keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Hehkutellen...!!!



Käväistiin Rovaniemellä. Kyseessä oli Lapin Ely-keskuksen koollekutsuma ja syksyllä 2012 julkaistun Lapin Nuorisopoliittisen ohjelman toteuttamiseen liittynyt kokoontumisajo. Hehku! Areenaa mainostettiin eri alojen toimijoiden yhteisenä keskustelufoorumina parempien nuorten palvelujen puolesta.

Päätettiin tehdä tästäkin asiasta numero: meitä oli kokonainen pikkubussillinen, 12 henkeä akselilta Inari - Utsjoki. Aika hyvin, täytyy olla iloinen ja ylpeä siitä missä määrin nuorten asiat ylhäällä kiinnostavat... Meillä on etuna paikallinen moniyhteisöllinen Selvä Peli -rinki ja ylipäänsä mutkattomat keskustelusuhteet, joista on paljon iloa mm. tällaisissa esiintymisissä. Pieni on tässä mielessä kaunista ja tehokasta.

Aika hyvin oli kutsu kuultu muutenkin: sali oli liki täynnä, 140 eri alojen ammattilaista. Mahtavaa, vaikka tähän aikaan vuodesta rahat alkavat olla siellä täällä loppu ja matkustaminen sitä myötä. Toki on niin, että Rovaseutu on parhaiten edustettuna, kun se pääsee tässä suhteessa kuin se entinen koira veräjästä, kävelymatkan vaiva.

Lapin Ely-keskus ansaitsee suuren tunnustuksen Nuorisopoliittisen ohjelman laatimisesta. Suorituksen arvoa korostaa se, että maakunnallinen ohjelma taitaa olla lajityypissään edelleen ainoa. Suorituksen arvoa korostaa myös se osallistava tapa, jolla ohjelmaa aikanaan koottiin. Tiedän kun olin siinä prosessissa koko ajan mukana: ei päästy normaalin helpolla ja saatiin sanoa kerrankin sanomiset suoraan.

Hehkussa tuo kaikki palautui päivässä mieleen. Muutenkin päivä oli  onnistunut: keskusteleva, ideoiva, erilaisiin pöytäseurueihin johdattava. Kuudessa tunnissa syntyy paljon siinäkin, kun se suunnitellaan huolella. Päivä oli hyvin vedetty ja alustajat hyviä. Minulla kävi vielä myönteinen syrjäytyminen, kun en mahtunutkaan ryhmätyössäni aikomaani pöytään omieni seuraan, vaan jouduin hakeutumaan randomisti toisiin pöytiin.

Kuinka ollakaan päädyin TE-keskuksen pöytään. Ja kuinka ollakaan verkostotyön johtamista pohtinut työskentelymme kietoutui nuorisotakuun ympärille. Loistavaa... Luulenpa, että ainakin itse hyödyin tuosta mahdollisuudesta, hieno ja suorapuheinen seurue oli minulla. Arvostan...

Yksituumaisuus ja dialogin haasteet

Muutama asia jäi pohdituttamaan. Tunnelma oli hieno, se oli ehkä liiankin hieno: draaman jännite puuttui. Olo oli kuin suviseuroissa, ei muuten, mutta siinä mielessä, että meneillään oli liian samanmielisten kokoontumisajot. Osallistujalistaa lueskellessani olin havaitsevinani kaksi puutetta: poliitikot ja päätöksenteon kannalta keskeiset viranhaltijat hehkuivat muualla kuin Santa Clausin suuressa kokoussalissa.

Harmillista. Sinällään minulla on Inarista sellainen kokemus, että nyt poliitikot haluavat kuulla nuoria ja keskustella heitä koskevista asioista. Toinen juttu on sitten se mitä vaikutusta näillä on reaalielämän päätöksenteossa, kun jaettavana on etupäässä niukkuutta. Ymmärrän senkin, että joskus on hyvä hehkutella vailla kiusallista vastapoolia keskusteluissa, mutta silti: itse jäin kaipaamaan rehellistä särmää...

Pöytäseurueissa keskustellessa nousi paljolti esille kokemus siitä, että NuPo -työssä tärkeintä oli prosessi ja keskustelut. Olen samaa mieltä. Prosessin jatkuvuus on ehdoton edellytys sille, että edes osa hienoista tavoitteista pyritään saavuttamaan. Julkisuus, sekä maakunnallinen että paikallinen, on tässä suhteessa välttämätöntä. Sikäli oli ikävää, että eipä Hehku näytä maakuntatiedotusta kiinnostaneen. Samaa välinpitämättömyyttä oli havaittavissa jo vuoden takaisessa Arktikumin julkistamistilaisuudessa. Harmillista... Ja kertoo siitä kuinka haastavaa on saada näkyvyyttä myönteisille ponnisteluille nuorten asioissa.

Nuorten kuulemisen ja osallistamisen dilemma


Arvasin etukäteen, että Hehkussa ei isommin nuoria nähdä. Meillä oli siitä huolimatta ja osin ehkä sen takia mukana nuoria naisia, kaksikot viestintäpajalta ja nuorisovaltuustosta. Rovaniemen NuVan puheenjohtaja oli myös läsnä, mutta siinä se osallisuusryhmien edustus olikin.

Outoa. Joku, aika moni itseasiassa voi tosin sanoa, ettei Hehkua ollut tarkoitettu nuorille. Outoa silti kun puhutaan nuorten asioista ilman nuoria. Suorastaan kummalliseksi asian tekee se, että ryhmäkeskustelujen tuloksena pöydissä kirjoiteltiin: Nuoriin pitää luottaa ja heille pitää antaa vastuuta...

Ristiriitaista siksikin, että työpajojen yhtenä teemana oli Nuorten tulevaisuustaitojen tukeminen yrittäjyyden ja osallistamisen keinoin. Työpajan vetänyt ja isossa salissa mainion alustuksen vetänyt Zestmarkin Petri Virta kävikin hakemassa meidän NuVan Idan ja Jennan omaan työpajaansa, johon heidät toki oli etukäteenkin ilmoitettu.

Minun on vaikea nähdä, että ohjelma olisi ollut innokkaalle osallisuusnuorelle jotenkin yli tajunnan menevä puhumattakaan siitä, että se olisi sisältänyt jotain nuorilta piilossa pidettävää. Minusta osallisuuden polkuja kulkeville nuorille pitää antaa mahdollisuuksia osallistua ja oppia. Hehkun tapaisissa tilaisuuksissa oppii nuorikin väistämättä.

Toki on niin, että kyseessä on koulupäivä. Voihan se olla niinkin, että kouluilta ei irtoa vapaata tämmöisiin. Inarissa irtoaa. Täällä nuorisovaltuustotoimintaa on pidetty yläasteilla ja lukiossa hyvänä yhteiskuntakasvatuksena. Se on tosi hienoa, pisteet kouluille.

Toki on niinkin, että edustamisissa pitää vastuuta jakaa, ettei homma pääse keskittymään yksille ja samoille. Henkinen maitohappo on huono osallisuuden edistäjä.

Ilman muuta on vielä myös niin, että ammatti-ihmisillä pitää olla omat fooruminsa. Mutta minusta Hehkun tyyppisten tilaisuuksien ei tarvitse olla sellaisia: niiden tarvitsee olla näyttäviä nuorten ja nuorten hyväksi työtä tekevien henkilöiden yhteiskohtaamisia.

Mutta minähän olenkin vain minä.

Skoeoe

 

Ei kommentteja: