Oma suhde nuorisojärjestöjen
keskittymään nimeltään Allianssi oli pitkään luullakseni sama kuin valtaosalla
kotimaisen kunnallisen nuorisotyön ammattilaisilla: Nuorisotyölehti,
Allianssiristeily, Nuorisotyöpäivät ja siinä se.
Paitsi, että lehteen olen
kirjoitellut satunnaisesti jo 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla.
Säännölliseksi se muuttui sattuman ja toimitussihteeri Kirsin myötävaikutuksen
kautta jo viitisentoista vuotta sitten. Minä kirjoittelin kun pyydettiin tai
kun siltä tuntui, enkä miettinyt lehden ja Allianssin suhdetta yhtään.
Kaikki muuttui joulukuussa
2011, kun Allianssin hallitus nimesi minut Nuorisotyön toimitusneuvostoon,
jolla tiellä olen vielä tämän juhlavuoden. Lehti on nimittäin Allianssin
ylivertaisesti vanhin palvelumuoto, sen esiaste Kerho-ohjaaja aloitti jo vuonna
1946. Minusta on jotenkin sympaattista olla 70-vuotiaan lehden toimitusneuvoston
ylivoimaisesti vanhin jäsen ja sen pitkäaikaisin kirjoittaja muuten myös.
Toimitusneuvoston jäsenyys
merkitsi myös Allianssin luottamushenkilöstatusta. Piti kiinnostua järjestöstä,
ei sen takia, että Allianssi olisi käskenyt, vaan siksi, että minua alkoi kiinnostaa
kuka luotsaa ketä, miksi ja millä rahalla.
Olen muuten kirjoitellut
aiemmin toimitusneuvoston kokemuksistani, jotka ovat hyvin myönteiset: olen
saanut kirjoittaa tärkeiksi kokemistani asioista sydämeni kyllyydestä. Lisäksi
toimitusneuvosto on ollut erinomainen valtakunnallinen näköalapaikka sekä
uusverkostoitumisen mahdollisuus. Olen myös havainnut, että panostani on
arvostettu ja olen tullut kuulluksi alusta asti tähän päivään. Nämä seikat ja
juhlavuosi pitivät minut toimitusneuvostossa vielä yhden vuoden, vaikka
rehellisyyden nimissä luomisvimma on jo hiipumaan päin. Jostakin pitäisi löytää
joku kirjoittaja, joka edustaisi oikeita reuna-alueita ja niiden nuorisotyön
asioita. Tarvittaisiin tuoreita näkemyksiä arjen todellisuudesta
nurkkapaikoilla.
Minä kyllä suosittelen
Allianssin luottamustehtäviä myös kunnallisille nuorisotyöläisille. Olin
pitkään one and only lehdessä, mutta tilanne on onneksi muuttunut. Nykyisessä
kokoonpanossa on edustajia myös Oulusta, Espoosta ja Helsingistä. Hieno homma
se…
Sinällään olin tietoinen
siitä mille pohjille Allianssi aikanaan syntyi ja miksi. Kirja antaa tähän
kiintoisaa lisävalaistusta.
Oma nuorisotyöläisyys
Inarissa täyttää kesäkuussa 36 vuotta. Koko ajan minulle on ollut selvää se,
että ei kannata juroa paremmalle puolelle tunturia liian tiukkaan. Siitä syystä
olen saanut tutustua tosi isoon joukkoon kotimaisen nuorisotyön persoonia.
Kirja tarjoilee heistä joihinkin liittyen mukavaa lisätietoa ja tavalla, joka
nostaa eräiden henkilöiden ominaispainoa ainakin minulle kovasti aiempaa
korkeammalle. Kiinnostavaa luettavaa oli esimerkiksi muuan vuosi sitten
Veikkauksen yhteyspäälliköksi siirtyneen Hannu Kareisen rooli Allianssissa
Jokelan ja sittemmin Kauhajoen kouluampumistapausten yhteydessä. Surulliset
tapahtumat johtivat nuorisotyön kriisivalmiusverkoston syntymiseen.
Historiikki täydentää myös
opetusministeriön pitkäaikaisen virkamiehen ja nuorisoyksikön päällikkönä 20
vuotta toimineen Olli Saarelan henkilökuvaa. Olli tunnettiin voimakkaana ja
omaperäisenä, osin ristiriitaisia tuntoja herättävänä persoonana, jolle
nuorisotyön puolesta työskentely oli paitsi työ myös tinkimätön intohimo.
Jos joskus kirjoitan
menneestä laajemmin kuin näissä blogeissa, niin siinä touhussa Ollille löytyy
oma lukunsa. Me pärjättiin aina. Hän oli aidon kiinnostunut pohjoisen nuorista
ja nuorisotyöstä, ei vain Suomessa vaan myös laajemmin Barentsin pohjoisosissa.
Paras esimerkki tästä koettiin Suomen EU- puheenjohtajuusvuonna 2006, jolloin
hän toi EU:n nuorisotoimialapäälliköt työkokoukseen Saariselälle ja halusi
siihen yhteyteen Inarin ja muiden lappilaisnuorten kohtaamisia.
Olli Saarela oli yksi
Allianssin synnyn merkittäviä taustavaikuttajia. Ilman lukemaani
historiikkiakin olen joskus pohdiskellut Allianssin ja ministeriön välistä
suhdetta. Somekielellä ilmaistuna se on tainnut olla vaikeasti selitettävissä oleva.
Yhtäältä kyse on ollut ministeriön ratkaisevasta osuudesta Allianssin syntyyn
ja sen toiminnan rahoitukseen sekä toisaalta ministeriön omista intresseistä ja vielä toisin päin Allianssin riippumattomuudesta.
Luulenpa, että asetelma on ollut sangen haastava.
Allianssilla on 125
jäsenjärjestöä: isoja, pieniä, poliittisia, opiskelijajärjestöjä... Kirjo
partiolaisista Keskustanuorten kautta vammaisjärjestöihin on huima. Järjestön
luottamustehtävissä tai työsuhteissa on toiminut iso joukko valtakunnan
politiikan raskaan sarjan persoonia.
Allianssin suurin arvo
itsessään liittyy juuri näihin seikkoihin: historiansa aikana järjestölle on
muovautunut hillittömän laaja verkosto. Edunvalvonnassa se on oivallinen
väline. Kun yksi sanoja edustaa noin suurta joukkoa, kasvaa sanomisen
uskottavuus kertaheitolla. Edunvalvonnasta löytyykin paljon hyvää sanottavaa.
Historiikki vahvisti tätä.
Allianssi korostaa
strategiassaan sitä, että se on nuorisotyön yhdistäjä. Oma arvioni on se, että kyllä se sitä onkin
tehnyt, mutta ei täysipainoisesti.
Järjestön suhde
kunnalliseen nuorisotyöhön on hyvin epämääräinen. Allianssin hallitus kootaan
sen jäsenjärjestöistä ja poliittisten toimijoiden osuus on perinteisesti
pidetty isona. Vaikka luottareissa onkin meitä kuntakentän edustajia, niin en
odota isoa muutosta kuntasuhteisiin ennen kuin järjestön hallitukseen nimetään
kunnallisen nuorisotyön edustaja. Miten se tapahtuisi, niin siihen minulla ei
ole vastausta. Olisiko siellä edustus vaikkapa siitä toisesta maan suurimmasta
nuorisokunnasta vai miten? Inhorealisti minussa sanoo, että sellaista ei
tapahdu.
Niin…
On se jännää, että kun
lukee Allianssin historiikkia, päätyy lopulta kyselemään sitä miksi kunnallinen
nuorisotyö ei ole kyennyt järjestäytymään saman tyyliin.
Miettikääpä sitä...
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti