Meillä on ollut kohta 20 vuotta mainio nuorten työpaja nimeltään Inarin kunnan viestintäpaja. Sen esiaste, Inarin kunnan videopaja, aloitti ala-asteen kellarissa jo 1980 -luvun puolella, taisi olla 1989. Jos tuo muistikuva on oikea, se tarkoittaa sitä, että meillähän on edessä 25-vuotisjuhlavuosi... Isot bileet ja lisää näkyvyyttä, sitähän se merkitsee. Hmmm, taidetaan pitää juhlavuosi, oli se sitä tai ei, ihan sama... Tarvetta olisi juhlia näyttävästi.
Viestintäpaja on kunnallisena panostuksena iso. Sen kehittämiseen liittyy paljon monien ihmisten pitkäaikaista ja periksi antamatonta työtä sekä merkittäviä euro- tai markkamittaisia satsauksia. En ole ikinä laskenut montako nuorta pajan läpi on sen historian aikana kulkenut, mutta erilaisissa työvoimapoliittisissa tai opiskeluun liittyvissä toimenpiteissä on ollut varovaisesti arvioiden semmoiset 600 inarilaisnuorta. Se on aika iso luku....
Viestintäpajan toiminta on näkyvää. Se tunnetaan paikallisesti, mutta myös laajemminkin. Opetusministeriö myönsi sille nuorisotyön valtionpalkinnon jo vuonna 2004 ja pajaan on vuosien mittaan tutustunut lukematon määrä erilaisia delegaatioita ja opintomatkalaisia. Paja on oman perustyön ohella osallistunut lukuisiin yhteistyöhankkeisiin, joilla on ollut näkyvyyttä Inaria laajemminkin. Paja on mukana kaikessa mitä kunnan nuorisotyö tekee, se on itseasiassa tietoisesti meidän nuorisotyön palvelutuotantoon liitetty oleellinen osa.
Paja tarjoaa työtä tai koulutuspaikkaa vailla oleville nuorille tilaisuuden oppia uutta, toimia ryhmässä, kehittää sosiaalisia taitoja ja miettiä sitä mitä seuraavaksi. Paja palvelee kuntalaisia monin tavoin. Äänekkäin niistä on Euroopan Unionin pohjoisin paikallisradio, Radio Inari. Pajalla on aina tehty oikeita asioita, oikeaa työtä: tilaustyönä videointeja, radiojuttuja, nettityötä, ilmoituksia paikallislehteen, julisteita, osallistujakortteja, digitointeja ynnä muuta.... Kaikella on ollut tarkoitus, tekeminen ei ole tapahtunut vain tekemisen itsensä vuoksi.
Kaikki siis hienosti...???
Periaatteessa kyllä. Saattaa olla, että pajakaan ei ole profeetta omalla maallaan. Aika ajoin nimittäin tuhkasta nousevan Fenix linnun lailla nousee keskustelu siitä mihin pajaa tarvitaan. Ja siitä onko media työpajalla kaikille nuorille sopiva menetelmä.... Ja siitä onko pajatoiminta oikeaa työllistämistä vai jonkinmoista ohjelmoitua elitististä oleilua. Ja siitä...., no olkoon, näitä kysymyksiä riittää...
Ja niitä riittää aina silloin kun talous kiristyy. Kuten juuri nyt.
Ihan tavalliset avoimet ovet ja mitä sitten tapahtui....
Kun euroja sijoitetaan, on toki niin, että läpinäkyvyys pitää hyväksyä. Toisaalta on aika rasittavaa, että hyvä homma (meidän mielestä) kyseenalaistetaan säännöllisesti. Ihmisen muisti on lyhyt. 1990-luvun alun säästöt olivat ehkä tarpeellisia, mutta mitä sitten? Laman lapsi on huono osallistuja ja nyt etsivien armeijakunta vierailee peräkammareissa hakemassa heitä, joita ei nappaa, takaisin tuottavaan työhön. Inhimillinen hätä on vieläkin vieras ajattelen minä. Mutta tuottavuus.... Se vaatii, ja huoltosuhde. Etsimään, ja olemaan huolissaan.
Ymmärrän läpinäkyvyyden myös toista kautta: kuntakenttä odottelee kauhunsekaisin tuntein, mistä se hallituksen markkinoima miljardi säästetään. Ihan hyvä kun kysellään panoksen ja tuotoksen suhdetta. Mutta silti.... Kaikella on lopulta hintansa, ilmaisia lounaita ei ole eikä kehitystä tapahdu ilman lisäpanostuksia.
Ihmisen muisti on tosiaan lyhyt. Moni myös työllistämisen kanssa tekemisissä oleva persoona kyselee viestintäpajan perään. Eikö se ole liian pieni? Miksi teillä on erikseen nuorten työpaja? Eikö isommalla yksiköllä kuten työllistämissäätiöllä olisi enemmän mahdollisuuksia?
Kyllä toisaalta. Mutta samalla: kuka muistaa, että täälläkin oli säätiö? Eipä ole enää ja sama sille miksi ei. Asiat on hoidettu toisin nyt ja säätiön tilat palvelevat kansalaisopiston kudontaa ja skeittihommia. Kun kritisoidaan, niin missä ovat paremmat nuoria koskevat vaihtoehdot? Viestintäpaja on kuitenkin yhä.
Kiusallinen kysymys on se, olemmeko epäonnistuneet tärkeässä: Inarissa ei tiedetä...
Osittain siksi pidimme avoimet ovet. Sinällään on niin, että ns. virka-aikana pajalla voi käydä kuka vaan. Siitä huolimatta halusimme antaa mahdollisuuden ihmisille käydä tutustumassa ja kyselemässä. Mahdollisuudesta tiedotettiin erikseen ynnä muuta.
Hyvä päivä oli, porukoita kävi, mutta ehkä kumminkin olisin odottanut enemmän. Olisin odottanut heitä, joilla on sanottavaa, tulevan paikalle kysymään nykynuorilta miten menee... Ei näkynyt, ehkä lopulta ei kiinnostanut.
Minusta oli mahtavaa kuunnella Radio Inarin erikoislähetystä. Ne nykyiset soittivat edellisille. Ja mikä oli edellisten viesti: paja-aika oli ollut hyödyllinen, siellä oppi ja monelle paja suuntasi myös elämän valintoja... Niin, aika oleellista, kun puhutaan työpajan tuloksista.
Hommaa halutaan silti laajentaa. Olemme tehneet viestintäpajalle kehittämissuunnitelman vuosille 2014 - 16. Hyvä niin, mutta ongelma on siinä, että tässäkään ei ole ilmaisia lounaita. Rahaa tarvitaan. Jos kehitetään joku maksaa... Se jää avoimeksi, että kuka.... Joksikin aikaa... Ensi vuosi näyttää...
Selvän Kelin paluu On the air -tilaan
Selvä Keli on alun perin Radio Inarin viikoittainen nuoria, nuorten asioita ja nuorisotyötä käsitellyt
makasiiniohjelma. Ystäväni ja Inarin seurakunnan silloisen nuorisotyöntekijä Mortin aloitteesta syntynyt ohjelma toimi viikoittain neljä vuotta, kunnes kesäkuussa 2012 pistettiin Marin kanssa proggis ns. telakalle epämääräiseksi ajaksi.
On the air versio Selvästä Kelistä uinui toista vuotta, kunnes elvytettiin srk:n nykyisen nuorisotyöläisen Taunon kanssa se hetkellisesti henkiin osana viestintäpajan avoimia ovia. Oli mahtavaa. Olin jo unohtanut sen kuinka nopeasti tunti menee, olin jo unohtanut muutoinkin sen kuinka intensiivistä tunnin radio-ohjelman teko on. Olin unohtanut senkin millainen oppimisprosessi kuikin ohjelmatunti on.
Mahtavaa oli, soitettiin rokkia, kuultiin Saamelaiskäräjien nuorisosihteeriä Kaisaa, Vasatokan tj, Mikaa sekä skeittirokkihalli Oliweria. Huomasin. että olin kaivannut ohjelman teon intensiivistä tunnetta. Mutta: nyt tunnustin, että kuinka paljon: tosi paljon...
Kun lyötiin mikkiliuku kiinni, niin lyötiin myös Tanen kanssa kättä päälle... Aletaan vaan, herätetään Selvä Kelin radioversio horroksestaan tammikuussa. Ehkei joka torstai, mutta kenties joka toinen. Asioita riittää, ja nuoria, ehkä sanottavaakin...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti