Hoppuisat härkäviikot jatkuvat. Toiminnallisesti liikettä piti yllä Ankkurihankkeen digikuvauskurssi, jota pidettiin alkuviikosta Stönöllä. Viikkoa värittivät myös kunnan muutostyön valmistelut sekä ensimmäiset tukipäätökset, joita loppuviikosta viimein tehtiin.
AbiNiinan harvinainen yhdistelmä: inarinsaame - ranska
Yo-kirjoitukset päättyivät ja niinpä mukavana studiovieraana oli Ivalon lukion abiturientti Niina. Niinan urakka oli päättynyt vieraiden kielten päivänä yhdistelmäkirjoittamiseen, joka oli maanlajuisestikin ainutlaatuinen: nuori nainen suoritti yhden kuuden tunnin session kuluessa ensin inarinsaamen ja sitten ranskan.
Selvä Keli on hyvin vaikuttunut studiovieraansa suorituksesta. Eikä siinä Niinan omien sanojen mukaan ollut edes mitään kummallista, korvienväli muutettiin inarinsaamen taajuuksilta ranskaan lyhyen ruokatauon aikana. Muutenkin valkolakki odottaa käyttöään toukokuun lopulla. Hienoa.
Oli mukavaa kuulla kuinka kevään abi kehui opinahjonsa osoittautuneen ihan hyväksi valinnaksi. Edessä on kuitenkin muutto pois Inarista. Tätä ei oltu tilattu, vaikka toisaalta olisi voitu: jatkossa häämöttävät kuulemma nuorisotyöntekijän opinnot... Kiintoisaa.
Selvä Keli onnittelee Niinaa ja kaikkia muita Ivalon lukion abeja. Yksi urakka alkaa olla kuitattu. Selvä Keli toivottaa abeille myös aurinkoista kevättä, rentouttavaa irtiottoa vaikkapa pilkkijäillä sekä sitä kautta virittäytymistä seuraaviin koetoksiin: jatko-opintoihin hakemiseen.
Lehdet kertovat: nuoria inarilaisia maailmalla
Pikku tauon jälkeen oli tutustuttu sanoma- ja aikakausilehtien tuotantoon ns. sillä silmällä. Se Silmä oli nyt etsinyt inarilaisista kertovia juttuja julkaisuista, joita lähetyksessä ei oltu aiemmin siteerattu.
JHL:n Motiivi -nimisessä maaliskuun numerossa kerrottiin junantuomasta lappilaisesta. Ja katso: tuttu nuori nainenhan Motiivin sivuilla hymyili. Jennistä on tullut Motiivin kolumnisti.
Väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistoon perheen taloustieteestä valmisteleva Jenni miettii Motiivissa muuttamisen aiheuttamaa tunnekuohua: Aina on pitänyt muuttaa työn perässä, varsinkin pohjoisesta etelään. Miksi se olisi helsinkiläiselle eri asia. Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.
Tehtiin Marin kanssa periaatepäätös: Selvä Keli yrittää saada Jennin puhelinhaastatteluun lähilähetyksiinsä. Sitäpaitsi: tulevat kolumnit ovat hyvää siteerausmateriaalia. Odotamme innolla.
Somby Suosikissa
Käsiin oli tarttunut myös Suosikin tuorein numero. Nuorten lehdestä löytyi mainio artikkeli, joka kertoi inarilais-vuotsolaisesta Somby -yhtyeestä. Oli pakko soitella bändin kitaristille Inariin. Oula oli tyytyväinen, bändi saa näin lisää näkyvyyttä ja uskottavuutta. Niin ja saamelaiskulttuurin kannalta näkyvyys on loistava asia.
Bändi kuulemma keikkailee seuraavan kerran pääsiäisen tietämissä Norjan Kautokeinossa, jossa pidetään Sámi Grand Prix -kilpailut. Selvä Keli seuraa miten orkesteri menestyy viiden muun finalistin joukossa. Selvä Keli seuraa myös yhtyeen uutta levyprojektia. Uusi lätty julkaistaan kitarasankari Oulan mukaan syyskuussa.
LahtIvalon oheisseurakset
Päijät-Hämeen Lapin Kansa, Etelä-Suomen Sanomat ja sen nuorten sivu kertoi näyttävässä kokosivun jutussa 20.3. tarinan siitä mihin nuorten kulttuurivaihto voi johtaa. Jutussa LahtIvalo vaihdossa mukanaolleet nuoret Laura ja Hemmo kertoivat siitä miten heidän seurustelunsa alkoi.
Nuoret kävivät myös vertailevaa vuoropuhelua omista kotipaikkakunnistaan. Kiintoisaa oli todeta molempien näkemys: nuoret ovat lopulta samanlaisia Lahdessa ja Ivalossa. Jännää oli kotiraitin arvioinnin käänteisyys: siinä missä Laura totesi Ivalon raitin hiljaisuuden häiritsevän piti Hemmo samaa asiaa vahvuutena... Lahdessa on kuulemma ruuhkaista.
Hienoja juttuja kaikki kolme. Selvä Kelin yksiselitteinen kanta medianäkyvyyteen on seuraava: menestyköön positiivinen inarilainen nuoruus myös jatkossa kuluneen uutisviikon lailla eri mediaympäristöissä. Se on huomionsa ansainnut, ihan takuulla.
Tukipolitiikan oudot kiemurat - syrjäytetäänkö syrjäseudut?
Viikon huono(hko)t tai ainakin ristiriitaiset uutiset tulivat odotetuilta avustusrintamilta. Opetusministeriö oli tehnyt myös Inarin nuorisotyölle niin tärkeät ennaltaehkäisevän huume- ja päihdetyön avustuspäätökset.
Avustettujen kohteiden luettelossa pärjättiin hyvin. Mutta mutta. Pidimme hankesuunnitelmaamme hyvänä ja niinpä odotusarvot olivat tulosta oleellisesti isommat. Nyt hukassa on kymppitonni ja se on todella paljon se...
Miten tässä näin pääsi käymään. Pika-analyysi antaa kaksi tulosta. Jaettavaa taisi olla vähemmän, vaikka sitä taantuman takia pitäisi oikeastaan olla enemmän. Toinen ja hankalampi juttu liittyy siihen miten ministeriö painotti eurojen kanavointia. Päätöksessä mainittiin kaksi asiaa, josta etukäteen ei tiedetty: painotettiin nuorisotyön ammatillisen koulutusohjelman kehittämistä sekä Avartti-ohjelman toteutusta.
Ilmeisesti näillä perustein valtaosa hakijoista sai murusia ja voittajia löytyi kaksi: Suomen Humanistinen Korkeakoulu oy sekä Allianssi ry.keräsivät potista yli puolet eli 450.000 €. Hämmentävä jakosuhde, joka lähettää paikalliselle toiminnalle selkeän viestin: ei kannata odotella liikoja...
Minä en syrjäisen seudun nuorisotyön näkökulmasta ja sen tinkimättömänä edustajana ymmärrä alkuunkaan tätä jakopolitiikkaa. Kummastakaan yhteisöstä ei ole Nuorisotyö -lehteä lukuunottamatta juuri mitään välitöntä hyötyä reuna-alueilla tehtävälle nuorisotyölle. Sitäpaitsi Allianssi on järjestö, joka saa muutoinkin sammioittain tukieuroja. Miksi tämä järjestö pitää päästää osille tässäkin tuessa kun jaetaan järjestöille ja kunnille niin tärkeitä avustuksia? Allianssin 250.000 €:n rinnalla esimerkiksi Ranualle osoitettu 2.000 € tuntuu suoranaiselta vitsiltä.
Ministeriö ei taida tuntea kunnallista tätä päivää. Suuruuden suosiminen tappaa pienten ja keskisuurten organisaatioiden luovuuden ja yrityshalun ja kehitys vie mennessään tukieurot, joita tarvittaisiin paikallisten hankkeiden eteenpäinviemiseen. Jäljelle jäävät ns. isot asiat kuten koulutusjärjestelmän omituinen pönkittäminen ja Avartin tyyppiset kokonaisuudet, joiden arvellaan palvelevan lähtökohtaisesti koko maata. Paikallinen tietämys ja tarpeet sekä niihin liittyvä luova ideointi jauhautuu kaiken tuon alle ja turhauttaa viimeisetkin hakijat.
Tukieurojen katoamisen myötä kehitys lopulta pysähtyy ja päädytään hilpeään pysähtyneisyyden tilaan. Seminaareja ja muita kokoontumisajoja riittää, mutta paikallisesti on vaisumpaa. Keisarilla ei olekaan vaatteita ja kaikki ovat tyytyväisiä...
Niin, vai ovatko: mihin unohtui nuori...
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti