perjantai 20. maaliskuuta 2009

Tyttötyötä ja tukieurojen odotusta
















KG elikkäs Kalorigeelit on Inarin nuorisotyön uusi työmuoto, jonka käynnistämistä pohdimme varsin perusteellisesti. Kysymys ja perusteltu sellainen oli: onko meillä resursseja ja varaa kohdentaa työtämme pelkästään tytöille...

Alkusysäys siihen, että asiaa edes pohdittiin tuli kouluilta: tytöt oirehtivat, asialle olisi syytä tehdä jotain. Asia jäi vaivamaan, sillä siitä oli keskusteltu aiemminkin. Lopulta päätimme kokeilla ja tyttöryhmät perustettiin Ivaloon, Inariin ja Sevettijärvelle. Sevetin ryhmä on tosin ollut omanlaisensa tyttötyön sovellus: porukoita on rajatusti, joten Sevetin KG on avoin myös pojille...

Kokemukset ovat osoittautuneet hyviksi. Naiseksi kasvaminen on taitolaji ja sitä voi mainiosti tukea tyttöjen yhteisöllisellä toiminnalla, jota ryyditetään yksilöllisellä tuella. So simple. Näin on tehty muuallakin ja johtopäätös on sama: tarvetta on... Inarin nuorisotoiminnallisen Etelän ystävyyskaupungin Lahden kokemus on sama: Tyttöjen Tila Helmi vetää porukoita, tehtävää löytyy paljon ja alussa oli kovasti työtä perustella kohdennetun työn tarvetta. Enää kukaan ei kyseenalaista työmuotoa.

Inarissa tyttötyötä on rahoitettu lääninhallituksen alueellisen kehittämisrahan turvin. Ja hyvä niin, raha on tarpeeseen ja erilaiset tuet ovat koko 2000-luvun ajan mahdollistaneet monien muidenkin asioiden kokeilua... Voisi jopa puhua toimintojen ja tukieurojen läheisriippuvuudesta.
Ja alkukevät: se on tässä suhteessa odotuksen ja vieroitusoireiden aikaa. Rahoituspäätöksiä on totuttu odottamaan yhtä intohimoisesti kuin kevään ensimmäistä västäräkkiä.

Pohjois-Lappiin uudenlaisia tukieuroja

No. Opetusministeriön kautta oli ehditty jakaa 2.000.000€ hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toimeenpanoon liittyviin (????) hankkeisiin. Jakoperusteina oli mm. moninaisuus ja yhdenvertaisuus, digitaalinen sukupolvi sekä luovuuden Suomi. Ihan hienoja asioita itsessään joskin lähempi määrittely vaatiikin hallituksen linjauksiin perehtymistä.

Itse olin inhorealistisesti epäillyt sitä, että rahaa ei reuna-alueille irtoa ja että ratkaisevaa ovat asioiden mittasuhteet. Siinä katsannossa hyötyjinä ovat väestöltään suuret yksiköt. Epäluuloani lisäsi se, että parisen viikkoa sen jälkeen kun avustus oli marraskuussa julistettu haettavaksi, opetusministeriö täsmensi hakua: kelpoisia ovat valtakunnalliset hankkeet.

Kaiken uhallakin Inari haki myös kyseistä rahaa.Lopputuloksena oli vesiperä ja välipäätös, jonka mukaan hakemus oli siirretty Oulun (???!!??) lääninhallituksen käsiteltäväksi.

Euromittainen tulos inarilaisittain ei ollut yllätys, päätökseen kirjattu jatkokäsittelijä oli. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että Pohjois-Lappikin pärjäsi. Rahoituspäätöksestä löytyivät 42 hyväksytyn hakijan joukosta mm. Enontekiön ja Utsjoen kunnat, Nuorisokeskus Vasatokka sekä Saamelaiskäräjät. Myös City-Same ry:n saamelaisnuorten aktivointiin myönnetty kohdeavustus on hieno juttu.

Selvä Keli iloitsee siitä, ettäVasatokka on profiloimassa itseään alueen ympäristökasvatuksen osaajaksi. Kepsein kairassa -hanke hyödyntää uutta GPS-tekniikkaa ja innostaa sitä kautta nuoria liikkumaan luonnossa. Hieno oivallus.

Täyttää reippaasti myös sen jo mantraksi muodostuneen Innovatiivisuuden kriteeristön.

Saamenkielisten kielipesien rahoitus hoidettava

Selvä Keli on myös hyvin iloinen siitä, että Saamelaiskäräjät sai peräti 100.000€ saamenkielisten kulttuuripesien toimintaan. Selvä Keli kannattaa varauksettomasti kielipesätoimintaa kaikille kolmelle saamenkielelle. Asiasta on riittävästi näyttöä ja niinpä onkin oikeastaan suoranainen kansallinen häpeä, että kielipesien toimintaa ei ole voitu vakinaistaa.

Radiolähetykseen saatiin haastattelu, jossa käräjien sosiaali- ja terveyssihteeri yhtäältä iloitsi avustuksesta ja toisaalta totesi sen riittävän vain alkumetreille ja pikaiseen tarpeeseen mm.koltankielen kielipesätoiminnan turvaamiseen. On todella hienoa, että opetusministeriö tukee tätä asiaa. Pakko on kuitenkin kysyä ovatko nuorisoyksikön hartiat tässä asiassa riittävä leveät. Työsarkaa löytyy ja pysyvän ratkaisun tarve on polttava. Ainakin koltan- ja inarinsaamen osalta kiire ei ole vain kiire vaan se on TODELLA KIIRE!

Hallintomenettelyn sietämätön hitaus ja kuntatason lähityön todellisuus


Hyvä, että rahoituspäätöksisä on pää auki. Jo blogissa helmikuun alussa kirjoitin tästä epätietoisuuden alkuvuodesta, siis elosta tukieuropäätösten ihanassa odotuksessa.

Lääninhallituksesta tuli viikolla tieto siitä, että läänit eivät vielä tiedä sitä kuinka paljon läänissä voidaan myöntää nuorisotyön alueellista kehittämisrahaa. Puuttuu kuulemma opetusministeriön irroituspäätös. Se on omituinen ja huolestuttava tieto.

Suuntaus viime vuosina on ollut se, että eri avustusten hakuaikaa on aikaistettu. Hyvä niin, sillä sehän mahdollistaa periaatteessa nopeamman päätösmenettelyn. Mutta vain periaatteessa. Nopeutuminen ei ole siirtynyt suoraan verrannollisesti päätöksentekoon. Kolme kuukautta on tosi pitkä aika odotella irroituspäätöksiä.

Kuntatalouden kiristyminen on saanut olon kunnissa epävarmaksi. Lähiviikkoina meillä käydään läpi koko kunnan palvelutarjonta ja pohditaan voidanko asioita tehdä toisin ja kenties luopua jostakin. Euromittaisia säästöjä pääsee tekenään jokainen vastuualue. Edessä ovat yhteiset talkoot ja kaikki ymmärtävät sen, että talous vaatii sopeutumista.

Näissä keskusteluissa olisi tukipäätöksillä käyttöä. Inarin nuorisotyö on tehnyt nuorisotyön hallinnolle viisi eri rahoitushakemusta, tärkeitä kaikki. Kuten blogissa helmikuussa totesin: ei niitä hakemuksia ihan huvikseen viitsi väsätä...

Nyt maaliskuun lopulla käytössä on yksi siirtopäätös, ei muuta. Ei hyvä. Kun kuntatalouden kriisiytyminen on yleisesti hyvin tiedossa, olisi enemmän kuin toivottavaa, että valtionhallinnossa herättäisiin todellisuuteen ja toimittaisiin nopeasti... Kaikki olisivat tyytyväisiä.
S

Ei kommentteja: