Kohtapa on kolme neljästä vuosikvartaalista eletty vuotta 2013. Nuorisotakuu täyttää tuon virstanpylvään jälkeen huimat yhdeksän kuukautta.
Mitäpä on syntynyt, muuta kuin kovasti paljon huolipuhetta, joka oli lakipisteessään syksyn 2012 ja alkuvuoden 2013 aikana. Ehkäpä tätä voisi pohtia hiljakseen. Täytyy tunnustaa, että Inarissa on oltu odottavalla kannalla ja seurattu sitä miten takuun toteuttamiseen oleellisesti liittyvät yhteiskunnan palvelutuotannon muutokset vaikuttavat ihan tavalliseen arkielämään. Odottelu muuten loppuu ennen vuodenvaihdetta: viestintäpajaa viedään kohti seinätöntä ulottuvuutta ja nuorisotakuun paikallista toteuttamista varten asetetaan erillinen työryhmä.
Talous kiristyy ja tiedossa on myös kuntatasolla säästöjä, jotka aiheuttavat ymmärrettävää pulinaa. Tästä huolimatta kunnassa tultaneen panostamaan työllisyyteen... Nuoret on tässä yksi painopiste ja hyvä niin. Minusta tuntuu, että tässä suhteessa saamme katsoa luottavaisesti tulevaisuuteen. Muutoksia toki tulee ja haasteita lisää, mutta matka jatkuu.
Nuorisotakuulla työpajalle
Työpaja on joutenolon katkaisun perusväline. Sen asema on yleisesti tunnettu sekä ainakin periaatteessa tunnustettu. Sen kehittämiseen on satsattu paljon niin Inarissa kuin kaikkialla missä nuorten työpajoja on. Ja niitä riittää. Työpaja on oivallinen keino tukea koulutukseen hakeutumisen valmiuksia. Se on mielekäs ja erinomainen kehys sosiaaliselle kanssakäymiselle ja sitä kautta oivallinen itsetunnon rakentaja. Se on nuoren näkökulmasta paljon muutakin, en ryhdy tässä enempää syvääluotaamaan. Tyydyn toteamaan, että meilläkin pajalla olleet nuoret ovat valtaosin kehuneet paja-aikaansa ja pitävät sen tarjoamia mahdollisuuksia paikallisille nuorille tuikitärkeinä.
Ironista kyllä nuorisotakuu oli tappaa työpajat. Tai oikeammin se, että aiemmin käytössä ollut työharjoittelu poistui ja tilalle kehiteltiin työkokeilu -niminen järjestely. TE-toimistot tulkitsivat osoituksia niin, että nuorella pajalle tullessaan tulisi olla selvillä tulevaisuuden näkemys, jota kyseinen pajajakso palvelisi. Jokainen työpajan kanssa lähikosketuksessa ollut tajusi, että nyt lähtee yksi pajan joustavuustekijä pois.
Liike pysähtyi, nuoret eivät ohjautuneet pajalle. Onneksi Valtakunnallinen Työpajayhdistys älähti, TE-toimistoille annettiin uudet ohjeet ja liike jatkui. Hyvä näin. Arjen ihan tavallinen byrokratia oli nollaamassa työpajoihin kohdistettujen resurssien käytön. Aika hassua...
Talouden pyörät pyörivät yskähdellen ja työttömyys on ollut nousussa. Loppukeväällä 2012 Inarissa oli kirjoilla n, 25 nuorta työtöntä, luku oli vuodessa tuplaantunut. Luulisi, että kierto nopeutuu, mutta päinvastoin. Työhallinnon organisaatio on elänyt vilkasta muutosta. Tuottavuutta on parannettu, henkilöstöä vähennetty ja palveluita viety nettiin. Näppituntuma on se, että se mikä joskus kesti parhaimmillaan muutaman päivän, vie nyt nopeimmillaankin muutaman viikon. Sijoituksen syntymistä auttaa se, että nuori löytyy omalla työllä ja hyvissä ajoin ennakoiden. Nuorten asiat Pohjois-Lapin seutukunnalla hoidetaan Sodankylästä, joka on oma tarinansa kokonaisuudessa.
Kun kokoilin viestintäpajan kehittämissuunnitelmaa 2014 - 16 tarkastelin lukuja. Aika hätkähdyttävää. Olimme tehneet nuoria koskien työharjoittelusopimuksia ajalla 1.1. - 30.6.2012 kaikkiaan 11 nuorelle. Tämän vuoden ensimmäisen puoliskon saldona oli neljä työkokeilua. Ihan kokonaan tätä ei kyllä oteta omalle kontolle. Toki pajalla on ollut käytössä muita keinoja ja sitä myötä myös enemmän nuoria, mutta harjoittelu/kokeilu on tosi tärkeä muoto toimia. Sikäli luvut huolettavat.
Järjestelmässä on valuvikoja ja se ontuu. Tiedotus kertoo palvelujen tehostumisesta, alkutaipaleen kokemus jostain aivan muusta. Työtä siis riittää muuallakin kuin kunnissa.
Silmäätekevät silmää kääntämässä
Pitkään pohdin, että nuorisotakuulla oli surkea alku. Tai että se lähti liikkeelle hetkellä, jota surkeampaa ei olisi voinut kuvitella: ammatillisen koulutuksen leikkaukset, valtion tuottavuusohjelman vaikutus työhallinnon henkilötyövuosiin, työhallinnon asioinnin siirto nettiin ja työvoimapoliittisten välineiden muutokset... Lista on pitkä ja kaikki tämä lähes kertarysäyksellä sekä samanaikaisesti nuorisotakuun voimaantulon kanssa.
Surkea yhteensattuma. Näin uskoin taannoin. Mutta mutta... Uskoani on horjutettu ja epäusko on lopulta lujittunut, kun on seurannut hallituksen rakenteisiin liittyvää sopeutusremonttia. Taitaakin olla niin, että kyseessä ei ole sattuma, vaan taitavasti ajoitettu, maalaisjärjellä ajatellen toisilleen vastakkaisten asioiden yhteensoviteltu käynnistäminen. On ollut hyvin tiedossa minne mennään ja millaisia valintoja joudutaan tekemään. On ollut tiedossa, että resurssit niinkin tärkeään asiaan kuin työllistämiseen ovat lopulta riittämättömät.
Tässä kaikessa jää ensisijaiseksi keinoksi yhteisvastuun perääminen kaikilta. Nuorisotakuu on tässä suhteessa sukua ja kytköksissä Sauli Niinistön Ihan tavallista -ideologialle. Siinä missä Tasavallan Presidentti ryhmineen peräsi yksilöiden ja pienyhteisöjen kuten perheiden vastuuta, nuorisotakuu tekee saman isommassa yhteiskunnallisessa kehyksessä, jossa vastuunkantajina ovat ensisijaisesti kunnat ja yritysmaailma.
Niin. Alan lopultakin ymmärtämään sen miksi etsivä työ halutaan laajentaa kaikkialle Suomeen. Se on tietysti hyvä juttu sinällään, sillä siellä tehdään todella laadukasta työtä, se on tunnustettu. Etsivä työ täydentää lisäksi merkittävästi paikallisia toimia nuorten hyvinvointiin liittyen. Epäilemättä näin, mutta miksi noin niinkuin isommassa kehyksessä...
En haluaisi uskoa, että tämä on ajateltu kuvio jo silloin, kun etsivä homma alkoi vuonna 2008, tuskinpa vain. Näin on kumminkin vain käynyt. 10 työpaikkaa pois valtion työhallinnosta ja kaksi kuntien nuorisotyölle, jotenkin näin se menee. Tyhjiöllä kun on taipumus täyttyä ainakin osittain.
Kuin kissa kuumaa puuroa
Kaikki koulutus on murroksessa. Suuri rakennemuutos pakollistaa esiopetuksen ja jatkaa oppivelvollisuutta vuodella, korkeakouluopintoja vauhditetaan ja niin edelleen . Ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentäminen ja niiden siirtely oli esileikkiä tähän kaikkeen eikä siitä jaksa enää jauhaa.
Koulutukseen liittyen yhteiskunnallisessa keskustelussa ja nuorisotakuusloganeissa koulutuspaikka jokaiselle on tavoite itsessään. Häkellyttävän vähälle huomiolle on jäänyt se kuinka paljon koulutuksen keskeytyksiä tapahtuu. Siitä olisi syytä keskustella. Luulen, että yksi avainkysymys jatkossa liittyy siihen miten opintojenohjauksen ja elinkeinojen kehittämistyön vuorovaikutusta tiivistetään. Se olisi tärkeätä, jotta vältytään siltä, että nuoria pakko-ohjautuu aloille, joka lopulta ei työllistä tai joka ei sitten niinsanotusti nappaa, kun pitäisi valmistua ja lähteä töihin...
Jos tuossa onnistutaan, muuttuu moni asia helpommaksi.
Tietenkin on niin, että kaikissa näissä pohdinnoissa on mukana liikkuva tekijä, johon minkätahansa hallituksen, jopa Kataisen - Urpilaisen sixpackin, on suhteellisen haastavaa päästä. Se on nuoren korvienväli....
Sekin vielä sotkemassa yhteisiä talkoita...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti