Sekä ammatillinen että ammattikorkeakoulutus ovat tunnetusti ajautuneet voimakkaaseen muutosvirtaan. Virtaaman voimistuessa lisääntyy ärtymys jo ennestään nuoriaan keskuksiin luovuttavan Resurssi-Suomen reuna-alueilla. Koulutuksen aloituspaikat karkaavat Kaurismäen leffan pilvien lailla kauas pois. Lapissa kierre on kirpaissut erityisesti Kemi-Tornio seutua. Vaikka Lapin ammatilliseen koulutukseen suunniteltuja aloituspaikkaleikkauksia kohtuullistettiin lähes 1800:sta vajaaseen tuhanteen, tuntuu paine pitkien etäisyyksien maakunnassa. Suuntaus näkyy myös AMK-koulutuksen keskittymisenä sekä kokonaisten opintolinjojen katoamisena.
Sinällään on ymmärrettävää, että jotain on tehtävä. Yhtälöt ovat haastavia ja liikkuvia osia löytyy runsaasti: nuorten määrän pieneneminen, tiettyjen alojen ylikoulutus ja toisten vetovoiman vähyys, valtionrahoituksen säästöpaineet, yleinen tehostamisvimma ja niin edelleen. Ymmärrettävää on toki myös se, että hallintoa kevennellään ja synergioita lisätään vaikkapa luomalla kahdesta AMK:sta yksi. Tahtoo olla kuitenkin niin, että toimet eivät jää siihen. Kemi-Tornion sekä Rovaniemen AMK:t yhdistyivät vuoden alussa Lapin AMK:ksi. Muutos toi muutakin kuin virtaviivaistamista: Torniosta katosi viestinnän opetus tyystin, ja myös YT-neuvottelut uudessa AMK:ssa ovat alkaneet.
Muutoksen tuoksinassa tuppaa unohtumaan se, että opiskelijoillakin voi olla mielipide asioihin. Lakkautukset aiheuttavat ymmärrettävästi huolta viimeisillä vuosikerroilla opiskelevissa nuorissa kuten oheisesta viestinnän opiskelija Ville Vaaralan jutusta ilmenee. Kampus tyhjenee ja opintojen olisi syytä edetä ilman mitään elämän mukanaan heittämiä yllättäviä viiveitä.
Koulutuspaikkojen katoaminen aiheuttaa paikkakunnalle myös työpaikkojen vähentymistä. Pienet yksiköt häviävät kuten käy esimerkiksi Pellossa, josta Lappia -opisto lakkauttaa yksikkönsä.
Tornio puolestaan on oiva esimerkki siitä kuinka AMK- koulutuksen loppuminen pahimmillaan uhkaa heikentää tai jopa ajaa alas vastaavan ammatillisen koulutuksen. Humakin kampuksen lähtö Torniosta aiheuttaa epävarmuutta nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia kouluttavassa Peräpohjolan Opistossa, joka sekin joutuu vähentämään jonkin verran aloituspaikkojaan. Näin kävi, vaikka keskeyttämisprosentit PPO:lla ovat maan pienimmät ja sijoittumiskyselyn tulokset loistavat. Kun pientä vielä pienennetään, niin mitä sitten seuraavaksi. Peräpohjolan Opistolla ei tietenkään anneta periksi. Silti, enpä pistä euroja likoon sen puolesta, että Lapin nuorisotyökoulutus Torniossa säilyy. Ei ihme, että sekä opiskelijat että maakunnan nuorisotyöläiset olivat kiukkuisia, kun tilanne selvisi heille.
Samaa spekulointia voi Torniossa käydä Väylän toisella puolella Suensaaressa: medianomi- ja media-assarikoulutuksella on oma synergiansa. Sielläkään kehitys ei ole herättänyt riemun tunteita. Edes hyvät työllistymistulokset tai kovat panostukset puitteisiin eivät auta. Eikä kummassakaan tapauksessa se, että Lapissa puhutaan matkailun ohjelmapalveluiden sekä elämysteollisuuden työpaikkojen tarpeen kasvusta.
Kehitys jyrää omalla painollaan ja keskittää maata, sikäli se on johdonmukaisen politiikan seurausta. Ja onhan toki niin, että maantietä riittää ja pohjoisen sekä itäisen Suomen nuoret ovat tottuneita matkustelemaan.
Yksi on kuitenkin selvää. Politiikkaohjelmien höpinät mahdollisuuksien tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta kaikkialla maassa on rehellisyyden nimissä syytä unohtaa. Semmoista ei tässä suhteessa ole, jos nyt koskaan on ollutkaan muualla kuin symposiumretoriikassa.
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti