tiistai 25. helmikuuta 2014

(Yhteis) Haku päällä...

Kolme kiihkeää viikkoa. Jakso, jolloin 15 -vuotias on kenties eletyn elämänsä tärkeimmän päätöksen edellä. Yhteishauksihan sitä nykyään kutsutaan. Pohjoisessa on paikkakuntia, joissa ainoa vaihtoehto jatkaa kotinurkilla on lukio, jos sellainen vielä löytyy. Inarissa lukion ohella löytyy toinen hyvinkin kelpo mahdollisuus: Saamelaisalueen Koulutuskeskus.

SAKK on ammatillisen koulutuksen myönteinen outo lintu, valtion oppilaitos, jonka tehtävänä on nimensä mukaisesti tarjota koulutusta erityisesti saamelaisalueen ja saamelaiskulttuurin tarpeisiin. Se on parantanut hurjasti juoksuaan 2000 -luvulla ja lopputuloksena sillä on kilpailukykyinen tarjonta sekä hyvä imago. Se toimii kolmessa toimipisteessä, joista erityisesti Toivoniemi porotalous- ja luonto-ohjaaja koulutuksineen sekä Ivalo kokki- ja lähihoitajalinjoineen ovat nuorten suosiossa.

Mutta tarjonta ei silti kata kysynnän koko kirjoa tietenkään. Moni nuori haluaa nopeasti pois Inarista ja usealle se on tosiasiassa ainoa vaihtoehto. Sodankylä ja Rovaniemi ovat edelleen kärkisijoilla, kun puhutaan siitä mihin linja-automatka muutaman seuraavan vuoden aikana päättyy.

Kaikki tuo on nuoren elämässä siinä määrin merkittävää, että pidettiin seurakunnan Taunon kanssa 20.2. On the air Selvä Kelissä oikein teemalähetys. Koska asia koskee ennen muuta nuoria, kuultiin tietysti asianosaisia.

Soiteltiin Pohjanmaalle Sánna-Maretille, joka painiskeli jatko-opintojen valinnan kanssa vuosi sitten keväällä. Hyvin oli tuoreessa muistissa kaikki se mikä pisti Inarin koulun ysiluokkalaisen miettimään tosissaan. Ei ollut kuulemma helppoa, mutta kun päätös erityislukiosta lopulta syntyi, helpotti. Lähtemisessä itsessään oli myös haasteensa. Sannan valinta ei ole pohjoisen nuorelle tyypillinen ja entiset kaverit löytyvät ihan muualta. Lisäksi kauas on pitkä matka ja elämä Keski-Pohjanmaalla on toisenlaista kuin Kaamasessa. Mukava oli kuitenkin kuunnella Sannaa, valintaansa tyytyväistä nuorta. Voi olla, että erityislukio helpottaa tässä: musiikki yhdistää eri puolilta maata saapuvia nuoria ja lopputuloksena on hyvähenkinen kurssi. Ja kun on hyvä olla, on myös hyvä opiskella ja elää. Ja kotiinhan pääsee aina...

Studiovieraaksi uskaltautui kuin viimeistä peruskoulukevättään elävä Jonna. Selväpäinen ja selkeäsanainen haastateltava oli valintansa tehnyt, joten siltä osin oltiin jo helpon puolella. Ennustaminen on haastavaa, mutta kyllä me seurakunnan kollega Tanen kanssa pidetään kummallisena, mikäli Peräpohjolan Opisto ei Jonnaa syksyllä kutsu. Hyvä on nuorella itsetunto: ei ole helppoa tunnustaa suorassa radiolähetyksessä, että hermostuttaa. Niin pitääkin sopivassa määrin, kyllä homma hoituu kumminkin, epäilemättä.

Studiossa piipahti myös Heikki, oppilaanohjaaja naapurikoulusta. Kiintoisaa jutustelua. Eipä ollut opolla epäselvää siitä mihin työaika kuluu maaliskuun puoliväliin saakka: "Jokaisen lähtijän asiat käsitellään". 

Heikki kuunteli tyttöjä ja oli kuulemastaan ilahtunut. Mukavaa kuultavaa oli se, että joku väylä löytyy suhteellisen vaivattomasti lopulta lähes kaikille. Huolta aiheuttavat opintojen keskeyttäjät ja tieto heistä. Tyytyväisyydellä voitiin todeta se, että ainakin lappilaiset oppilaitokset ilmoittavat kuntien etsivälle työlle kotiinpalaajat. Hyvä näin, järjestelmä on luotu ja toimii. Keskeyttäjäkin kuuluu paljonpuhutun nuorisotakuun piiriin ja on oikeutettu vaikkapa työpaja- tai työkokeilupaikkaan suhteellisen nopeasti keskeytyksen jälkeen.

Pohdiskeltiin myös niitä muutoksia, joita yhteishakuun on tulossa. Keppilinjaan nojaava tehokkuusajattelu voi toimia suunnittelupöydällä ja hallituspuolueiden kabinettipuheissa. Elämä on kuitenkin yllätyksellistä ja liikkuvia tekijöitä on paljon. Entäpä jos ei nappaa, jos valinta ei olekaan oikea, tapahtuu jotain yllättävää ja niin edelleen. Entäpä sitten, jos on jo yksi tutkinto, mutta kun se ei tunnukaan omalta ja olisi parempi vaihtoehto. Jatkossa uudelleenhaku ja opintolinjan vaihtaminen tehdään vaikeaksi. lähes sietämättömän hankalaksi, osin mahdottomaksi. Ja kukaan ei oikeasti osaa ennustaa mitä tapahtuu.

Siinäpä pohtimista tulevaan. Avainkysymykseksi nousee se miten hyvä on osumatarkkuus, kun ensimmäistä valintaa tehdään. Kova haaste oppilaanohjaukselle, vanhemmille ja tietysti nuorelle itselleen. Ja jos halutaan pitää pohjoisen nuoret tulevaisuudessa kotiseuduillaan opintojen jälkeen, on haastetta myös siinä miten koulutuksen, oppilaanohjauksen ja paikallisten elinkeinojen kehittämistyön vuoropuhelua kehitetään.

Avainkysymys. Kuten sekin miten nuoren itsetunnosta huolehditaan kaikkien tahojen yhteistyöllä riittävän ajoissa. Ennen sen linja-auton lähtemistä nelostielle.

Pohtii

Skoeoe

 

Ei kommentteja: