessa, lukioista puhutaan kylläkin, koulutuksen tasa-arvosta ja nuorisotakuun muistaa muutama... Melko ohueksi jää kyllä.
No, nuorisotyö on kumminkin mukava laji. Kaikkeen törmää, ihmisiä tulee ja menee, sivutuotteena oppii tuntemaan melko monia, jotka näimmä sitten päätyvät myös kansanedustajakanditaateiksi. Katsotaanpas vähän...
Kepun sisäisissä paikkaansa etsii Janne, kansanedustaja vaalikausi takaapäin. Jannen muistan jo 1980 -luvun puolivälistä: silloinen ala-astelainen lojui Lapin Urheiluopistolla matolla, tuijotti tiukasti silmiin ja puhui ikäisekseen ihan outoja. Muistan ajatelleeni, että tuohon törmään vielä. Ja niin on käynyt. Janne on syyllinen siihen, että Inariin saatiin nuorisovaltuusto jo 2000-luvun alussa. Valtuustoaloite ja sitä rataa. Janne on muistanut nuo taustat ja pitänyt NuVaan säännöllisesti yhteyttä, edustajakaudellaan ehdittiin piipahtaa eduskuntavierailulla parikin kertaa.
Kolmas keskustaan liittyvä kiinnostava juttu on se, miten puolueen nuoret naiset Katri ja Liisa pärjäävät. Liisalla on oppilaskunta- ja nuorisovaltuustotausta ja niiltä pohjilta tunnen hänet. Hän varmasti muistaa taustansa ja nuorten asiat, en epäile yhtään.
Pohjois-Lapista on leikkiin lähtenyt muutama nuorisotyössä ja/tai -politiikassa ansioitunut persoona. Todella jännittävää on nähdä miten vaaleissa pärjäävät Utsjoen Anni ja Rovaniemi/Inarin Mikke. Kyseessä on kova kaksikko. Kumpikin on puolueensa tulevaisuuden omantunnon eli poliittisen nuorisojärjestön puheenjohtajistossa: Anni Vasemmistonuorissa ja Mikke Demarinuorissa. Se on hienoa se, Lappi tarvitsee heidän kaltaisiaan edunvalvojia ja hyvin verkostoituneita sillanrakentajia. Tunnen heistä Miken, joka 2000-luvun alussa kuului Inarin nuorisovaltuuston Inarin yläasteen edustajana. Sittemmin tiemme ovat leikanneet 2014 alkaen lähinnä saamelaisnuoriin sekä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoon liittyvissä asioissa. Mahtavaa esimerkkiä alueen nuorille osallisuuden poluille riippumatta siitä mikä nyt sattuu olemaan se polittinen valinta.
Ai niin. Lapin demareista on myönteinen pakko nostaa esiin Valtteri, Inarin kunnanhallituksen jäsen, paikallisen nuorisotakuutyöryhmän puheenjohtaja sekä yksi Selvä Peli -työryhmän perustajajäsenistä.
Valtteri on mennyt kyllä koko ajan nuoret ja nuorten asiat muistaen. Hänen merkityksensä oli todella iso sekä 2012 että 2014, kun pohjoisen nuorille järjestettiin mahdollisuus kohdata opetusministereitä nuorille tärkeissä asioissa.
Näin Lapissa minun tuntemuksella. Muutoin on hiljaisempaa joskin Helsingiin vaalipiirissä seuraan mielenkiinnolla kahta henkilöä. Suomen Kuvalehden entinen päätoimittaja Tapani on minulle hyvin pitkäaikainen ja hyvin tuttu henkilö eikä sillä ole mitään tekemistä työni kanssa. Tapanin Kokoomusehdokkuus tuli minulle samalla tavoin puskista kuin Sallan pojan ehdokkuus täällä. Jännä nähdä... Miehen journalistin ura on erittäin ansiokas ja sihen mahtuu paljon, peruspääoma on kohdillaan.
Toinen henkilö löytyykin poliittisen janan vastakkaisesta päästä. Tutustuin Vasemmistoliiton Veronikaan, kun oltiin samaan aikaan Nuorisotyölehden toimitusneuvostossa. Tieto kertoo, että hänen uransa on rakettimaisessa nosteessa: Hesan kaupunginvaltuuston jäsenyys tuli ensiyrittämällä ja nyt tämä. Veronika on määrätietoinen yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja, feministi joka nuorisotutkijan perusteellisuudella kyllä kertoo miksi on sitä mieltä kuin on.
Niin. Kuten pelkästään näistä minuun jotenkin liittyvistä henkilöistä ilmenee, löytyy perehtymällä takuulla jokaiselle joku. Ja nyt löytyy muutoinkin yllinkyllin vaalimielenkiintoa.
Niinpä: käytetty ääni on parempi kuin hukattu tilaisuus.
Vaikka yhden äänen taktiikka saattaakin tuntua aluksi aika olemattomalta taktiikalta, niin ei se sitä ole. Menkää siis ihmeessä äänestämään. Minä ainakin menen. Mutta, koska en ole Arto Nyberg, jätän kertomatta sen mikä numero äänestyslippuun piirtyy...
Se löytyy edellämainituista henkilöistä tai sitten ei...
Skoeoe
Ai niin, toivon kaikille ehdokkaille menestystä vaalityöhön...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti