Olipahan huima operaatio.
Niin huima ja mahtava, että on ihan pakko punnertaa tilinpäätöstä
tuoreeltaan. Koko surffailu
pääkaupunkiseudulla oli yhtä flow -tilan iloista riemukulkua, ja jälkitila jatkuu koti Ivalossa yhäti.
Operaatio oli myös aika
erikoinen lajityypissään, joten ehkä tilinpäätöksistä I – II (tulee myöhemmin)
on jollekulle hyötyä jatkossa.
Operaation ohjelma on
esitelty edellisessä päivityksessä, joten se siitä.
Jos miettii etukäteisajatuksia,
niin totta puhuen vähän kyllä huimasi. Kaikenlaisessahan sitä on tullut olluksi
mukana vuosien varrella, mutta silti.
Keskustelujen, kohtaamisten ja kahden konsertin tuottaminen Lapista
Helsinki-Epooseen kotikunnan tai -maakunnan sijasta nostaa kummasti
haastekerrointa.
Tästä näkökulmasta
huomioiden koko homma toimi erinomaisesti. Siitä ei olisi tullut yhtään mitään
ilman Hesan Nuorisoasiainkeskuksen ja Espoon Nuorisopalveluiden yhteistyöhalua
ja kärsivällisyyttä. Kumppaneilla on lappilaisiin nuorisotoimistoihin
verrattuna tosi isot organisaatiot ja myös erilaiset toimintakulttuurit. Se
näkyi kyllä ainakin minulle. Yritin selittää tyyliin, että In Lapland we have
this what we call Aina lopulta on keritty ajoissa -meininki.
Me täällä vain
yksinkertaisesti emme tiedä puolta vuotta ennen ketä nousee stagelle.
Ikimuistoinen tapa toimia, josta ”kärsimme” kuitenkin ennen kaikkea me itse.
Mutta eroista huolimatta homma toimi ja iso kiitos kuuluu kummankin kaupungin
nuorisotyöläisille, asiahan se on lopulta mikä yhdistää.
Joku kysyi mikä oli
parasta? Pohjosen Vinkkelin nuoret tietysti sekä mukana olleet artistit. Koko
sakki veti todella tyylillä ja kovalla sykkeellä kaikki edustamiset sekä
esiintymiset olivatpa he sitten Radio Suomen studiolla suorassa on the air
-tilassa, Pikku Parlamentissa tapaamassa eduskunnan puhemiestä ja kansamme
edustajia, Arabian nuorisotalolla keskustelua vetämässä tai konserttistagella.
Missä vaan, heidät voi
heittää mihin tahansa edustamaan. Saamelaiskäräjien, Tornion ja Inarin
päätöksentekijöiden ja kaikkien on syytä olla erittäin ylpeitä nuoristaan. Ja
muuten syytä kuulla heitä heidän asioissaan heidän omalla kotiseudullaan myös
herkällä korvalla.
Ai niin, en tiedä kuinka
pitkään YLE Areenassa on ohjelmat kuunneltavissa, mutta heitänpä tähän
kumminkin linkin http://areena.yle.fi/1-3786074 Käykää
kuuntelemassa, kyllä muuten kannattaa.
Jos joku suunnittelee
tällaista, niin on syytä aloittaa ajoissa. Tätä hommaa tehtiin yli vuosi ja
silti lopussa tuntui, että aika loppuu. Pitkä ja perusteellinen työ on
välttämätöntä ja takaa sen, että porukka on viimehetken valmisteluissa ja
toteutushetkellä hommaan hyvin motivoitunutta. Lappia vapautti lopulta
kaikkiaan noin 40 henkilöä eikä sakkiin mahtunut yhtään tyhjästä kitisijää.
Siistiä.
Ehkä huiminta käytännön
tahtotilaa näytti erinomainen murmanskilainen bändi Apes Vulgaris: Murmansk –
Pietari – Helsinki ja takaisin, pieni henkilöauto, jossa viisi ihmistä ja
soittimet, 3.000 kilometriä ja kaksi keikkaa. Respect. Pikku esimerkki
pohjoisen arkisesta horisontaalisesta kansainvälisyydestä ja keskinäisestä
kunnioituksesta sekä yhteistyöhalusta. Huimaa.
Harmilista on tosi lyhyt,
mutta se on.
Arjen ironiaa oli, että
silloin kuin torniolaiset nuoret ovat Helsingissä tuomassa viestiään, Lapin
keskustalaiset kansanedustajat ovat samaan aikaan Torniossa
puoluevaltuuskunnassa ja –hallituksessa. Eipä tullut moinen mieleenkään. Näin
tarkkaa puuhaa on ajoittaminen. Vaan lopultahan kävi hyvin, kun hoksittiin
pyytää erillistä Lapin kanisteritapaamista.
Tiedottamisen haasteet
tämmöisessä ovat todella isot. Työtä tehtiin pääasiassa somettamalla ja
sähköposteilulla. Tässä onnistuminen jää arvoitukseksi. Konserteissa ja
keskustelussa oli yleisöä ja koko homma sai medianäkyvyyttä, mutta omat
odotukseni kiinnostuksesta olivat kyllä toteutumaa korkeammat. Nuorten ja
heidän asiansa puolesta harmittaa vieläkin, vaikka mediassa oli onnistumisiakin.
En kyllä tiedä miten tässä haastavassa asiassa olisi pärjännyt paremmin.
Pohjonen Vinkkeli syntyi
2014 sattumalta, mutta ilmeiseen tarpeeseen. On kyllä tosi hieno verkosto,
siitä saatiin jälleen oivallinen osoitus. Perustakaa näitä muuallekin ajamaan
omien alueiden asioita. Kolme ääntä kuuluu oleellisesti kauemmaksi kuin yksi. Kun
ollaan kukin tavallaan erilaisista lähtökohdista, niin tulee mukavasti monta
näkökulmaa ja paljon hyviä ideoita. Ja onhan se tyylikästä edustaa kimpassa.
Uskottavuus, näyttävyys, monimuotoisuus ynnä muuta… Win-win.
Me ollaan nyt jokunen
vuosi pyritty kehittelemään nuorisovaltuustoissa tai –neuvostoissa toimivien
nuorten Eduskunta- ja vaikuttamismatkoja sisällöllisesti siten, että homma
olisi muutakin kuin sivusta seuraamista. On haluttu löytää toimintatapoja,
jossa nuoret ovat keskiössä sanojina ja tekijöinä. On haluttu löytää keinoja,
joiden kautta sanomista rohkaistaan. Kyse on lopulta ihan samasta mihin me
kannustetaan nuoria muutoinkin osallisuusasioissa.
Tie on pitkä ja sen kulkeminen
vaatii aikaa ja pitkäjänteisyyttä. Pikavoittoja ei ole. Se vaatii
ennakkoluulottomuutta, uskallusta ja tietenkin myös rahaa. Jälkimmäisestä sen
verran, että kun ajoitus tiedetään hyvissä ajoin, niin osataan varautua ja
kyllä sitä lopulta löytyy. Maksaahan tämmöinen, mutta kyllä rahaa uppoaa lopulta
turhempaankin. Ihan takuulla.
Yksi perushomma lisättiin
nyt, hyvä lisäys olikin. Oli tosi siistiä vetää osallisuusmankelia Ruutinuorten
ja Espoon NuValaisten kanssa. Ja muutenkin. Osallisuusnuorten tapaaminen
Hietsussa oli onnistunut homma. Miksihän tätä ei ole älytty toteuttaa
aikaisemmin? Taas jäätiin kiinni yhdestä perusasiasta.
Mutta kehittelytyön
kokemukset 2010 – 16 ovat hyvin rohkaisevia. Tästä on hyvä jatkaa…
No mun ei ehkä enää, mutta
muiden…
Skoeoe
Kiitos kaikille ”Lappi
vapaaksi – vapaa Pohjola” -hommaan
osallistuneille tätäkin kautta. Yhteenvetoa ja kiitoksia lisää
lähitulevaisuudessa, kun poliittinen julkilausuma on lopullisessa muodossaan
Erityiskiitos on pakko
heittää umpihullulle nuorisotyön taistelutoverilleni Mikulle Tornioon. Aika
moni homma olisi jäänyt haaveen tasolle ilman yhteistä selittämätöntä
heittäytymisvimmaa…
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti