tiistai 1. lokakuuta 2013

Hunting high and low (laaja-alaisen yhteistyön metsästys)




Syyskuussa tapahtui paljon sellaista mitä kutsutaan laaja-alaisen yhteistyön edistämiseksi. On ollut koulutuksia, ohjausryhmää, tapahtumaa, toiveita ja aloitteita. Se on ollut tyypillistä hallinnon ja palvelutuotannon lajikäyttäytymistä jo jonkin aikaa. Tuntuu siltä, että lähes kaikkialla on äkillisesti havahduttu huomaamaan, että yhdessä tekeminen on oivallisempi lähtökohta kuin se, että jokainen touhuaa omissa laatikoissaan. Miltei jokaisella nuorten kanssa toimivalla taholla tuntuu olevan myös omia ratkaisuja ja avauksia.

Toki on niinkin, että vielä esiintyy kunnon perinteistä eristäytymistä. Vanha hyväksi koettu keino tähän on vedota vaitiolovelvollisuuteen. Vaikka lapsen ja nuoren nimenomainen etu vaatisi, tieto ei liiku vahingossakaan. Kokemus työllistämistoimista on kuluvan vuoden aikana ollut lähinnä sellainen, että uudistunut työhallinto on toteuttanut velvollisuuttaan olla vaiti olemalla vaiti. Byrokratian luomista esteistä ja  toimenpiteen estoloukuista onkin esimerkiksi nuorisotakuun toteutumisen osalta käyty valtakunnallisesti kipakkaa keskustelua ja hyvä niin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kysynnän ja tarjonnan välillä on iso tyhjä tila. Siis olisi töitä ja rahaa, mutta ei ole työttömiä. vaikka heitä toisaalta on enemmän kuin aikoihin. Onneksi tilanne on helpottamassa.

Enemmän kumminkin esiintyy yllättävää aloitteellisuuta. Jännä homma. Olen pohdiskellut mistä tämä oikein kertoo... Olisiko niin, että siellä sun täällä on jotenkin pallo hukassa. Olisiko niin, että kun väki vähenee, pidot eivät parane oikein missään ja aika alkaa lopulta olla niinsanotusti kypsä.

Jos nuorisotyö pelaa korttinsa oikein, tilanne on herkullinen: kysyntää on sinne missä nuoria ainakin periaatteessa löytyy. Tietysti on niin, että kyse ei saa olla ilmaisesta sijaispalvelusta tai puhtaasti yhteistyötä esittävän tahon omista intohimoista. Aito ja tasavertainen yhteistyö hyväksyy myös nuorisotyön lähtökohdat. Muuten ei synny mitään pysyvää... Toisaalta pitää muistaa sekin, että nuorisotyöllä on oltava aidosti annettavaa, pelkkä meno johonkin ei riitä.

Jotenkin tuntuu siltä, että nuorisotyö muistaessaan omat lähtökohdat, on tässä turbulenssissa aika vahvoilla. Pakko on pistänyt tekemään ja kokeilemaan yhteistyötä jo ennenkin, inarilaisina esimerkkeinä vaikkapa lastensuojelun kehittämistyöryhmä ja Selvä Peli -verkosto. Molemmat ovat toimineet jo kauan ennen kun nuorisolainsäädäntöön sisällytettiin laaja-alaisen yhteistyön velvoite.

Ollaan tosiaan piipahdettu melko useassa koulutuksessa syyskuun aikana ja on semmoinen olo, että juhlavista koulutusotsikoista huolimatta niissä puhutaan lopulta aika yksinkertaisista arjen asioista. Yhteistyö on ennenkaikkea tahtotila, asenne. Jos se puuttuu on ihan samantekevää millaisia työryhmiä kootaan...

Kouluyhteistyön tarve


Koulusta löytyvät kaikki nuoret.... Samoista nuoristahan on kyse.... Siinä tiiviisti syyt miksi kouluyhteistyöstä on puhuttu jo jonkin aikaa melko painokkaasti. Isot kaupungit, joilla on resursseja, ovat panostaneet kyseisen yhteistyön perusteiden selvittämiseen, toiminnan tutkimiseen ja sen kehittämiseen. Täällä reunoilla tuota seurataan, jos kerjetään, loivasti kateellisena. Täällä pelkkä maalaisjärki saa riittää, kun työn suuntaamista koskevia valintoja tehdään...

Suunta on Inarissakin selkeä: osa toisen etsivän työajasta kohdistuu jatkossa aiempaa enemmän kouluille. Toki niin, että kyse ei ole vain nuorisotoimiston halusta, työ pitää nähdä osana arjen toimintoja kummallakin puolella.

Kokeilu käynnistyy Inarin koululla, jossa nuorisotila Vintti on luonteva osa koulukokonaisuutta. Asiasta on sovittu yhteistuumin koulun rehtorin kanssa, etsivä Ronjalle on nimetty opettajakunnasta työpari ja alkajaisiksi kaksikko paneutuu tukioppilastoiminnan virittelyyn. Vinttilähtöinen ulottuvuus siinä on se, että samat nuoret voisivat toimia nuoriso-ohjusten ohella vertaisohjaajina nuorisotilalla. Vapaaehtoisrinki Stuffi olisikin hyvä herätellä unestaan...

Täsmätoiminnan tarvetta on toki muuallakin ja katsotaan nyt minne ehditään. Työn uudelleen kohdistaminen ei tietenkään merkitse sitä, että työtunnit lisääntyvät. Kyllä niitä jatkossakin on se määrä mikä työsopimuksessa määritellään, niiden käyttöä joudutaan miettimään...

Kirjaston muuttuva maailmankuva


Sen toisen maan suurimman kunnan, Helsingin, nuorisojohtaja Tommi Laitio on omissa puheenvuoroissaan esittänyt, että kirjasto olisi tulevaisuudessa aiempaa merkittävästi oleellisempi nuorisotyön  kumppani nuorten asioihin liittyen.

Kiintoisa ajatus, yllättäväkin. No, sopii odottaakin: puhutaan varsin tuoreesta nuorisopäälliköstä. Tommin käsityksistä riippumatta kokeiltiin Inarin kirjaston esityksestä yhteinen toimintaperjantai-ilta. Kiintoisa juttu, ei mitenkään voinut ennustaa kuinka vetää. Tapahtuma ei ollut lajityypissään ensimmäinen, mutta edellisestä oli aikaa. Aika mukavastihan kokeilu veti, olivat laskeskelleet että runsaat 80 nuorta illan mittaan...

Tapahtuman järjestäminen pohditutti ja varmaan pohdituttaa jatkossakin. On nimittäin melko iso omaan toimintaan liittyvä valinta pistää kaksi nuorisotilaa kiinni ja katkaista myös viestintäpajan palvelutuotanto päiväksi. Siinä mielessä on oltava melkoinen motiivi jatkoon, pelkkä yksittäisen tapahtuman uudelleenlämmittely ei riitä.

Hesassa voi olla osin kyse myös siitä, että kun kaupunki joutuu keskittämään nuorisotiloja jää reunoille katveita, joissa nuoret käyttävät kirjastoa olohuoneenaan. Logiikka on sama kuin vaikkapa netti- tai kauppakeskusnuorisotyössä: mennään sinne missä nuoret ovat.

Kirjastot ovat olleet melkoisen muutospaineen alla: hiipuvat kuntataloudet leikkaavat kirjahankintoja, digitaalinen viestintä on nostanut huimasti merkitystä ja muuta tämmöistä on ilmassa. Se on saanut kirjastot pohtimaan palvelujaan ja Inarin kirjaston aloitteellisuus ei ole irrallinen ilmiö: kirjastoista kehitellään aiempaa monipuolisempia mahdollisuuksien tiloja, joissa on vaikkapa omaa tapahtumatuotantoa.

Mikä ettei, mutta kyllä kaikkialla pitäisi myös huomioida naapuritoimistojen työ. Tämä olisi tärkeätä, ettei käy kuten täällä: kirjasto perusti kirjastojen tyyliin asiakkailleen ilmaisen digitointipisteen. Meilläkin on viestintäpajalla semmoinen, on ollut paljon kauemmin kuin kirjastossa. Se palvelutuotanto on ollut suosittua ja siitä työpaja on tulouttanut kuntaan euroja palvelumaksuina.

Ei oltu oikein innostuneita kirjaston ratkaisusta. Siinä mielessä pistää miettimään miten yhteistyötä tehdään, molemminpuolinen avoimuus on tärkeätä ja luo yhdenvertaisuuden tunnetta tekemiseen. Näin se vaan kaikissa yhteistyökuvioissa menee. Jatkosta päätämme myöhemmin: olisiko niin, että ensi syksynä kirjasto pistää itsensä kiinni, siirtyy nuorisotalo Stönölle ja sitten vietetään porukalla kirjallisuuden teemailtaa...

Miettii

Skoeoe

Nuorisovaltuusto on vaihtunut. Pidettiin syyskuun päätteeksi koulutus Vasatokassa. Olipa mukavaa. Tuottelias vuorokausi ja lupaava porukka. Ja aivan loistokkaasti hoitivat koulutustehtäviä entisen NuVan pj Sunna, jäsen Ville sekä nykyisessä NuVassa varapuheenjohtajana jatkava Jaakko. Tästä tavasta toimia tehdään perinne... Sitä ei tarvitse miettiä yhtään...


 

Ei kommentteja: