Ihan puskista tämä ei tule, kirjoittelin tästä Nuorisotyölehdessä lyhyeessä nuorisolakimaakunta-kierroksen Rovaniemen tapahtumaa käsitelleessä kommentissa. Palataanpa Napapiirille. Taisi olla Koordinaatin Jaana, joka testasi kuulijakunnan tietämystä liittyen valtakunnallisiin nuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskuksiin. Tulos oli oireellinen, vain muutama tunsi koko käsitteen ja edes jonkun keskuksen.
En ihmettele. Siellä on muutama kuten Koordinaatti, Valtakunnallinen Työpajayhdistys sekä Suomen Nuorisokeskukset, jotka näyttäytyvät jotenkin pohjoisessa. Ottamatta kantaa sen enempää nykylistaan, voi kyllä kysyä onko lista tätäpäivää? Miten osa kehittäjästatuksen saaneista oikeasti näkyy valtakunnallisesti?
Toisinpäin tarkasteltuna on kummallista, että kunnallisen nuorisotyön puolelta kehittämiskeskus puuttuu. Outoa, valtaosa nuorisotyön palkollisista ja euroista koostuu kuntien toiminnasta. Joku sanoo tähän, että onhan Allianssi. Totta kyllä ja se on tarpeen, se tekee hyvin merkittävää nuorisotyön edunvalvontaa maassa, järjestää alan tilaisuuksia kuten nuorisotyöpäiviä ja julkaisee palveluistaan alueellisesti demokraattisinta: Nuorisotyölehteä.
Mutta: se on ensisijaisesti järjestöjen yhteenliittymä. Ja edelleenkin allekirjoitan käsitykseni siitä, että Allianssin kuntasuhde on... naamakirjaa siteeratakseni: vaikeasti selitettävissä oleva... Edelleenkin allekirjoitan myös sen, että Allianssin käytännön toiminta painottuu sinne mistä keskusjärjestöt löytyvät. Ja nehän löytyvät, no olkoon...
Nuorisotyön Suomen monimuotoisuus, sen tunnistaminen ja tunnustaminen, on oman nuorisotyöurani yksi julistuksellisista lempiteemoista, kun puhutaan maakunnallisesta tai valtakunnallisesta keskustelusta, mihin olen osallistunut. Olen seuraillut osin jopa huolestuneena Nuorisokanuunan tiivistymistä. Näyttää siltä, että se jyrää painollaan, kehittää toimintaansa sekä nuorisotyömuotoja ja tuo käsittelyyn sinällään ihan perusteltuja keskusteluteemoja. Mutta se tekee sen tietysti omista lähtökohdistaan.
Kanuunaan pääsee kunta, jonka väkiluku ylittää 40.000 asukasta ja niitä muita kuntia on ainakin vielä pilvin pimein. Kanuunakuntien todellisuus leikkaa kyllä eräin osin, mm. Joensuun ja Rovaniemen reuna-alueet, haja-asutetun resurssi Suomen todellisuutta, mutta kehittämistyö tapahtuu kyllä muilta pohjilta.
Olen ollut huolestunut siitä mitä tapahtuu Lapin AVIn nuorisotoimen ylitarkastajan viralle, jota ei täytetty kun sen pitkäaikainen hoitaja Seija vaihtoi Kemijoen varren näkymät Meritullinkadun maisemiin. Inhorealisti ei pety: niinpä minun kertoimeni tehtävän täyttämisestä jatkossa on hiton iso. Rahoja ei vain taida saada takaisin. Tämä asia on tärkeä, sillä valtionhallinnon nuorisotoimi Lapissa on jo lääninhallituksen ajoista alkaen ollut paljon muutakin kuin avustusten jakaja. Jos joku sanoo, ettei se ole ollut merkittävä lappilaisen nuorisotyön edunvalvoja ja kehittäjä, ei tiedä mistä puhuu. Tilanne on kuitenkin muuttumassa.
Oikeastaan koko 2010 -luvun olen pohdiskellut sitä miten Reuna Suomen kunnallinen nuorisotyö voisi järjestäytyä Nuorisokanuunan tavoin. Olen puhunut, keskustellut, kirjoittanut, miettinyt. Vaan mihin olen päätynyt: en mihinkään konkreettiseen.
Tehtävä on osoittautunut ylivoimaiseksi, siinä on liikaa liikkuvia osia. Niinpä en ole löytänyt mitään järjellistä ja toteuttamiskelpoista ratkaisua. Olen lohdutellut itseäni sillä, että eipä sen toteuttamiseen ole kukaan muukaan löytänyt järkevää tapaa. Ja kuitenkin tiedän, etten suinkaan ole pohdinnoissani yksin.
Mitä jää jäljelle. Jäljelle jää olemassaolevan ja jo tehdyn työn hyödyntäminen. Nuorisokanuuna voisi
olla se taho, jolle Opetus- ja kulttuuriministeriö voisi myöntää Valtakunnallisen nuorisotyön kehittämis- ja palvelukeskuksen statuksen. Se tietysti edellyttäisi sitä, että Kanuuna oikeasti haluaisi olla muutakin kuin kaupunkimaisen nuorisotyön edunvalvoja ja kehittäjä. Se edellyttäisi myös riittävää resurssointia.
Tämä idea ei taida kaikkia miellyttää. En tiedä edes sitä haluaako Kanuuna olla enempää kuin se on. Epäilen myös, että tämä ei ihastuta Reuna Suomen nuorisotyöläisiäkään isolta osin. Mutta kertokaa vaihtoehto. Tietenkin se, ettei tehdä mitään...
Toki tässä olisi käytännön ongelmia kuten vaikkapa se miten me pienemmät kunnat mahdumme seminaaripöytiin ynnämuuta. Mutta jos asioihin löytyisi käytännön ratkaisut, niin mikä ettei... Minusta tuntuu, että jonkin edustuksellisen menettelyn kautta Reuna Suomen ääni kunnallisen ja ylipäänsä nuorisotyön kehittämisessä kuuluisi näin paremmin kuin miten se kuuluu nyt. Se olisi tärkeätä, sen pitäisi kuulua nykyistä oleellisesti enemmän ja laajemmalle...
Siihen en usko, että isot haluavat nielaista pienet. Se olisi typerää, sillä niihin isoihinhan me pienet lähetämme nuoremme opiskelemaan ja ottamaan mittaa elämästä. Vai mitenpäin se menikään... Niin ja sitten, kyllähän ministeriö voisi ohjata asioita: taajamatuet - haja-asutusavustukset tai jotain tämmöistä.
Espoon etsivä päivien syrjäkylänuoruutta käsitellyt workshop oli siinä ympäristössä hieno avaus lajityypissään. Voitaisiinko ottaa uusiksi: Nuorisokanuunassa ja Allianssiristeilyllä. Jone - Olli...????
Vapaasti hyödynnettävissä oleva ehdotus
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti