sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Seitsemänkymmentä vuotta Nuorisotyötä

Nuorisotyössä on sentään jotain vanhempaa kuin minä. Tein tämän järisyttävän ja ilahduttavan havainnon Helsingissä 20.10.2016, kun osallistuin Ostrobotnialla syntymäpäiville. Bottalla ei juhlittu henkilöä, juhlakaluna oli peräti 70 -vuotta täyttävä Nuorisotyölehti.

Lehti on väline paikallaan. Se on oman alansa ainoa kattava aikakauslehti maassamme, Euroopan mittakaavassakin hyvin ainutlaatuinen painettu julkaisu. Unohtuu usein, että se on myös Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin palveluista vanhin, lehden esiaste Nuoriso-ohjaaja ilmestyi ensi kertaa heti sotien jälkeen vuonna 1946. Kertoo jotain ammatillisesta tarpeesta, että lehti on monissa nuorisotyön murroskohdissa säilyttänyt asemansa ammatillisena äänenkäyttäjänä ja keskustelun herättäjänä.

Nuorisotyö on ainakin omasta mielestäni Allianssin palveluista myös demokraattisin. Nuorisotyöläinen tai opettaja Utsjoella saa sen luettavakseen samaan tahtiin kuin kollegat vaikkapa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksessa ja kouluilla. Sen saadakseen ei kenenkään tarvitse matkustaa mihinkään, lehti matkustaa sinne mihin tilauskortti sen haluaa matkustavan. 

Kuulun lehden sisäpiiriin, kun olen ollut vuodesta 2012 lähtien sen toimitusneuvoston jäsen. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi voinkin väittää, että lehti on hyvin toimitettu ja sen teemat on huolella mietitty. Havainto ei ole pelkästään oma, vuotuiset lukijatutkimukset vahvistavat sitä. 

Oma suhde lehteen alkoi jo 1980 -luvun lopulla. Veikkaan, että vuosi oli 1988 ja ensimmäinen juttuni oli otsikoitu sanoin Kuntavierailu Utsjoelle. Hellyttävää, yksi kokonainen lausekin on jäänyt mieleen: ”Ochejohka huudahtaa Kaitsu ja bussi laskeutuu Tenon laaksoon”.

Seuraavalla vuosikymmenellä kirjoittelin harvakseltaan, mutta kumminkin. Mieleeni on jäänyt hyvin 1990 –luvun alku, jolloin kaimamies Hinkulan päätoimittajana ollessa kokosin nykyistä valtakunnallista nuorisokeskusverkostoa esittelevän teemalehden. Muistan pääkirjoituksen otsikon: On hyvä, että on suunnitelma. En ole ihan varma siitä millä mielellä opetusministeriössä luettiin sitä ja lehden linjauksia ylipäänsä. Kaimani pääkirjoitukset olivat tuolloin hyvin kriittisiä ja terävää kynää tuli sittemmin käyttäneeksi päätoimittajana vaikkapa nykyinen Kotkan Leena. Ja moni muu…

Kun ministeriö tukee ja lehdistöllä on oma sananvapautensa, on asetelma herkkä. En tunne historiaa riittävästi, mutta jos ristiriitoja on ollut, niin kyllä ne on unohdettu. Siinä määrin myönteinen oli ministeriön nuorisopoliittisen yksikön päällikön Georg Henrik, Wreden tervehdyspuheenvuoro Bottalla.

Lehdellä on ollut yksi päätoimen työntekijä. Vaikka lehti on ilmestynyt vain 8 - 10 kertaa vuodessa, niin työmäärä on yhdelle ihmiselle hillittömän iso. Se on niin kova, että siitä selviytyäkseen toimitus tarvitsee kirjoittajarenkaan, jossa on nuorisoalan osaajia eri puolilta maata sekä toimialan eri osa-alueilta. Asetelmassa toimitusneuvosto on paitsi linjaaja ja ideoija, myös tekijä.  Erityisesti viimeksi kuluneet viisi toimitusneuvostovuotta ovat osoittaneet sen kuinka osaavia ja innokkaita kirjoittajia voikaan löytyä. Työskentelyssä on löytynyt uusia kontakteja, aiemmin tuntemattomia hienoja ihmisiä sekä vilkasta nuorisopoliittista keskustelua. Näköalapaikka parhaasta päästä.

Lisäksi olen saanut kirjoittaa aina, kun on ollut asiaa. Näin on ollut tähän päivään saakka. Seuraavaa julkaisua jännitetään nyt. Lahjaksi virkulle seitsenkymppiselle paukuttelin kolmen liuskan verran raporttia Lapin nuorisotyöläisten Sallan kokoontumisajoista. Se oli mieluisaa, Lapin ja ylipäänsä reunaseutujen nuorten sekä nuorisotyön asiat ovat oman mukavuusalueeni kovaa ydintä.

Lähestytään niitä hetkiä, jolloin pääsee miettimään painaako enteriä vai ei. Allianssi pistää kohta luottamushenkilöpaikat avoimeen hakuun. Tämän juhlavuoden piti olla minun ehdottomasti viimeinen toimitusneuvostovuosi. Bottalla kuulin, että ainakin nykyinen päätoimittaja Anita ja jäsen Jossu hakevat jatkoa. Tultiin yhtä aikaa, joten pitäisiköhän vielä?

Haasteena Lapin ja reunaseutujen nuorisotyöntekijöille: hakekaa, jos vähänkään kiinnostaa. Painan enteriä tai en, niin kohta tämä homma loppuu minulta joka tapauksessa. Ja jonkunhan se täytyy pitää reunaseutujen asioita esillä. Kyse on sentään laadukkaasta valtakunnallisesta ammattilehdestä.

Onnittelut vireälle seitsenkymppiselle tätäkin kautta.

Niin ja haluan sinkauttaa tällä tekstillä erityisterveiseni pitkäaikaiselle toimitussihteerille Kirsille: well done…!!!

Taisi olla Allianssin puheenjohtaja Eero tai pääsihteeri Olli, jotka Bottalla visioivat jo 100 -vuotisjuhlia. Epäilemättä ne saadaan, Nuorisotyöllä on paikkansa

Skoeoe

 kuva: Leena Ruotsalainen 


Ei kommentteja: