Kehitys kehittyy(kö?)

Syrjäytymisen ehkäisy.... Kuinkahan monta kertaa olenkaan joutunut kuulemaan tuon ilmaisun? No, koko 2000-luku on kaikkialla kehitelty ehkäisymenetelmiä sille, että kukaan ei pääsisi ulkoistamaan itseään erilaisista hyviksi arvotetuista asioista etunenässä mielekäs työ ja toimeentulo.

Inarin nuorisotyössä on pääosin myönteisiä kokemuksia erilaisista lähinnä nuorten työllistämiseen ja viestintäpajan kehittämiseen liittyneistä hankkeista. Projekteilla on tuotettu hillitön määrä paperia ja monenmoisia kokouskokemuksia, mutta sivutuotteena myös yllättäen tuloksia: nuorten työpajatoiminta on vakinaistettu, Selvä Peli työn tuntevat kaikki, tiedotuspiste In@Net toimii... Niin ja löytyyhän Nuorisokeskus Vasatokan alkuvaiheen historiastakin Lapin läänin kehittämisrahoitus ja yllättäen projekti.

Kenen ehdoilla kehitetään?

Projekti on mainio mahdollistaja kun halutaan kokeilla uutta ja kehitellä perustoimintoja. Rahaakin löytyy kun osaa ja haluaa hakea.

Erityistä valtakunnallista ja EUsuojelua tuntuu nauttivan perusopetuksen jälkeistä siirtymävaihetta elävä nuori pulmineen. Hyvä niin, sillä ikävaihe on kasvun näkökulmasta haastava ja tosi lyhyessä ajassa nuori itseään vapaasti toteuttaessaan voi hakeutua isoihin hankaluuksiin. Ikävaihe on myös sellainen, jolloin oikealla tavalla tehty ennaltaehkäisevä työ vielä toimii.

Joskus kyllä tuntuu siltä, että huomiota pitäisi kohdistaa oleellisesti enemmän myös aiempiin nivelvaiheisiin. Minua on alkanut myös askarruttamaan kehittämisen käsite itsessään: kuka määrittää ja mitä, miten paikallinen tietämys ja kokemus saa määritellä asioita, onko oikea asiantuntemus EU:ssa ja sen säädöksiä valvovissa viranomaisissa?

Ongelmatiikka on vaativaa. Projektin pystyttäminen on kaikessa vaativuudessaankin kumminkin suhteellisen helppoa. Tosi ongelma on muuttaa hankkeiden tulokset pysyväksi toiminnaksi. Se kai lienee lopulta tarkoitus, ei kehittäminen kehittämisen itsensä tai kehityseurojen vuoksi.

Yhteistyötä tyrkyllä

Omien ideoiden kylkiäisenä nuorisotyöläisellekin on koko ajan on tarjolla useita eri projekteihin liittyviä yhteistyö- ja kumppanuusesityksiä.

Nämäkin kohdistuvat monesti tuohon samaan kohderyhmään: perusopetuksen jälkeiseen aikaan. Ja kaikkien asia on tietenkin tärkeä ja kaikkien mukaan pyydettyjen mukanaolo on tietenkin tärkeää kokonaisuuden onnistumisen kannalta.

Esityksiä on siinä määrin, että on ollut ihan pakko puntaroida panokset ja hyödyt hyvin tarkkaan sekä rajata osallisuutta. Niin: kieltäytyminen ei saa aina osakseen ymmärrystä. Johonkin on kuitenkin sanottu kyllä, hypätty kyytiin ja sitämyöten panostettu työaikaa.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä

Inari osallistuu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoimaan ja ESR:n rahoittamaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Osatoteuttajien joukko on minusta hyvin kiintoisa ja myönteisiä odotuksia herättävä : Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja sosiaalityön laitos sekä Kolarin, Kemijärven, Ranuan ja Inarin kuntien nuorisotoimet.

Osallisuutta tarjottiin vuosi sitten kaikille Lapin kunnille. Oikeastaan on lievästi outoa, että osallistujakuntien määrä jäi näin pieneksi. Ehkäpä se kertoo juuri siitä, että työssä ollaan tosi tiukoilla ja ajan löytyminen uuteen on haastavaa.

Alkuvaiheessa syksyllä 2008 oli aika hankalaa ajatella sitä miten me viemme paikallisesti hanketta eteenpäin. Myös hankekokonaisuuden hahmottaminen oli hakusessa. Olo oli kuin tammikuussa 2006, kun aloimme tehdä opetusministeriön tilauksesta nuorisotapahtumaa EU:n nuoriso-päälliköiden Saariselän työkokouksen yhteyteen. Silloin kuten nytkin vaadittiin muutama kokoontuminen, jotta kulkusuunta selkiytyisi.

Nyt odotan hankkeelta kuitenkin aika paljon. Yhteisötaide menetelmänä on uskoakseni piristävä kokemus sekä nuorille että ohjaajille. Kevään työpajat jättävät varmaankin mukavan ja pysyvän tuotoksen 25-vuotisjuhliaan toukokuussa viettävälle Ivalon nuorisotila Stönölle.

Suurella mielenkiinnolla odotan kaikille kohdekuntien ysiluokkalaisille kohdistettavaa hyvinvointiselvitystä. Ehkä suurin puute mikä työajan käyttöön liittyy on se, että ikinä ei ole aikaa etsiä tietoa omasta työstä tai nuorten asioista tutkimustyön kautta. Se on harmi, sillä virhesatsauksiin ei talouden kireissä reunaehdoissa olisi varaa. Valinnat pitäisi pystyä perusteleman hyvin sekä itselle että tietysti koko toimintaympäristölle.

Koska olen hankkeen ohjauryhmän aktiivinen jäsen, olen nähnyt keväällä toteutettavan haastattelun lomakkeen. Näyttää lupaavalta. Sieltä on odotettavissa hyödyllistä tietoa. Hyvää on sekin, että kysely toteutetaan myös koko saamelaisalueella, ei vain Inarissa. Vertailtavuus lisää kummasti odotusarvoja.

Hankkeesta lisää sen nettisivuilla: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/nuorten-hyvinvoinnin-ankkurit.

Projektikoordinaattori Katrin ja Ivalon ysiluokkalaisen Piritan näkemyksiä hankkeesta löytyy äänileikkeinä myöskin netistä www.lanuti.fi/inari -> selvä keli.

Penkkarit ivalossa: riehakasta, mutta siistiä

Viime lähetyspäivän aamu alkoi kohdallani Ivalon lukion ruokasalissa. Koulu on järjestänyt penkkaripäivänä abeille ja heidän vanhemmilleen kahvitilaisuuden. Yhtenä ajatuksena on ollut hillitä takavuosien rajua koulujuhlintaa.

Mukava tilaisuus, hyvä ajatus koululta. Penkkarit sujuivat riehakkaasti, mutta tyylikkäästi elikkä tavalla mitä Pauli 5.2. lähetyksen Käpy jäätyy osiossa peräänkuulutti.

Hienoa. Selvä Keli iloitsee ja toivottaa abeille opiskeluintoa ja myötäisiä kevättuulia...

S