NuVan tilinpäätös ja muuta kuulemista sekä luulemista

Meillä Inarissa nuorisovaltuuston ja kunnanvaltuuston yhteisestä seminaarista näyttää tulevan jokavuotinen. Konsepti on yksinkertainen: jonain valtuuston kokouspäivänä pidetään parituntinen nuorten asioihin liittyen. Paikalle hommataan joku asiansa hallitseva tutkija tai suunnittelija, teema vaihtelee. Lisäksi ääneen pääsevät omat nuoret ja lopulta keskustellaan. Paikalle kutsutaan vaihtelevasti myös muita, tänä vuonna Selvä Peli -työryhmä sekä Lastensuojelun kehittämistyöryhmä. Tilaa valtuustosalisssa on rajallisesti, joten viestintäpaja/Radio Inari lähettää suorana koko shown. Kokemukset ovat myönteisiä...

Päivityksen alussa on mainos, josta ilmenee tänään pidetyn seminaarin ohjelma. Oli kiintoisaa, taas kerran.  Kutsu oli kuultu: paikalla lähes jokainen valtuutettu, mukavasti nuorten kanssa eri tavalla toimivia henkilöitä sekä edustava nuorten joukko, kaikkiaan salissa oli runsaat 60 henkeä. Valtuustoseminaarien ennätys, hieno homma.

Vaiva palkittiin: Tanja Äärelän alustus ulkopuolelle joutumisen prosessiluonteesta sekä ennaltaehkäisevän työn tarpeesta oli erinomainen. Osui ja upposi, sali seurasi todella intensiivisesti. Voin suositella alustajaksi, ei tuota pettymystä. Asiasisältöön palaan myöhemmin...

NuVakautensa päättäneitä nuoria oli mahtava kuunnella. Suoraa ja nuorten näköistä puhetta. Ei voi kun ihastella, ei  se ole 17-18 -vuotiaalle ihan helppo paikka mennä arvioimaan omaa työtään kuntapoliitikoille vielä niin, että osa pohdiskelusta on avoimen kriittistä. Hienosti veti nelikko Aka, Jaakko, Vertti ja Ville. Toivottavasti osallisuuden polku jatkuu, tilaa on paikallispolitiikassa uudelle sukupolvelle...

Kuullaan vai kuunnellaan

Miten NuVa sitten tunsi tulleensa kuulluksi nyt päättyneellä kaudella? Palautteen pohjavire oli myönteinen joskin kriittissävyinen ja loppupäätelmä tulevaisuuteen luottavasti katsova: kyllä nämä tästä, Inarissa asiat nuorilla on pääosin hyvin, mennään hyvällä fiiliksellä eteenpäin...

Kunta sai ansaitut kehut siitä, että kuntapäättäjien ja nuorten kesken on luotu säännöllisiä käytäntöjä kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Pääviesti oli kumminkin se, että järjestelmä voisi kysäistä nuorilta enemmän mitä tapahtuu. "Aivan liian usein aloite kannanottoihin tulee nuorisovaltuustolta itseltään" oli selkokielinen viesti NuValta emovaltuustolle. Myönteisinä kokemuksina toisesta tyylistä esiteltiin suunnittelija Arton vierailu, kun valmisteltiin kuntaan lasten ja nuorten hyvinvointiohjelmaa, opiskelija Katin Selvä Peli toiminnan arviointiin liittynyttä kokouskäyntiä sekä kunnan henkilöstösihteeri Juhon järjestämää laaja-alaiseen turvallisuussuunnitelmaan liittynyttä kuulemis- ja ideointitilaisuutta. Kunnanhallituksen työllisyysseminaari ja nuorisovaltuustolta pyydetty puheenvuoro siihen sai myös selkeän kiitoksen.

Vastineeksi löytyi joukko asioita, jotka olivat selvästi jääneet hiertämään. "Ei me lähdetä siitä, että kaikki mitä me halutaan toteutuu. Mutta niisä asioissa, joita pidämme tosi tärkeinä, toivoisimme oikeaa kuulemista". NuVa kunnostautui syksyllä 2012 kokoamalla perinteisenä jalkatyönä kahteen adressiin kunnioitusta herättävän määrän nimiä. NuVaa ärsytti suuresti se kuinka etsivän nuoriso-ohjaajan vakinaistamiseen kerätyllä 300 nimen adressilla ei heidän kokemuksen perusteella ollut sivistyslautakuntakäsittelyssä mitään merkitystä. Nyt se kerrottiin valtuustosalissa: "Ärsyttävintä oli se, että meiltä ei aiottu kysyä mitään, mielipiteenilmaus oli kokonaan NuVa -lähtöinen. Ja sitten vetoomus vielä ei painanut missään. Ei ollut oikeaa kuulemista asiassa, joka oli nuorille tärkeä".

NuVa totesi kuulemiseen liittyen kiintoisan kokemuksen: jos uhka tai asia on riittävän etäällä, on päätöksentekijöiden helppo olla nuorten tukena. "Näin oli ja hyvä olikin silloin, kun käytiin viemässä viesti eduskuntaan Lapin opiskelupaikkojen leikkaamista vastaan. Toista on, kun asia on lähellä ja varsinkin silloin, kun sen parantaminen vaatii resurssseja tai vaikkapa vain vaivannäköä".

Niin, oivaltavaa analyysiä ja vaatimus siitä, että kysytään on  lopulta aika vaivaton täyttää. Ai niin kehuista vielä: presentaatiossa NuVa nosti esiin yhden valtuutetun.  Inarin nuorin valtuutettu Pekka  ilmestyi keväällä ihan oma-aloitteisesti NuVan kokoukseen ja osallistui ahkerasti keskusteluun. Tämmöistä arvostetaan muutoinkin kun kirjoittamalla nimi power pontin sivuille. Hienoa se on minunkin mielestä...

Kaikenkaikkiaan seminaarista jäi oikein hyvä jälkimaku. Luulen, että kaikille mukanaolleille. Tai ainakin lähes.

Isänmaan Toivot

Pääministeri-, kyky-, nykytyöväen- ja Toivon puolueen nuorisojärjestö on jo muutaman vuoden ajan profiloitunut ärhäköillä, emopuolueen linjasta merkittävästi poikkeavilla lausunnoillaan. Kovaa kyytiä tarjoavan uuslibertaristisen ajattelun mannekiinina on viimeksi esiintynyt Kokoomuksen Nuorten Liiton nykyinen puheenjohtaja Susanna  Koski. Viehkosti hymyilevä ja viileän rauhallisesti esiintyvä puheenjohtaja päästää mediassa suustaan porukkansa hyytäviä linjauksia jäätävällä itsevarmuudella.

Julistuksen sävystä ja esitetyistä talouden kuntoonsaamisen keinoista ei oikein voi olla kuin yhtä mieltä, niin tylyä ja osin vastenmielistä argumentointi on. Emopuolue onkin sanoutunut niistä selkeästi irti, ei ihme.

Mutta. Pari minuuttia noita höpinöitä voi kyllä kuunnella ihan muusta syystä kuin sisällön takia ja puhtaasti ammatillisessa mielessä. Omituinen ristiriita, jossa jokainen osallisuusasioiden kanssa tekemisissä ollut nuorisotyöntekijä näkee dilemman: nuoria kun suorastaan pitää yllyttää ottamaan kantaa, nuoriahan on kuultava nuoria koskevissa asioissa. Homman luonteeseen kuuluu toki se, että sitten kun nuoret sanovat, ei sanoma joka kerta suinkaan miellytä, eikä aina tarvikaan. Ja vielä lisää puukkoa haavaan: kun me lisäksi suorastaan toivomme, että syntyisi säpinää apaattisuuden sijaan...

Niin.  Muistellaanpa menneitä: kultaisella 70-luvulla musta oli mustaa, punainen punaista ja maaseutu  maaseutua. Jengi oli kadulla milloin minkäkin asian puolesta ja säpinää oli sekä reipasta vastakkainasettelua. Joskus tuntuu siltä, että tässä nettiriippuvaiden maailmassa liike on pysähtynyt ja siihen toivoisi räväkkyttä, punkkia, mielenosoituksia ja semmoista.

Itse osallistuin aikanaan yhdensortin henkisen vallankumouksen yritykseen Suomen Partiolaiset -nimisessä nuorisojärjestössä. Yli viisikymppiset piti ulkoistaa, liikettä demokratisoida ja kaikkea. Usko omaan ajatteluun oli kova ja yritys senmukainen. Uloshan sitä lennettiin liitto- ja muissa kokouksissa henkisesti ainakin. Sininen johtajapaita jäi vaatekaappiin ja partio lopulta kokonaan.

Jälkikäteenkin ajateltuna kaikki tuo piti silti tehdä. Ehkäpä siitä ehdottomuudesta olisi voinut tinkiä. Olisi ruskeapaitaporukka kenties antanut edes hiukan mahdollisuuksia....

Tässä, mutta ainoastaan tässä suhteessa, KNL:n ulostulossa on hitunen ymmärrettävää: säpinää. Kiintoisaa on miten emopuolue hoitaa homman ja saako se sen hoideltua. Kiintoisaa ja pelottavaa on se miten moinen yltiölibertalismi ennustaa tulevaa. Se on vakava kysymys ja haaste Kokoomukselle sekä koko maalle.

Osallisuus ja ääneenpuhuminen on tärkeätä, mutta vastuullista puuhaa. Siinä arvojen pitää olla kohdillaan, KNL:kin voisi aloittaa vaikkapa yhdenvertaisuudesta. Omassa työssä NuVan kanssa yritän korostaa sitä, että pelkkä kova ääni tai iso fontti ei riitä eikä johda mihinkään. Sanomiset pitää kyetä perustelemaan hyvin. Ympäristö pistää sanomiselle kovat laatuvaatimukset ja hyvä niin...

Miettii

Skoeoe

Ai niin... Tämä blogiteksti on omistettu toimikautensa nyt päättäneelle Inarin NuValle ja Oulun osallisuuspäällikölle Pasille... Työ NuVassa sekä nuorten kanssa kannattaa, eikö...???