keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Kadonneen brändin metsästys...



RajaRockin jälkeen on ollut tosi tiivistä. Blogi uinahtikin siinä turbulenssissa hetkeksi horrostilaan ja ehkäpä sen on aika herätä taas.

Virike ilmaantui, kun tuli ajeltua typötyhjällä ratikalla Itä-Pasilasta Etu-Töölöön. Syynä ei ollut ratikka eikä Allianssi talolla Nuorisotyölehden merkeissä viettämäni laatuaika. Syynä oli aiemmin samana päivänä pidetty sidosryhmätapaaminen, elämäni toinen piipahdus Tieteiden Talolle Kruunuhaassa. Se edellinen tapahtui muuten helmikuussa 2001, kun osallistuin yhdessä Sodankylän Mr. Nuorisotyön Jounin kanssa opetusministeriön nuorisoyksikön järjestämään ennaltaehkäisevän huumetyön seminaariin. Esittäydyimme rehellisinä Lapin miehinä, jotka kertovat vain totuuden Pohjois-Lapin huumetilanteesta.

Muistan kuinka yksikön silloinen päällikkö Olli ilmoitti totisen tuimasti, että ei pidä leikitellä vakavilla asioilla: "Elämme vaikeita hetkiä". Ihmeteltiin, että miten se nyt noin? Kunnes ruokatunnilla Kirkkokadun auringonpaisteessa näimme laukun, TV:stä hyvin tutun, näimme K-P:n, näimme kolme kuvausryhmää ja Hiihtoliiton silloiset lääkärit ja johtokunnan. Tiukkailmeinen porukka marssi vauhdilla kohti keskustaa ja edelleen kohti sitä kuuluisaa Lahden doping-sotkun laajuuden paljastanutta tiedotustilaisuutta. Sakki oli informoinut ministeri Lindeniä samaan aikaan, kun me esittäydyimme... Mistäpä sitä rehellinen Lapin mies olisi voinut tietää, Olli tiesi.

 Nuorisokeskukset olennaisen äärellä...



Nyt ei puhuttu huumeista, nyt oltiin Suomen Nuorisokeskukset ry:n kokoamassa sidosryhmä-tapaamisessa antamassa virikkeitä nuorisokeskusten strategiatyölle. Kiintoisa rupeama...

Koska tunnen osasyyllisyyttä Vasatokan syntyyn, tunnen myös nuorisokeskusten toimintaa ja koko järjestelmän historiaa. Taitaa olla niin, että myös minun nimeni löytyy keskusyhdistyksen perustamiskokouksen pöytäkirjasta.

Suomessa on 10 opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa valtakunnallista nuorisokeskusta. Ensimmäiset taisivat aloittaa toimintansa 1984, Inarin Riutulassa touhu alkoi 10 vuotta myöhemmin.

Keskusjärjestelmän perustana on Helsingin ETYK vuodelta 1975. Tuolloin kuulemma oli hyväksytty aie perustaa Euroopan nuorten liikkuvuutta edistämään nuorisokeskusten verkosto. Tässä taisi kumminkin käydä kuten joissain muissakin jutuissa, että Suomi muisti, muut eivät. Suomalaisen keskusjärjestelmän veroista ei löydy muualta. Nyt kun Suomessa pitkän tuotekehityksen jälkeen voi puhua järjestelmästä, on se kyllä lopulta herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta, kumma kyllä.

Brändi vailla brändiä...


Voisin kehua jokaisen nuorisokeskuksen, voisin kehua myös niiden yhteistyöjärjestön SNK:n toiminnan sekä keskusten yhteistyön kehittymisen. Kaikki sikäli ihan hyvin. Strategiatyö on tästä mainio esimerkki. Menossa oleva prosessi ajoittuu lisäksi haastavaan, mutta loistavaan vaiheeseen: talous kiristyy, kuntarakenteeseen on odotettavissa isoja muutoksia ja edessä on tilanteita, jotka luultavimmin pakottavat nuorisotyön kentän ihan uudentyyppiseen yhteistyöhön. Sen toteuttamisessa ei pidä kaihtaa ennakkoluulottomuutta.

Nuorisokeskuksia on perustettu erilaisiin paikkoihin ja niiden hallinnointi on ollut, ehkä alun perin kokeilupohjalta, aika kirjavaa. Keskusten investoinneissa ja käyttötalouden tukemisessa valtion avustuspolitiikalla on ollut ratkaiseva merkitys. Niinpä edunvalvonta ja yhteismarkkinointi pistivät keskukset tiivistämään yhteistyötään 1990 -luvun alussa. SNK on tuon yhteistyön ruumiillistuma, kattoyhdistys, jolla on myös nuorisotyön kehittämiskeskuksen status.

Paljon on tehty, rakenteet ovat kunnossa ja palvelut laadukkaita, henkilöstö osaavaa, mutta yksi puuttuu edelleen. Voi olla, että järjestelmä syntyi siten, että sen tarvepohja oli varsin hutera, intoa oli ja ETYK-henkeä, mutta oikea rooli nuorisotyössä rakentui ohueen analyysiin.

Niinpä yhäti on siten, että nuorisokeskukset ovat tunnettuja lähinnä yksittäisten keskusten kautta. Nuorisotyön kentässä tunnetaan vaikkapa Kokkolan Villa Elban loistelias kansainvälinen toiminta ja osaaminen, Piispala puolestaan on yleisesti tunnustettu leirikoulutoiminnan kehittäjä ja niin edelleen.

Tästä kaikesta myönteisestä huolimatta järjestelmän kokonaisuus jää edelleen epämääräiseksi, etäiseksi, ei hahmotu. Keskiverto hallintonuorisotyöntekijä kysyy edelleen valtion nuorisotyön budjettia lukiessaan, että mitkä nuorisokeskukset? Miksi rahaa noiden rakentamiseen ja toimintaan tuommoisia määriä? Hyviä kysymyksiä

Alueensa nuorisotyön kehittäjiä?

Itse toivoisin, että nykyinen strategiatyö pureutuisi tuohon vakavasti. Tiedän, että se on hyvin haastava tehtävä. Toisaalta tiedän myös sen, että keskusten itsensä on se tehtävä. Ministeriö ei sitä tee, eivätkä kunnat, eikä Allianssi, eikä.... liian pitkä lista.

Ironista kyllä tässä työssä talouden kiristyminen on samalla uhka, mutta myös suuri mahdollisuus. Toinen strategiatyön mahdollisuus on piakkoin uudelleenkirjoitukseen menevä nuorisolaki.

Nuorisokeskuksille on tarjottu nuorisotyön kehittäjän viittaa. Hyvä niin, mutta miten temppu tehdään.

Luulen, että oikotietä ei ole. Koko järjestelmän uskottavuus rakentuu hiljalleen. Vaikka keskusten profiili on valtakunnallinen ja kansainvälinen, niiden ei pitäisi unohtaa paikallista roolia. Niiden olisi otettava oma paikkansa myös maakunnallisina toimijoina. Tämä on välttämätöntä, mikäli isossa asiassa halutaan edetä.

Ja luvata ei pidä enempää mihin pystytään. Nuotta-valmennus on hyvä esimerkki. En ole oikein osannut suhtautua. Minulla on sellainen olo, että tuo sosiaaliseen vahvistamiseen liittyvä työmuoto tuotiin raakileena markkinoille, liikkeelle lähdettiin europussi edellä ja systeemille luotiin ylimitoitettu odotusarvo. Nuotan kanssa on onneksi rauhoituttu ja keskuksissa sekä koordinaattoreiden joukossa ymmärretään nyt se, että Nuotta on parhaimmillaankin oivallinen täydentäjä sille pitkäkestoiselle työlle, jonka tulokset tehdään tosiasiassa ihan muualla.

Ehkäpä tässä on yksi keskusten dilemma: ne ovat enimmäkseen intervallipaikkoja. Paljolti tämä aiheutuu niiden sijainnista ja osin myös siitä, että toiminnan tulee tuottaa ainakin osa menoeuroistaan itse. Ai niin Nuotasta vielä: myönnän ilman muuta sen, että panostus on mittava. Nuottamahdollisuus on myös lähentänyt keskuksia ja kuntien etsivää nuorisotyötä. Askel kohti kehittämiskeskusta siis.

Siinä voisi toimia malli, jossa keskukset ovat eräänlaisia alueidensa nuorisotyön hankkeiden takomoja. Verkosto kuntoon ja oletan kysyntää/kiinnostusta/kumppaneita löytyvän.

Keskusten ei myöskään kannata haaveilla isompaa roolia mikä on realismia. Puheet nuorisopolitiikasta on syytä unohtaa pelkästään keskusten omana toimintana. Siinä jää yksin niin sanotusti toiseksi. Mutta toistan itseäni: verkostot kuntoon, Valtakunnallinen Työpajayhdistys, Nuorisotutkimusverkosto, Allianssi, Nuorisokanuuna.... Onhan näitä. Sitten kun lähiympäristö on hoideltu...

Minulla on kuitenkin hyvä kutina. Hidasta on, mutta sinnikkyys lopulta palkitaan. Ja se, että tunnustetaan muidenkin nuorisokentän toimijoiden osaaminen ja näkemykset.

Sikälis Tieteiden Talon sidosryhmätapaaminen oli oikein hyvä avaus... Ja olihan siellä puhetta, jota kannattaa ei vain kuulla vaan kuunnella...

Miettii Skoeoe

Ai niin, Vasatokasta bloggaan erikseen, Sen verran on pakko hehkutella, että välttämättömyys on toteutunut: monitoimisali on luovutettu ja nyt valmistellaan isoja bileitä tammikuun lopulle. Itsekin olen innoissani. Onnittelut Vasatokan väelle, Mikalle erityisesti. Eikö tunnukin mahtavalta?

 

Ei kommentteja: