Osallistuin konferenssiin. Tällä kertaa ei tarvinnut matkata Inaria etäämmälle. Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvosto piti Sajoksessa saamelaisten kansallispäivän merkeissä kaksipäiväistä tapahtumaa, jonka teemana oli suvaitsevaisuus ja identiteetti.
Konferensseilla on piristävä vaikutus. Niissä tapaa vanhoja tuttuja sekä kohtaa uusia kiintoisia persoonia. Tällä kertaa jälkimmäisen ruumiillistuma minulle oli Seida Sohrabi, Suomen kansalainen ja kurdi, joka aisaparinsa Veeti Nevalan kanssa piti erinomaisen puheenvuoron vihapuheista, niiden tunnistamisesta ja niihin suhtautumisesta. Jututin Sohrabia myös Radio Inarin tarpeisiin. Nuoren naisen arjen elämästä löytyi myös omat, vähemmän suomalaiskansallista ajattelua mairittelevat kokemukset: "vitun neekeri, mene kotiin..." Ja sitä linjaa...
Vihapuheesta ja suvaitsevaisuudesta keskusteleminen on enemmän kuin paikallaan. Erilaisten yhteiskunnallisten kipukohtien kuten työttömyyden ja ulkopuolisuuden lisääntymisen sekä kasvaneen maahanmuuton yhdistelmä on luonut maaperää rasististen mielenilmausten kasvulle. Samaan nippuun maahanmuuttajien kanssa päätyy myös muita vähemmistöjä sekä erilaisuutta.
Vastenmielistä tässä kaikessa yhdenvertaisen ajattelun polkemisessa on se, että sitä harjoitetaan systemaattisesti ja äänekkäästi myös poliittisessa toiminnassa, yhteisten asioiden äärellä. Heillä, joilla on valtaa ja julkista näkyvyyttä, on kaikissa valtaa käyttävissä instituutioissa myös vastuu sanomisistaan ja tekemisistään. Sitä ei pois selitetä edes sillä, että valtakirja on saatu samanmielisiltä äänestäjiltä. Tänään sunnuntaina tuli taas kerran osoitus muusta: kansansuosiota nauttivan puolueen arvostaman kansanedustaja Jussi H:n maakuntamatka Lieksaan oli muuttunut käsirysyksi. Kun tämmöisestä tulee vaikkapa puolueen sisälle vakiintunut ja hyväksytty tapa, ollaan kyllä sananvapauden väärinkäytön tiellä.
Sajoksessa kuultiin myös monikielisyysneuvoja Markus Lyyraa, joka kertoili Ruotsin saamelaisnuorten tilanteesta pohjana kirkon lapsi- ja nuorisotyössä tehty kartoitus. Karu yhteenveto, joka kertoi koruttomasti tilanteen naapurissa oleva vaikea: rasismia, itsemurhia, juurettomuutta...
Tuota selvitystä vastaan oli hyvä todeta konferenssinuorten pikakyselystä löytyneitä kokemuksia. Juuri kukaan ei kertonut itseensä kohdistuneista suoranaisista vihapuhekokemuksista. Nimittelyä ja vitseilyä kylläkin. Kartoitus vastaa omaa kenttätuntumaa. On toki niin, että vitseilyn ja syrjivän kuittailun osoittaminen vihapuheeksi tai rasismiksi on tosi vaikeaa, kun yleistä kiusaamista Kiva koulu -kampanjoinnista sekä muusta puuttumisesta huolimatta esiintyy kumminkin jossain määrin. Tärkeätä on kuitenkin jatkaa kaikkea kiusaamisen ja syrjinnän vastaista työtä. Kiusaamisvapaa Inari on luultavasti myös antirasistinen Inari. Siinä selkeä tavoite kaikille....
Seida Sohrabi muuten muistutteli siitä, että syrjintää esiintyy myös vähemmistöjen sisällä. Vähemmistö voi myös käsitellä enemmistöä tavalla, josta yhdenvertaisuus on etäällä. Perjantaina käyty lyhyt keskustelu pureutui siihen: etelän riuku... Kunnioitusta vai epäystävällistä nimittelyä. Näitä sopii jokaisen tykönään pohdiskella
Tulevaan katsova paneeli
Perjantaina Sajoksessa istui nuorten aikuisten paneeli, jossa syväluotailtiin identiteettiin liittyviä inhimillisiä ulottuvuuksia.
Olipahan mahtava keskustelu. Nelihenkinen panelistiporukka katsoi luottavasti tulevaisuuteen. Se uskoi saamenkielen elpymiseen ja saamelaisnuorten itsetunnon kasvuun. Se tunnisti ongelmia, jotka liittyvät vaikkapa siihen, että noin 70 % saamelaislapsista ja -nuorista asuu ympäri maata, ulkopuolella saamelaisalueen. Läänintaiteilija Tanjan sanoin: "Tiesittekö, että Helsinki on Suomen suurin kolttakylä?" Vanhojen kiistojen jatkuvaan veivaamiseen nelikko ei uskonut. Porukan itsetunto oli riittävä kova siihen, että se halusi katsoa eteenpäin...
Harmitti hivenen yksi tällaiselle hienolle tilanteelle tosi tyypillinen piirre: nuorten asioista keskustelevat nuoret sekä nuorten parissa työtä tekevät persoonat. Paneelikeskustelu olisi ollut oivallista kuultavaa myös emokäräjien jäsenille. Siinä nuorisoneuvostolle tavoitetta jatkoon. Meillä meni lähes 10 vuotta, kun saatiin kunnanvaltuutetut ja johtavat viranhaltijat samaan valtuustosaliin nuorten kanssa pohtimaan nuorten hyvinvointiin liittyviä asioita. Tämän idean saa vapaasti varastaa... Töitä se vaatii, mutta vaiva palkitaan ihan takuulla.
Tuossa paneelissa istui muuten yksi, joka tunnusti olevansa kiinnostunut joskus saamelaiskäräjävaalien ehdokkaaksi. Inarin Mikke on tuttu mies muutaman vuoden takaa. Etelässä opiskeleva Mikke on Inarin nuorisovaltuuston jäsen takavuosilta ja kiinnostus yhteiskunnalliseen toimintaan on selvästi lisääntynyt. Hienoa, on syytä toivottaa hänelle menestystä valitsemalleen tielle. Muille panelisteille Tanjalle, Martalle ja Aslak-Uulalle voisi esittää pyynnön, että tarkistaisivat kantaansa... Näin, vaikka asiahan ei minulle kuulu.
Jututin myös Kaisaa, saamelaiskäräjien nuorisosihteeriä. NuNen toimikausi vaihtuu piakkoin ja oli kiva kuulla, että uuteen neuvostoon on hakeutunut runsaasti nuoria. Edustus kaikista kieliryhmistä ja eri kunnista sekä citysaamelaisista on turvattu. Mahtavaa... Nuoret tekevät lopulta sen mihin minun ikäluokkani ei pysty: muutoksen...
Kaisa oli tyytyväinen myös parin viikon takaiseen Lapin nuorisofoorumiin. Itse en ehtinyt paikalle kuin murmanskilaisten ja altalaisten ystäviemme osuuteen, mutta saamani palaute foorumista on ollut hieno. Porukkaa oli paljon ja nuorten puhe oli pääosassa. Luulen, että kyseessä oli yksi foorumin 10-vuotisen historian hienoimmista tapaamisista.
Siistiä oli, että tuota Lapin nuorten osallisuusryhmien kokoontumisajoa isännöivät hyvässä yhteistyössä saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto ja kuntamme nuorisovaltuusto. Sillä tiellä on syytä jatkaa niissä asioissa, jotka näitä osapuolia yhdistävät. Niitä löytyy takuuvarmasti ja hyvä niin. Nuorten hyvinvointi on tulevaisuuden näkökulmasta se ykkösjuttu olipa nuori saamelainen, suomalainen tai maahanmuuttaja, ihminen alueella...
Mietiskelee
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti