Game Over

Jälleen on yksi lukuvuosi lusittu.

Koulujen päätöspäivän sää ainakin Ivalossa oli totutusta poikkeava: hellemassa oli leijunut Pohjois-Lapin yllä ja niinpä perinteinen vesisateen ja Petsamotuulen ryydittämä kylmä päättäjäispäivä oli etäinen muisto: ajotietokone näytti lukemaa + 28.5 kun lähdin Inariin ylioppilasta tervehtimään.

Poliisi tiedotteli toimistaan etukäteen ja hyvä niin. Sävy oli selvä: tulossa on 2000 -luvun superviikonloppu, paljon porukoita ja harmia riittämiin... Selkeä ennuste. Itsekin mietin tähän tapaan, kun takana oli muutama varsin kalsea päätöspäivä, jolloin järjestyksenvalvojista tehokkain, pohjoistuuli ja viileä yö, pitivät porukat siististi sisätiloissa.

No. Meillä on kumminkin mainio perinne: Selvä Peli tekee jotain koulujen päätöspäivänä. Näin on tapahtunut jo 11 vuoden ajan ja hyvä niin. Ensin oli Selvä Peli -laavu. Se tarkoitti sitä, että ryhmä nuorisotyöntekijöitä ja muita riittävän ennakkoluulottomia henkilöitä meni Ivalojoen rantaan päätöspäivän illaksi aikavälille klo 18 - 24. Kysyttiin poliisilta ja palopäälliköltä lupa tehdään rantsuun tulet "kun joku sen nuotion sytyttää kumminkin". Hommaa ryyditettiin akustisella kitara ja massiivisella määrällä grillattavaa: jokainen selvä sai syödäkseen.

Aika harva lopulta söi, paitsi me... Toisaalta tuo kolme kertaa toteutettu operaatio kertoi jotain: beachillä, jossa parhaimmillaan laskettiin olevan yli 350 nuorta, oli valtava aikuisen kohtaamisen tarve. Joku nuori kertoikin pikku jurrissa, että kerrankin olette siellä missä pitääkin... Hän oli muuten niitä harvoja, jotka söivät, humalatilasta huolimatta hänen analyysinsä illasta oli niin loistelias, että puoli käristysmakkaraa annettiin, kun hän niin kauniisti pyysi.

Tarve olla SIELLÄ oli siis ilmeinen, mutta sitten tuli se kerta, jolloin ei kellään ollut kivaa ja homma meni pohdintaan. Pari kierrosta vedettiin poliisia täydentävää kyläpartiointia sosiaalityöläisten kanssa, kunnes Pirkko keksi jotain erinomaista...

Oikea vaihtoehto

Elettiin vuotta 2008, kun mietiskeltiin Selvä Peli -työryhmässä ns. syntyjä syviä. Se oli juurikin Stönön äitihahmo Pirkko, joka lausui kaikkien epäilyn ääneen: ollaankohan me tekemässä koulujen päätöspäivänä sitä mikä on meidän tehtävämme ylipäänsä. Hyvä kysymys...!!! Aika nopsaan oli helppo vastata, että tuskin. Siitä oli lyhyt kiitorata uudelle tavalle lähestyä tuota ison juhlinnan prime time -iltaa: tehdään päihteetön, vaihtoehtoinen ja toiminnallinen tapahtuma kaikenikäisille Urheilutalolle ja katsotaan mitä tapahtuu....

Loistava idea. Jo ensi kokeilu toimi, porukkaa riitti ja ns. Kyyläradio Radio Inarissa tuki mainiosti sitä mitä tarjolla oli. Kyyläradion merkitys kuuden vuoden ajan on ollut iso: suora show on kertonut päätösillan tapahtumasta monipuolisesti ja muualtakin kuin Game over -näkökulmasta. Olemme halunneet tehdä asiasta helpon: voit seurata päätösiltaa halutessasi kotisohvalta. Hieno oivallus.

Jos puhutaan ennaltaehkäisystä, linjaus oli oikea. Ja nyt oli kuudes kerta. Jokainen tapahtuma on vetänyt paitsi yleisöä, niin myös tekijöitä, muitakin kuin meitä, jotka saamme palkkaa tämmöisestä. Tuntuu siltä, että kekkerillä on oma tunnustettu paikkansa. Tapahtuma on vetänyt puoleensa kokonaisia perheitä myös. Ruoka on ollut hyvää, se on riittänyt ja porukoilla on ollut tosi mukavaa. Niin nytkin, sää siis suosi ja kekkeriin osallistui lähes 300 ihmistä ja lisää kotisohvilla Radio Inaria kuunnellen.

Mahtavaa. Tapahtumasta on tullut yksi Selvä Peli -työn toiminnallisista tavaramerkeistä ja hyvä niin... Tekijöitä on motivoinut hyvä vastaanotto, vaikka päivä on haasteellinen. Minullakin oli hankalaa osallistua valmisteluihin, kun työ velvoitti piipahtamaan kaksissa lakkiaisbileissä....

Mutta itse kemuihin pääsin. Jumalat ovat säästäneet minut karaokelta, mutta Pirkko ei säästänyt. Nuorisotyön Jumalat johdattivat minut karaokepisteen vastaavan tehtäviin. Kokemus oli hieno. Ylipäänsä oli hienoa päätyä Urheilukeskukseen, aiemmat kolme kokemusta olin hankkinut Kyyläradiossa Vasatokan Mikan toimittajaparina. Kiintoisaa sekin, monia muistikuvia siitä. Vuoden 2011 sessiosta muistan lyhyen raportin räntäsateiselta beachiltä: "Päätän raporttini tähän. Studio: Katri-Helenan Katson autiota hiekkarantaa..."

Urheilukeskuksessa ei ollut autiota. Oli aika siistiä, kuuma oli Sääsuojahallin pukukopissa, hillittömän kuuma ja karaokelaitteista luovuttuva lämpö täydensi tiivistä olemista. Mutta oli kiintoisaa, karaoken suosio yllätti täysin. Ja kuinka tosissaan porukka veti, hienoa. Ja: huippua oli kun lukittiin kasiluokan poikien kanssa ulko-ovi ja vedettiin antaumuksella Doorista. Järjettömän terapeuttista. En kyllä muista milloin olisin laulanut julkisesti, tanssinut olen stagella joku vuosi sitten, kun tyttöduo Multus Torniosta pakotti... :)

No. Kaikki meni nyt muutenkin hyvin. Ruokavastaava seurakunnan Tane esitteli loppuillasta mitä jäi: kaksi pötköä maissia. Mahtavaa... Loppuillasta tempaistiin Stönö -kasvatti Eikan vetämä disko: oli hyvä tunnelma... On hyvä jatkaa tällä linjalla vuonna 2014.

Kiitos heille, jotka vapaaehtoistyöskentelivät. Panos on iso, järjestäkää itse, niin tiedätte...

Loppuillan saldo

Pääsin kotiin joskus yhdentoista jälkeen. Ajelin mutkan beachillä ja kylällä. Oli kyllä tosi hiljaista. Ei tietoakaan mistään supervilkkaasta viikonlopusta. Porukka juhli hillitysti ja ilmeisesti pääosin muualla kuin kylillä tai Ivalojokirantsussa. Näin vaikka oli 2000 -vuosituhannen superkelit.

Hienoa tämä toki. Silti mietitytti: onpa tämä hiipunut hillittömästi. Olisiko tulevaisuuden kannalta mukavampaa, että olisi edes jotain säpinää? Onko tyyntä täyden hiljaisuuden edessä? Mihin porukat
on häipyneet? Pois... Huono homma tämä.

Mutta minkäs teet...

Miettii

Skoeoe