Jäisinkö? - Lähtisinkö? - Palaisinko?

Pääsin osallistumaan Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettyyn Saamelaisnuorten konferenssiin, jonka järjesti Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto.

Hyvin kiintoisa mahdollisuus. Tapahtuma etsi vastausta kysymykseen siitä mitä pitäisi tehdä, että saamelais-nuoret voisivat jäädä kotiseudulleen. Luonteva kysymys: taitaa olla niin, että runsaat 60% saamelaislapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja niin, että Helsinki on tätä menoa kohta maan suurin kolttakylä. Sehän on myös pohjoisen kannalta ihan avainkysymys, ei vaan saamelaisnuoriin liittyen, vaan alueen kaikkien nuorten osalta. Erinomainen kysymys, joka kertoo siitä, että vaikka Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston historia on varsin lyhyt, neljä vuotta, niin siitä huolimatta neuvosto on nopeaan tahtiin päässyt poliittisessa toiminnassa ydinasioiden ääreen.

Pikkuparlamentissa kuultiin liuta laadukkaita puheenvuoroja, etujoukoissa saamelaisalueen nuorten omat puheenvuorot, joissa käsiteltiin oikeutta omaan kieleen, saamenkielisen opetuksen tilaa, mahdollisuuksia perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen ja niin edelleen. Mielenkiintoista kuten lopun paneelikeskustelukin kaikkinensa.

Vastausten löytäminen ei ole helppoa ja saamelaisalueella riittää kosolti soviteltavaa saamelaisen elämänmuodon, matkailun, maankäytön ja elinkeinojen kehittämistyön kanssa. Haastekerrointa nostaa talouden lama, johon ei ole lähiaikoina odotettavissa helpotusta. Päinvastoin, edunvalvonnassa on takuuvarmasti edessä tehtävää myös siinä, että jatkossakin joudutaan puolustamaan alueen ja maakunnan koulutus- ja muita palveluita. Keskittämisvauhti on tappava.

Haastekerrointa nostaa myös saamelaisalueella kiristynyt ilmapiiri, joka saa käyttövoimansa näkemyseroista erityisesti siitä kuka on saamelainen ja siitä miten suhtaudutaan ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseen. Muitakin juttuja on, mutta olkoon. Ottamatta kantaa asiasisältöihin, niin on kuitenkin hyvin huolestuttavaa, jos nuoret aikuiset kokevat itseensä kohdistuvaa vihapuhetta ja rasismia. Kun valmistauduin konferenssin paneelikeskustelun avauspuheenvuorooni tajusin, että saamelaisnuorten itsetunnon nousu on oikeastaan aika tuore ilmiö. Nousu on myös ollut nopea ja rapatessahan roiskuu toisinaan puolin jos toisinkin.

Mutta: keskinäinen nahistelu ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään. Tai jos hyödyttää, niin se joku ei kyllä löydy pohjoisesta. Sitä sopisi pohtia.

Tilaisuus pisti miettimään omia ajatuksia. Nuoriin liittyen ajattelen niin, että paras menetelmä tietämättömyyden poistamiseen ja mahdollisten ennakkoluulojen ravisteluun on yhdessä tekeminen. Nuorten osallisuusryhmien kesken se tarkoittaa sitä, että toimitaan porukalla yhteisiksi koettujen tärkeiden asioiden puolesta. Näinhän tapahtui runsas vuosi siten, kun Pohjosen Vinkkelin verkosto (Saamelaiskäräjien ja Tornion NuNet sekä Inarin NuVa) kävi porukalla ilmoittamassa silloiselle opetusministeri Krista Kiurulle, ettei Lapin lukioverkkoon pidä kajota. Niin tapahtui myös 2006, kun neljän Lapin kunnan nuorisovaltuustot yhdessä Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen kanssa toteuttivat EU:n nuorisotoimialapäällikkökokoukselle ohjelmaa ja esittivät omat sekä yhteiset julkilausumansa. Yhdessä tekemisen pohjalta tapahtuman nimi olikin Ovttas - Yhdessä.

Pikkuparlamentissa pohdiskelin asioita ja uskoni edelliseen toimintatapaan vahvistui entisestään.

Konferenssi osoitti osaltaan arjen nuorisotyön antaman tuntuman siitä, että pohjoisen nuorten kohdalla kotiseudulle paluu on nykyään oleellisesti merkittävämpi vaihtoehto kuin oli 20-30 vuotta sitten. Kun silloin lähdettiin, niin asenne oli se, että kytkin ylös, kaasu pohjaan eikä ikinä takaisin. Tilanne on nyt toinen: keskisormen sijasta kotiseudulla asumiselle nostetaan peukku. En tiedä mikä tätä selittää, mutta lähdettäessä opiskelemaan tai töihin, veräjää ei suljeta, se jää raolleen.
 

Tämä on asia, joka Lapin päätöksentekijöiden kaikissa portaissa, kunnissa, Saamelaiskäräjillä, maakunnassa, seurakunnissa sekä eduskunnassa, olisi syytä tiedostaa. Se on resurssi, mahdollisuus, jota kannattaa vaalia ja huoltaa.

Edelliseen osaltaan liittyy se, että nuorille kannattaa luoda sanomisen paikkoja. Ja heitä on syytä kuulla huolella eikä pelkästään kuunnella kohteliaasti. Tuo voisi konkreettisesti merkitä vaikkapa sitä, että kun Inarin NuVa kertoo päättäjille olevansa huolestunut ympäristöön liittyvistä asioista sekä ilmastonmuutoksesta ja haluaa kestävän kehityksen periaatteiden huomioimista kaikessa päätöksenteossa, on sitä syytä ainakin pohtia. Siinä puhuu tulevaisuus, ei sen enempää eikä vähempää…

Skoeoe

Ai niin 1

Konferenssi-iltana City Sápmi järjesti räppikekkerit On the Rocksissa. Stagelle nousivat Ailu Valle ja Amoc sekä hetkeksi myös Azis, jonka edellisestä näkemisestä olikin aikaa. Siistiä. Ohjelmaan sisältyi muutama vastikään edesmenneelle ivalolaisräppäri Edorfille omistettu biisi, joita ryyditettiin kuvin. Oli koskettava pätkä ja erittäin hieno ele livenä esiintyviltä artistikollegoilta. Respect...

Ai niin 2

Piipahdin myös Allianssissa Pohjosen Vinkkelin asioilla. Oli hieno rupeama Allianssi risteilyn koordinattori Mannen kanssa. Kova on hänen urakkansa, ei käy kateeksi, soviteltavaa riittää. Näyttää hyvältä, eiköhän me saada alueiden ja saamelaisnuorten asiaa risteilyn agendalle.

Ai niin 3

Harvinaista on se, että tulee  käytyä Espoossa. Tänä vuonna se onkin tapahtunut kahdesti, kun sain nyt tavata Espoon Nuorisopalvelupäällikkö Merjan hänen huudeillaan Espoon keskuksessa. Oli erittäin kiintoisa ja mukava tapaaminen. Eiköhän siitä jotain seuraa myöhemmin, mutta se on oma tarinansa se.

Ai niin 4

Tässä linkki Selvä Kelin sound cloud tilille. Sieltä löytyy käräjien NuNen puheenjohtaja Niilan pikakommentit heti tuoreeltaan konferenssin päätyttyä  https://soundcloud.com/selvakeli/niila-rahko