Olipahan kiivaat kaksi viikkoa. Tahti oli niin kova, että lähetys 23.10. jäi kokonaan lähettämättä. Olin itse tuolloin Luoteis-Venäjällä ja heti rockreissun jälkeen piipahdin Helsingissä. Muutenkin ehti tapahtua paljon, kuntavaalit olivat ja melkoinen puhuri kävikin ainakin täällä Inarin valtuustossa.
Polarnye Zor ja venäläinen versio Rajarockista
Polarnye Zor on noin 25.000 asukkaan pikkukaupunki Kuolan niemimaalla kolmisenkymmentä kilometriä Kantalahdesta Murmanskiin päin. Kaupunkia ei olisi, ellei sen lähituntumassa sijaitsisi ydinvoimala. En tiedä johtuuko kaupungin pienuudesta vai voimalasta vaiko molemmista, mutta PZ on venäläisen mittapuun mukaan viehättävä ja siisti kaupunki.
Kaupungissa on kulttuuritalo. Ulospäin se on kuten tuhannet muut kaltaisensa Äiti-Venäjän kulttuuripalatsit: kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Mutta PZn palatsi ei ole mikään keskiarvomesta. Se on huolella pidetty, hyvin johdettu ja varustukseltaan aivan loistava paikka rockkonserttien pitämiseen. Kun tähän lisätään ystävällinen ja asiansa osaava henkilökunta, niin aivan pakkohan sinne oli viedä Rajarock.
Rajarock on nuorten rockyhtyeille tarkoitettu koulutus- ja konserttitapahtuma, johon osallistuu yhtyeitä kaikista neljästä Barentsin maasta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1989 alkaen ja nyt oli 14. kerta, toinen kerta Venäjällä, jossa Apatity oli järjestäjänä lokakuussa 2003. Ja toisenlaista on, niin ja kumminkin niin samanlaista
Rock on rajaton kieli...
Musiikki yhdistää. Kielimuuri on ja sitä ei ole. Musiikin kieli on universaali ja koko Rajarockin historiassa kielimuuri on käytännössä ollut tuntematon asia.
Tapahtuman työkieli on periaatteessa englanti, mutta livetilanteissa englannin ohella puhutaan ruotsia, norjaa, venäjää, suomea ja elekieltä. Tunnelma on kuin Baabelin tornilla, mutta hyvin tullaan toimeen.
Esiintyminen Venäjällä oli myös koko rokkibussillemme (yhtyeet Inarista, Haaparannalta ja Torniosta) elämys. Torniolaisen Poco Locon kitaristi-laulaja Riku ja inarilaisen Eklipticonin basisti-laulaja Juho olivat samoilla linjoilla: Suomessa ei ole ikinä samanlaista, soittaminen itänaapurissa on ihan eri juttu ja jos siellä ei ole päässyt esiintymään tai seuraamaan konserttia muuten vaan, niin sitä ei voi mitenkään ymmärtää.
Niin ja keikan jälkeisessä fanilauman puristuksessa voi vain unelmoida siitä, että sama tapahtuisi edes kerran nuoren soittajan elämässä kotiSuomessa.
Learning by doing...(or by watching?)
Kulttuurieroja löytyy tietenkin. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niinpä vanha neuvostoaikainen meininki näkyy vielä.
Meikäläinen pedagogiikka lähtee siitä, että itse tekemällä oppii parhaiten.
Nuoret ovat tämän opin mukaan pääasia, ei kohde vaan tekijä. Rajarockin oppien mukaan tapahtuman pääkonsertti on nuorten juttu, johon aikuiset eivät osallistu muutoin kuin taustalta: antamalla ohjeita ja kannustamalla.
Paikalliset halusivat kaksi konserttia ja hyvä niin. Pääkonsertti toteutettiin edelläkuvatulla tavalla. Perjantain konsertin periaate oli paikallisten järjestäjien haluama ja toisenlainen: Rajarockin kuusi nuorten bändiä soitti kaksi biisiä kukin konsertin aluksi ja sen jälkeen kokeneet ja osaavat orkesterit vetivät pitkät setit. Ideana tässä järjestelyssä oli se, että nuoret oppivat kuuntelemalla ja katselemalla kokeneempia soittajia.
Ihan kaunis, mutta meille vieras ajatus. Ja kävi kuten ounastelimme. Kokeneet soittajat, nuo Komsomolin perilliset jostain 80-luvun lopulta, soittivat hienosti, mutta yksi puuttui. Samaistuminen on universaali ilmiö ja se toimii yhtälailla Inarissa, Haaparannalla, Zimbabwessa, New Yorkissa ja Polarnye Zorissa, se toimii kaikkialla...
Siinä missä nuorten bändit riehaannuttivat PZ:n kulttuuripalatsin varsin nuoren ja noin 300-päisen yleisön senioriosasto tyhjensi salin. Vahinko sinällään, sillä seniorit soittivat hyvin ja ihan kuunneltavaa musiikkia...
Kuntavaalit - muutoshalua ilmassa, muuttuuko mikään?
Kuntavaalit pidettiin. Ainakin meillä Inarissa ilmeni selkeää muutoshakuisuutta. Valtuusto meni kerralla uusiksi, lähes 20 uutta valtuutettua sai kuntalaisilta mandaatin vuosille 2009 - 12.
Valtuustosta putosi ominaispainoltaan merkittäviä ja pitkäaikaisia kuntapäättäjiä. Näinhän käy joka kierroksella, mutta nyt paikastaan joutui luopumaan häkellyttävän moni pitkänlinjan
paikallispoliitikko.
Joutuu kyllä kysymään sitä, että miksi näin? Vakioselitys kuuluu, että vastuunkantajat kantavat myös vaaleissa raskaan vastuun. Voi olla, mutta ei se selitä kaikkea. Inarissakin muutostahti (joka sinällään voi olla välttämätön ja perusteltavissa, en tiedä...) on viime vuosina ollut kova. Voihan olla, että kaikki tapahtunut ei hahmotu peruskuntalaisen ajatusmailmaan ja takapotku näkyy nyt vaalituloksessa.
Niin tai näin. Kuitenkin on ennustettavissa, että tulossa on kiintoisa joskin varmaankin kaikkea muuta kuin helppo kunnallinen alkuvuosi. Voittajia ovat sitoutumattomat ja ensi kertaa inarilaiseen kunnallispolitiikkan rynnistäneet vihreät. Vasemmistoliitto ja Keskusta, perinteiset mahtipuolueet ovat paikalliset häviäjät. Kiintoisaa
S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti