Syksy on tehnyt sen taas: mennyt nopeasti ja ollut tapahtumiltaan vilkas. Olen itsekin päässyt viraston syövereistä ihan kunnolla oikeisiin hommiin. Hyvä niin...
Helsingin Nuorisoasiainkeskuksella on paitsi RuutiExpo myös meneillään oleva suunnantarkistus työ. Jos olen ymmärtänyt oikein, se tarkoittaa Nuorisoasiankeskuksen koko olevaisuuden ja tarkoituksen pohtimista, kyseenalaistamista ja johtopäätösten vetämistä. ´
Siihen kuuluu myös se, että kaikki keskuksen runsaat 450 työntekijää jalkautetaan. Jokainen menee kentälle, tutustuu jonkin toimipisteen työhön ja sen nuoriin. Kaikki keskustelevat, nuoria kuullaan....
Hieno idea. Tiedän, että kun kaupungin nykyinen nuorisotoimenjohtaja aloitti hommat, hän lupasi kiertää kaikki toimialansa työpisteet. Hän on sen myös tehnyt. Kova suoritus...
Edellisessä on opittavaa kaikkialle... Pienissä yksiköissä jalkautumisen idea on helppoa toteuttaa, mikäli halua on. Isoissa kaupungeissa joudutaan soveltelemaan, mutta sielläkin on jotain tehtävissä. Ajatus on hyvä ja yksinkertainen: ei ole niin korkeaa viran- tai toimenhaltijaa, jolle ei tekisi hyvää ottaa tuntumaa arjen tavalliseen toimintaan.
Marraskuun tillinpäätöstä tehdessäni tuli mieleen tuo. Pääsin lyhyessä ajassa mukaan oikeastaan kaikkiin niihin perushommiin, joita meidän nuorisotyöntekijät päivittäistyössään tekevät. Opettavaista taas kerran, vaikka olenkin pyrkinyt säilyttämään tuntuman.... Mietin tämän kertaisella turneella myös nuorisotyön yleistä arvopohjaa.
Taannoin Hesan nuorisotoimenjohtaja Tommi Laitio sekä Allianssin pääsihteeri Olli Joensuu piipahtivat Ylen aamutv:ssä. En tiedä arvasivatko herrat etukäteen millainen keskustelu tuokiosta syntyy. Yle otsikoi raflaavasti: Ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön ei löydy rahaa. Välittömästi nuorisotyön kentällä onnistuttiin synnyttämään hilpeä vastakkainasettelu akselilla perustoiminta - kohdennettu työ/erityinen.
Tämä on oman tarinansa arvoinen asia, mutta lyhyesti ja oikaisemalla: herroilla on pointti.
Kyllähän 2000-luvulla on päässyt käymään niin, että keskustelu ja toimialan kehittäminen on vinoutunut. Tulipalojen sammuttelun myötä nuorisotyön valtion rahoitusta on lisätty, keskustelua samoin. Nuorisotakuu ja hukatut nuoret ovat olleet runsaasti esillä ja sinällään hyvä niin.
Ilmassa leijuu kuitenkin kiusallisena kysymys siitä onko tiimellyksessä hukattu jotakin. Jo jokunen vuosi sitten pohdiskelin lahtelaisen nuorisojohtajaystäväni kanssa sitä kuinka kaikkeen erityiseen ja pulmalähtöiseen löytyy rahaa, mutta samalla kukaan ei oikein halua rahoittaa perustoimintoja. Sama vaikutelma syntyy toimialan julkikuvasta ja äänenpainoista: perushommat ovat siellä jossain omituisena itsestäänselvyytenä, erityistoimet saavat julkisuutta ja osa nuorisotyöntekijöistä kokee, että heitä koskeva arvostus on matalalla... Enpä ihmettele sitä, kun keskustelu liikkuu pääosin mediaseksikkäämmissä asioissa kuten etsivässä työssä tai muussa pulmien ratkaisujutuissa. Ja paradoksaalista on se, että toimiala itse on ruokkinut tätä kehitystä ihan tavoitteellisesti.
Tässäkin mielessä jokaisen hallintonuorisotyöläisen olisi ajoittain hyvä osallistua arkihommiin.
Tällaisesta maaperästä nousee tämä ja seuraava blogipläjäys, Inarin turneella marraskuussa...
Ei ole hyvä homma olla studiolla yksin. Menee helposti säheltämiseksi ja muutoinkin keskusteluohjelmalta katoaa pohja pois. Mutta alkupuolella kuun minulla oli seuraa, kun studiolle saapui kolme Ivalon ala-asteen vitosluokan tyttöä. Juteltiin koulusta ja harrastuksista, elämästä Ivalossa. Spesiaalihommana oli arvioida päihdeputki, johon nuori seurue oli vastikään osallistunut. Olipa tomeria tyttöjä, putken tarkoitus oli sisäistynyt kyllä tosi hienosti. Eikä ollut limitteriä: Lautturin kertsi kajahti komeasti eetteriin.
Toiseen lähetykseen sai houkuteltua Miikan ja mehän pidettiin semmoinen Hesan valloitus teemalähetys. Hienosti arvioi nuori mies sitä mitä Helsingissä pari viikkoa aiemmin oli tapahtunut, linjassa sen kanssa mitä yhdessä oli todettu...
Hienoja vierailuja. Ja mikä parasta, kaikki ilmoittivat, että jos on tarvetta, niin kyllä me ollaan käytettävissä. Mahtavaa. Kun mietin viime shown sähläämistäni, niin taitaa olla tarvetta jo seuraavassa sessiossa...
Mukana leireilemässä oli nyt yhdeksän innokasta nuorta, jotka tuottivat muutaman lauantaipäivän tunnin aikana talvilaulun. Kipale oli jatke elokuun alun leirillä sanoitetulle, sävelletylle ja harjoitellulle kesäbiisille. Olipahan kiva seurailla hommaa, jos tiivistäisi niin kyseessä oli luovaa energiaa pursuava ja mukavahenkinen leiri...
Vintistä sen verran, että se on vakiinnuttanut paikkansa vajaassa kolmessa vuodessa. Tilaa käytetään, nuoria riittää ja näiden asioiden ohessa on ollut melko vaivatonta ujuttaa nuorisotyöntekijä luontevaksi osaksi kouluyhteisöä. Hienointa on se, että asiassa on toimittu hyvässä yhteisymmärryksessä. Ronjan työpariksi kouluun liittyvissä nuorisotyöhommissa on nimetty vastuuopettaja, joka onkin ihan välttämätöntä tämmöisessä asetelmassa. Näyttää hyvältä... Eikä vaan näytä, on...!!!
Vintti ehtii vielä olla jalkautumiseni kohde marraskuun viimeisellä viikolla. Siellä odottelee se arjen ihan tuiki tavallinen nuokkari-ilta ryyditettynä iltapäivän moniammatillisella kokoustamisella.
Ehkei ollut ihan fiksu idea yrittää pitää NuVan kokous heti Hesan valloituksen jälkeisellä viikolla. Meni päivien siirtelyksi ja kävi niin, ettei kokousta saatu päätösvaltaiseksi. Ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen muuten. Lopulta kumminkin saatiin kolmantena sovittuna päivänä ihan riittävästi porukkaa kokoukseen, joka pidettiin Ivalon nuorisotalo Stönön tiloissa. Hyvä näin, RockInari palkinnon kanssa oli jo kiire ja muutoinkin oli hyvä katsella mitä tulossa on.
NuValla on ollut taas vilkas syksy, niin vilkas, että koulusta poissaoloihin on ihan ymmärrettävästi otettu kantaa. Niinpä päätettiin rauhoittaa tilanne ja puhaltaa peli poikki pariksi kuukaudeksi. Pieni iskuryhmä saa tehtäviä, jotka liittyvät lähinnä tammikuun juttuihin keihäänkärkenä Vasatokkaan suunniteltu yhteinen koulutusviikonloppu Selvä Peli työryhmän kanssa. Ihan hyvä oli kokous kaikkineen, perästä näkyy ja kuuluu.
NuVallekin teki muuten hyvää jalkautua kunnantalon valtuustosalista ihan muualle. Stönö inspiroi porukkaa keskustelemaan nuorisotyön jutuista muutoinkin kun NuVan omasta näkökulmasta. Lisäksi selviteltäväksi jäi ajatus pitää kokoukset Inarissa ja Sevettijärvellä ensi keväänä. Joskus näin on tehtykin, mutta niistä on jo aikaa. Siistiä, että tämä aiotaan elvyttää...Ai niin... Siistiä oli sekin, että NuVa heitti jälleen minut ulos kokouksesta, kun tunnustuspalkintoa käsiteltiin. Jännän äärellä itsekin, kellehän tai mihinköhän?
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti