sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kilometri on konkreettinen olosuhdetekijä...!!!

Vielä löytyy jotain mitä vuosien varrella ei ole tullut tehtyä. Tänä keväänä piti vaihtaa Seinäjoen nuorisotyöpäivät Etsivän työn Espoossa pidettyyn verkostotapahtumaan. Ensimmäinen kokemus oli tämä minulle lajityypissään ja ihan kiintoisa olikin...

Minulla oli osallistumiseen erityinen syy. Järjestäjät pyysivät meidän etsivä Ronjaa ja minua vetämään workshoppia teemalla Syrjäkylänuoruus ja arjen maantiede, kun kaikkialle on pitkä matka. Pääherättelijäksi ilmoitettiin tulevan tutkija Päivi Harinen Itä-Suomen yliopistosta.

Olen pitänyt nuoria kasvukeskuksiin luovuttavan ReunaseutuSuomen nuorisotyön asioita esillä jo pitkään ja monin tavoin. Tai ainakin olen yrittänyt sitä, se on lempiteemojani valtakunnallisessa keskustelussa ja siltä  pohjalta olisi tuntunut jonkinmoiselta rintamakarkuruudelta kieltäytyä pyynnöstä.

En tiennyt etukäteen kuinka mittava etsivien verkoston tapaaminen on, lähes 350 osallistujaa on yhden nuorisotyölajin kokoontumisajoksi huomattavan iso. Vireä meininki, hyviä teemoja ja alustuksia. Ihan en pidä siitä, että tällaisessa teemajutussa päädytään väistämättä kapeahkoon nuorisotyön tarkasteluun ja kaiken perusteluun sen oman kautta, mutta se on toinen juttu eikä se lopulta niin hirveästi häirinnyt.

Oma workshoppimekin veti ihan mukavasti, meitä oli Hulabaloo ryhmätilassa kaikkiaan kolmisenkymmentä. Pikakierros osoitti, että teema ei kiinnostanut vain heitä, joita asia koskee jokapäiväisessä elämässä. Muutama suomalaisittain ison kaupungin edustajakin oli mukana ja hyvä niin, samanhenkisten keskustelu ei kanna kovin pitkälle.
Hieno keskustelu. Tutkija Päivin lähtökohtana oli nuoruus syrjäkylässä, se miten elämä avautuu nuorille reuna-alueilla. Tapaus Inarin käsittely täydensi kuvaa: mitä merkitsee se, kun nuoret joutuvat poistumaan kotiseudultaan muualle jatko-opiskelemaan varsin nuorina.

Mitä todettiin? Todettiin, että politiikkaohjelmien uljailla yhdenvertaisuuslausekkeilla ei ole mitään tekemistä elävän Hylkysyrjäläisen todellisuuden kanssa. Nurkkapaikkanuoruus ei suosi osallisuutta ja perheiden tuen merkitys, vaikkapa harrastuksiin osallistumisen mahdollistajana on tosi korkea. Siinä parempiosaiset pärjäävät. Eriarvoisuus on läsnä...

Todettiin, että ylevien tasa-arvolausekkeiden sijasta kaikkien pitäisi tunnistaa ja tunnustaa alueiden erilaisuus ja siitä nousevat erilaiset mahdollisuudet. Suomi on suuri ja monimuotoinen maa. Päivien teemat nousivat tietysti etsivän nuorisotyön lähtökohdista. Jos toimintaa halutaan tasapäistää ja asettaa sille liian tiukkoja mittareita, ollaan hukkateillä. Erilaiset lähtökohdat pistävät valitsemaan toisin Ilomantsissa kuin vaikkapa Lahdessa.

Kilometri on konkreettinen olosuhdetekijä. Surkeat julkiset liikenneyhteydet nousevat keskusteluun miltei poikkeuksetta, kun reuna-alueiden nuorten elämää tutkitaan sekä kartoitetaan tai nuorten kanssa muutoin keskustellaan. Vain koulukuljetukset toimivat. Meilläkin nuorisovaltuusto on käsitellyt monesti tätä asiaa. Siihen vaikuttaminen on äärettömän hankalaa ja niinpä NuVa on turhautuneena antanut asian nyttemmin olla.

Tutkija Päivi päätyi kuitenkin haastamaan nuoret ja päättäjät: kuinka pitkään reunanuorten pitää tyytyä erilaisiin epätyydyttäviin elämän kompromissijärjestelyihin? Onko oikein olettaa, että heiltä vaaditaan miltei hillitöntä oma-aloitteisuutta, jotta heidät huomioidaan? Vahvojahan heidän täytyy olla jo muutoinkin.

Hyviä kysymyksiä. Niistä oli mukava keskustella. Niistä olisi mukavaa keskustella myös vaikkapa Allianssi -risteilyllä tai nuorisotyöntekijäivillä. Pari kertaa olen maininnutkin, mutta olen lopulta päätynyt kuunteluoppilaaksi suurten kaupunkin nuorisotyön haasteita käsitteleviin sessioihin.

Eikö olisi jo aika tehdä tähän muutos? Olisi konseptikin valmiina... :)
Vielä tuosta Hylkysyrjäworkshopista. Päivi Harinen totesi, ettei tiedä nuorisotyöstä juurikaan. Siltä pohjalta hän kertoi mitä ennakkomielikuvia etsivä nuorisotyö hänessä oli ennen Espoota herättänyt: etsivä nuorisotyö etsii nuoria, mutta se etsii myös nuorille paikkoja elämässä. Hienosti sanottu, komppaan.... Siihen sisältyy myös etsivän työn ajoissa toimimisen, ennaltaehkäisevän otteen ulottuvuus.

Kyllä kelpasi tapahtuman toisena päivänä muuten olla lappilainen valtakunnallisessa happeningissä, kun Kemin Argosin jäätävän upea etsiväkaksikko Satu ja Janne valtasivat stagen. Melko ravisteleva ja rehellinen show. Kertoi Janne jälkikäteen, että ei ollut ihan pieni se etsiväporukka, joka oli kiitellyt jälkikäteen siitä, että olipa hienoa, kun oli noin konkreettista. Niin, kumma juttu...

Skoeoe



Ei kommentteja: