Huhtikuun loppuun sijoittuu kaksi tärkeää toimistohommaa: kesätyöpaikkojen täyttäminen sekä talouden tasapainotusohjelman laatiminen. Kesätyöpaikkajutusta tulee työläs: sivistysosaston noin 30 jaossa olevaan kuukauden kesäpestiin haki 74 nuorta. Se on paljon se ja valinnat tiedoksiantoineen eivät synny hetkessä. Hienoa että kiinnostaa ja viesti kunnan päättäjille on selkeä: tarvetta on, kaikki nuoret eivät saa kesätöitä ns. vapailta markkinoilta. Yrityksille menee muuten jakoon kesätyötukieuroja ja kun sosiaalipalveluilla on oma kesäaikainen kannustelisäjärjestelmä, on kunta mukana suoraan tai välillisesti lähes sadan nuoren kesätyöllistämisessä. Se on Inarin kokoisessa kunnassa kova luku ja hieno panostus. Toivottavasti talouden kiristyessä tämä pidetään, kesätyö on tunnetusti lukuisille nuorille se ensimmäinen työkokemus.
Toinen merkittävä tehtävä ennen vappua on hallitun menokasvun suunnitelman laadinta nuorisotyölle. Ollaan toimiston porukalla käsitelty asiaa ja vaikka säästöpaine on todellinen ja sitä ei voida kiertää, selvitään tehtävästä mitä ilmeisimmin perustoiminnat turvaavalla tavalla.
Mutta ennen näitä juttuja piti toteuttaa oma toiminnallinen huhtikuun pääkohde ja piipahtaa Luoteis-Venäjällä seurana muutama nuorisotyöläinen sekä inarilainen sámipoprockorkesteri Irdon ja torniolainen hardcorepunkpumppu Kolmannen asteen kuulustelu.
Rock Attacks Barents IV
Olipa hieno reissu. Olen käynyt Murmanskin alueella nuorten kanssa tai ilman nuoria semmoiset nelisenkymmentä kertaa. Aikojen saatossa on ollut niin, että yleensä tapahtuu jotain: juututaan tulliin, sopimukset eivät pidä paikkansa, joltain katoaa passi... Minulla on loputon määrä toinen toistaan värikkäimpiä tarinoita siitä kun kaikki ei toimi kuten Strömsössä.
No nyt toimi. Oli yksi parhaita reissuja mitä olen tehnyt: hieno matkaryhmä, hyvin järjestetyt festivaalit ja mahtava fiilis koko reissun ajan. Rento ja kaikinpuolisen edustuskelpoinen meininki, yhtään kätisijää tai turhan kritisoijaa ei porukassa ollut. Jopa Venäjän tulli, tuo yksi niitä harvoja paikkoja nykymaailmassa, jossa aika pysähtyy ja joka on vuosien saatossa synnyttänyt lukemattomia tarinoita, käveltiin käytännössä rivakasti läpi mennen tullen.
Oli mukava havaita, että paikalliset järjestäjät Murmansk Youth House M. Pink sekä yhteistyöjärjestö Socium+ olivat satsanneet ohjelmaan ja festivaalin kehittämiseen. Porukoissa oli enemmistö ensikertalaisia Venäjän kävijöitä. Paikallisten huolenpito ja ystävällisyys toimi jälleen kerran kuten se vain parhaimmillaan voi toimia: teki varsinkin uusmatkaajiin todella ison vaikutuksen.
Oli siistiä nähdä Mr. Pink ns. tosi toiminnassa. Aiemmat käyntini ovat ajoittuneet siten, että toiminta puuttui. No nyt sitä oli: altalais-murmanskilais-inarilais-torniolainen illanvietto toimi hienosti. Hyvä mesta tämmöiseen ja soveltuvuutta korostaa se, että nuorisotalo on nuorten demokraattisesti ylläpitämä ja heidän itsensä rakentama ja varustama. Myös oman ryhmän nuoret diggasivat: valokuvaporukka työskenteli workshopissaan Mr. Pinkissä ja muusikot puolestaan valmistautuivat illan yhteisjameihin paikallisessa treenkämppä-äänistudio yrityksessä, jota pyörittää nuori 25 vuotias journalisti ja rokkimies Uxus Uxus. Aivan uutta ajattelua kaikki tyynni, jos verrataan 1990 -lukuun ja vielä 2000-luvun alkuun. Kehitys kehittyy...
Itse tiesin, että Mr. Pinkillä oli tiukka paikka: vuokrasopimus katkolla huhti-toukokuun vaihteessa. Sen jatkoon liittyi epävarmuutta, koska Mr. Pink esitti keväällä 2012 Venäjän presidentinvaalien aikana ihmisoikeuksia käsitelleessä videofestarissaan saksalaisen dokumentin Khodorkovsky. Se oli järjestelmälle liikaa ja loi nuorisotalon tulevaisuudelle uhkakuvia ja epävarmuutta. Näinollen minulla oli Mr. Pinkin tutustumiskonsertissa semmoinen solidaarisuuskonsertin tunne. Hieno tilaisuus, loistovetoja ja täydellinen ajoitus. Irdonon päätösbiisi istui näin hyvin taustaansa. Kitaristi Oulan sanoin: biisi kertoo siitä miten saamelaisia ei saisi kohdella, ei vaikka niin tapahtuukin...
Tapasin pikimiten myös paikan ideoijan, henkisen isän ja talon puheenjohtajan Zhenjan. Hänellä oli hyviä uutisia taloon liittyen: näyttää vahvasti sitä, että toiminta saa jatkua. Mahtavaa...
Rock on rajaton riemu
Kliseehän tuo, mutta niin totta. Kekkerin pääkonsertti soiteltiin Ulitza Baumana 22:ssa sijaitsevassa Gulfstream yökerhossa. Hienoja keikkoja kaikilta bändeiltä. Heille, jotka esiintyvät Venäjällä ensi kertaa, yleisön hulvaton mukanaoli tuli iloisena yllätyksenä. Näinhän se on toiminut aina: paikallinen yleisö antaa arvoa sille, että tullaan kaukaa ja soitetaan tosissaan, josta sitten seuraa se, että bändi saa lisää kierroksia, josta sitten seuraa mahtava nousukierre...
Onhan se monin tavoin erilaista, mutta sehän on kiintoisaa. Hankekumppaneiltamme Altassa ja Murmanskissa puuttuu vaikkapa Nuorisokeskus Vasatokan tai Haaparannan Palogårdenin tyyliset leirikeskukset, joissa festariporukka voisi majoittua kokonaisuudessaan. Tämä olisi tärkeätä, jotta ruokittaisiin vielä enemmän välitöntä vuorovaikutusta.
Myös suomalainen tapa järjestää konsertteja näissä yhteyksissä on erilainen: kohderyhmä on nuorempi eikä meillä soitella näitä ravintoloissa tai pubeissa. Venäjällä toimitaan toisin: lapsille on edelleen paljon tarjontaa ja nyt sitä on virinnyt yli parikymppisile. Jostain syystä, joka ei minulle ole oikein selvinnyt, siellä puuttuu tarjonta varhaisnuorille kokonaan. Outo juttu, joka pitää ottaa huomioon.
Yhtäkaikki: hieno tapahtuma. Kiitokset sinkoavat paikallisille kumppaneillemme, jotka projektipäällikkö Irinan jämäkässä komennossa tekivät ainakin meidän porukalle pysyvästi mieleenjäävän festarin. Sen tiedän, sillä omassa porukassa puheet olivat Ivaloon palatessa saavuttaneet sellaisen taajuuden, jota ei takuulla kyennyt ymmärtämään kukaan muu kuin sellainen persoona, joka oli mukana rokkibussissamme.
Vielä yksi homma. Huomaan, että meidän aikuisten taustahenkilöiden rivit alkavat olla eri kotimaista ja äidinkielistä huolimati aika tiiviit. Se on hyvä. Niin pitääkin olla. Jos halutaan, että nuorten kanssakäymistä ja vuoropuhelua edistetään, on meidän uskottava itse siihen ja oltava tässä mukana rehellisesti ja avoimesti. Siihenhän koko CYB -projekti tähtää. Huomaan, että me taustapersoonat keskustelemme myös muusta kuin hankesuunnitelmaan liittyvästä vaihtotoiminnasta.
Siistiä. Luottamus ja arvostus on löytynyt. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavan kerran CYB -hankkeen merkeissä Torniossa soi Rajarock.
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti